Kritiikki: Korunkaunis runokokoelma on kehystetty aforismeilla ja akvarelleilla

Toiset kasvot
Marjo Kirjavainen
Palladium Kirjat, 2019

Toiset kasvot on Marjo Kirjavaisen toinen runoteos. Hän on kirjoittanut koskettavan, elämää ymmärtävän ja puhuttelevan kirjan. Runojen kieli on selkeää ja kirkasta; se kuvastaa elämänkokemuksen voimaa.

Kirjan tärkeät teemat tulevat elämän keskiöstä. Ne on tulkittu ja ilmaistu viisaasti. Kirja on kaunis sekä ulkoasultaan että sisällöltään.

Teoksen kuvituksena on Marjo Kirjavaisen omia akvarelleja. Maalauksia on yhtä paljon kuin runoja. Ne tuntuvat puhuvan samaa asiaa, mitä runot tulkitsevat sanoiksi. Maalaukset ovat herkkiä, ja värit sopivat teemaan. Kuvitus tuo mieleen Egon Schielen nuoruuden kuvat ja niiden suuret ihmettelevät silmät.

Kuvataide onkin Kirjavaisen toinen luovuuden alue. Kuvituksen pohjalta on järjestetty myös taidenäyttely. Kuvituksen ansiosta kirja on kuin koru. Hienoa työtä on tehnyt myös kirjan ulkoasusta vastannut Jussi Jäppinen.

Kuvitusta teoksesta Toiset kasvot. Kuva: Palladium Kirjat.

Toiset kasvot on kokonaisvaltainen teksti runoilijan elämänkokemuksista, ymmärryksestä, taiteesta ja kirjoittamisen olemuksesta.

Omakohtaisuus korostuu varsinkin heti teoksen alussa: ”En voi edes kuvitella, miten kirjoituksiani luetaan” ja ”jokaisella on valta tulkita omaa elämäänsä”. Kirjan voikin nähdä hienovaraisena kuvana omasta henkisestä kasvusta ja henkisen pääoman koostamisesta sekä toipumisena vaikeista kokemuksista.

Runoilija kuvaa oman taiteilijuutensa kehityksen väläyksinä. Lapsuuden kodissa oli tiikkinen koko seinän peittävä kirjahylly, josta pyyhittiin pölyt. Yhtäkkiä mieleen singahtavat maagiset venäläiset mestarit sekä hämmennys vapaudesta, rakkaudesta ja ihmisyydestä.

Maailmankirjallisuuden kulmakivet, erityisesti venäläiset mestarit avaavat runoilijalle kirjallisuuden merkitystä maailmankuvan, kirjallisen sivistyksen ja pääoman kannalta.

Runoilijalle taide on peili, joka auttaa käsittelemään vaikeita asioita. Sellaisia, joita vain tulee kohdalle ja joille ei itse aina voi mitään.

Tämä luomisen pakottava ja liikkeellepaneva voima näkyy koko kirjassa. Vähemmän tärkeä jää pois. Se, mitä on päässyt mukaan, on punnittua ja hiottua tekstiä.

Kirjavainen kirjoittaa, että “minä olen toinen” tarkoittaen, että toipuminenkin voi olla särkymistä, uudelleen rakentumista, vaikeiden tunteiden kohtaamista. Mieleen tulee Fernando Pessoan teoksen otsikko “En minä aina ole sama”.

Kuvitusta teoksesta Toiset kasvot. Kuva: Palladium Kirjat.

Toiset kasvot on moniulotteinen teos. Se yhdistää paikalliset elämykset, kuten järven rannan ja lumihangen, tämän päivän globaaleihin kipupisteisiin. Madridin, Brysselin ja Nizzan terroriteot ovat mukana ajattelevan ihmisen maailmankuvassa. Poliisit ja sotilaat tulevat Euroopan kaduille.

Kirjavainen on eurooppalainen, jonka arjen kokemukset ja kohtaamiset ulottuvat kotijärven rannasta Nizzan ja Biotin kautta aina Kiovaan ja Pietariin, ystävien kaukaisiin koteihin asti.

Kirjan yksi anti on vielä hieno aforismien joukko. Osa niistä voisi olla akvarellien nimiä. Ne asettuvat kuvien lomaan, ja ovat kaikki osuvia, kuten ”Elämä ei ole ymmärrettäväksi vaan koettavaksi” tai ”On kyseenalaista,
voiko maalauksella muuttaa maailmaa, mutta varmaa on, että maailma muuttaa taiteilijaa”.

Toisella teoksellaan Marjo Kirjavainen tulee epäilemättä ilahduttamaan paljon entisiä ja uusia lukijoitaan. Uusi korunkaunis teos on täynnä aikuisen ihmisen elämänkokemusta ja ymmärrystä olennaisesta.

Teksti: Markku Mattila

More Like This


Kategoriat


Kritiikki

Avainsanat


Add a Comment

Your email address will not be published.Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>