Kritiikki: Autenttinen esitys kahden persoonallisen kirjailijan kohtaamisesta

H. C. – Poeettinen kohtaaminen Englannissa
Marja Susi (ohjaus & käsikirjoitus)
Ensi-ilta 31.1.2020

Kokeellisesta teatteristaan tunnetun TEHDAS Teatterin tuorein esitys edustaa tavanomaiseen ohjelmistoon verraten kevyempää tyylilajia. Esitys on veikeän humoristinen, vaikka samalla myös murheellinen kuvaus taiteilijaidentiteetin ristiriitaisuuksista.

H. C. – Poeettinen kohtaaminen Englannissa kertoo kahden aikakautensa kuulun kirjailijan, H. C. Andersenin ja Charles Dickensin, kohtaamisesta 1800-luvun puolivälissä. Marja Suden ohjaama ja käsikirjoittama esitys perustuu kirjailijoiden elämäkertatietoihin sekä heidän väliseen kirjeenvaihtoonsa.

Nykyisin elämäkerralliset teokset ovat vähitellen onnistuneet irtautumaan pyrkimyksestä esittää henkilön koko elämänkaari yhdessä teoksessa. Uusi ilmiö näkyy etenkin elokuvan puolella. Esimerkiksi tuoreet elämäkertaelokuvat, Antti J. Jokisen ohjaama Helene (2020) ja tanskalaisen Pernille Fischer Christensenin ohjaama Nuori Astrid (2018), kertovat samaan tapaan vain yhdestä ajanjaksosta.

Marja Susi on vienyt käsittelytavan vieläkin pidemmälle. Käsikirjoitus käsittelee vain yhtä elämänkohtausta; kyseessä on lyhyt, vain alle parin kuukauden mittainen, mutta molempien kirjailijoiden elämässä hyvin merkityksellinen ajanjakso.

Kuvassa näyttelijät Raimo Karppinen ja Timo Väntsi. Kuva: Jussi Virkkumaa.

Tapahtumat alkavat siitä, kun Andersen saa Dickensiltä kirjeen, jossa tämä kutsuu hänet kotiinsa Englantiin. Lopulta Andersen viettää Dickensien kotona useita viikkoja, mikä raastaa koko perheen hermoja. Dickens puolestaan eroaa vaimostaan samaan aikaan, kun Andersen vielä oleskelee talossa.

Huumoria syntyy valtavasta kontrastista kirjailijoiden välillä. Englannin kieltä vain alkeellisesti taitava Andersen antaa itsestään kaikessa innostuneisuudessaan ja uteliaisuudessaan varsin hupsun kuvan jäykän ja asiallisen Dickensin rinnalla. Roolitus on onnistunut mainiosti: Timo Väntsi hauskuuttaa lapsekkaan Andersenin roolissa, Raimo Karppinen antaa Dickensistä ylvään ja arvovaltaisen kuvan.

Kertomuksen keskeisin konflikti syntyy Andersenin oman taiteilijaidentiteetin etsinnästä. Satusetänä pidetty Andersen olisi tahtonut menestyä myös runoilijana. Andersen ei pitänyt itseään varteen otettavana kirjailijana pelkästään satuja kirjoittaen.  Esitys antaa kuvan kuin tämä olisi tuottanut hänelle arvaten myös häpeää ja alemmuuden tunnetta.

H. C. Andersenin roolissa Timo Väntsi. Kuva: Jussi Virkkumaa.

Pääosin näyteltyyn esitykseen on tuotu jonkin verran myös nukke- ja esineteatteria. Andersenin leikkaamat paperisiluetit heräävät näyttämöllä eloon niin valoissa kuin varjoissa. Lapsenkatse onkin kenties ainut asia, mistä Dickens tanskalaista kirjailijaa lopuksi ihailee.

Andersenista tekee kirjailijana poikkeuksellisen juuri hänen mahtava mielikuvituksensa ja kyky tarkastella maailmaa lapsen silmin. Se, mikä tekee kirjailijoiden kohtaamisesta poeettisen, juontuu nähdäkseni juuri kyseisestä konfliktista ja Dickensin siihen tarjoamasta tuesta.

Vaikka esitys pyrkii kertomaan molemmista kirjailijoista, jää Dickensin hahmon rakentaminen pintapuoliseksi. Kirjailijan syrjähyppy ja siitä juontuvat avioliitto-ongelmat sekä lapsuuden vaikeat olot eivät tee hahmosta vielä kokonaista. Edellä mainitut aineksetkin ohitetaan pelkillä viittauksenomaisilla maininnoilla. Lopulta Dickens jääkin satusedän varjoon.

Näyttämön lavastus on hyvin pelkistetty, mikä edistää katseen kohdistumista yksityiskohtiin, kuten juuri nukkeihin ja siluettipapereihin. Läsnäolon tunnetta näyttämötilaan tuo livetaustamusiikki. Kari Mäkiranta luo esitykseen jännitystä ja tehostaa vivahteita.

Autenttisuutta esitykseen on luotu puvustuksella. Autenttisuuden tunnetta lisää myös Andersenin mongertama englannin, suomen ja tanskan sekoitus sekä pelkästään tanskaksi esitetyt osuudet, kuten Andersenin sanoittama laulu ”Danse, danse dukke min”.

H. C. on ennen kaikkea kertomus kirjailijoiden elämästä, ei niinkään teoksista. Keskiössä ovat inhimilliset epävarmuuden ja heikkouden tunteet sekä kirjailijoiden omat persoonalliset hahmot, joiden välinen kanssakäynti on jo omiaan synnyttämään konfliktitilanteita.

TEHDAS Teatteri: H. C. – Poeettinen kohtaaminen Englannissa

Ohjaus ja käsikirjoitus: Marja Susi
Taiteellinen konsepti: työryhmä
Näyttämöllä: Timo Väntsi ja Raimo Karppinen
Musiikki: Kari Mäkiranta
Nuket: Timo Väntsi
Puvustus ja tarpeisto: Mervi Kuittinen
Valosuunnittelu: Jarkko Forsman
Tekninen assistentti: Antton Kainulainen
Tanskan kielen konsultaatio: Adam Borch
Englannin kielen käännösapu: Ismo Rauvola
Grafiikka: Wille Heino
Valokuvat ja traileri: Jussi Virkkumaa


More Like This


Kategoriat


Kritiikki

Avainsanat


Add a Comment

Your email address will not be published.Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>