Runoja kaupungista

Lumoojan ensimmäinen kirjoittajakummiluokka on Tommi Parkon vetämä runouden kirjoittamisen verkkokurssi. Kummiluokka sai tehtäväkseen kirjoittaa kaupunkiaiheisia runoja.

Lumoojan kaupunkiteemaisesta numerosta 2/2020 lähtien valitsemme jokaista numeroa varten “kummiluokan” eli luovan kirjoittamisen ryhmän tai kurssin. Kummiluokka saa ohjaajansa kautta kirjoitustehtävän, jonka tuotokset hiotaan yhdessä toimituksen kanssa ja julkaistaan sitten lehdessä.

*

Tämänkertainen kummiluokkamme on Tommi Parkon vetämä Revotuli-Opiston verkkokurssi.

“Kurssi syntyi maaliskuussa reaktiona koronarajoituksiin. Pääsääntöisesti kurssilaiset ovat pohjoisesta mutta myös muualta, aina Portugaliin asti. Kurssin perusajatus oli keskustella kirjoittamisesta ja runoudesta. Ryhmä olikin varsin keskustelevainen”, Parkko kertoo

Turkulainen runoilija ja käännösrunouden kustantaja on työskennellyt jo vuosia luovan kirjoittamisen opettajana.

“Ajattelen kirjoittamisen olevan ikään kuin kolmen portaan toimintaa. Ensimmäisellä portaalla kirjoittaminen ja sen opettaminen ovat itseilmaisua ilman sen kummallisempia tavoitteita. Omassa terminologiassani tämä on sanataiteenohjausta. Luovan kirjoittamisen opetus tulee seuraavalla portaalla, jossa kurssilaiset jo “harrastavat” kirjoittamista, jolloin kirjoittaminen on päämäärätietoista. Kolmannella tasolla kirjoittaminen on ammattimaista, ja siinä ohjaajan rooli on olla ateljeekriitikko.”

*

Seuraavassa runoja Leena Klemi-Lohinivalta, Leena Kotilalta, Sinikka Labbalta, Tiinaliisa Multamäeltä ja Pentti Pasaselta. Lisäksi Lumoojan numerossa 2/2020 on julkaistu runoja samaan ryhmään kuuluneelta Hannele Maahiselta.

*

Leena Klemi-Lohiniva

Leena Klemi-Lohiniva on levoton karjalaissielu, joka on yrittänyt lappilaistua kymmeniä vuosia. Juuret ovat kuitenkin syvässä, ja tunne vain vahvistuu, kun ikää tulee lisää.

Väritetty panoraama

Hum
23
Tokio
38 000 000.
Sydän
paperista tehty
haikaran matkassa
ei minnekään.
Mutta kaupunki on kaunis.

***

Leena Kotila

Leena Kotila on psykiatrian ja musiikin maailmasta tietokirjallisuuden tietä lähinnä nuorten kirjallisuuteen eksynyt lyriikan opettelija. Hän on ajankohtaisesti tahmeasti takertunut proosatekstiin, joka kieltäytyy valmistumasta.

MISHKIN

Voisimmehan järjestää elämämme näinkin.
Kuinka vain käy, jos kukaan ei löydä kotiin
koti häviää betonin äänettömyyteen

Voisinhan kadota ihmisen järjestykseenkin.
Kuinka vain käy, jos sieltä ei löydy elämää
elämä uupuu katujen loputtomuuteen.

***

Sinikka Labba

Sinikka Labba on inarilais-enontekiöläinen biologi ja opettaja. Labba on Lapin Kirjallisuusseuran hallituksen varajäsen. Hän on käynyt lukuisia Tommi Parkon ja Taija Tuomisen kursseja ja löytänyt niistä monia hengenheimolaisia, runouden ystäviä.

Oodi Oululle

Raksila kirjoitettu ja Oulun Tuira,
Linnanmaa, Syynimaa ja Kaijonharjun kauppa,
teatterilaiva ja Risto Tuorilan karisma.

Runoiltu Laanaoja, Snellmania,
Ainolan puiston vappujuhlat,
Rauhalan jännitys ja hehku.

Laulettu lintukurssit, Marjaniemen merenranta,

Lathyrus japonicus maritimus.

Pyöräilty ruutukaava,
ihmetelty koiranputket,

Oulun Höyhtyän öinen operetti

***

Tiinaliisa Multamäki

Tiinaliisa Multamäki aka Louhistiina on sodankyläläinen lausuntataiteilija ja luovan alan yrittäjä, joka kiersi Eurooppaa 11 kuukautta asuntovaunussa asuen. Kirjoittamisessa hän inspiroituu kaamoksesta, keski-ikäisestä arjesta sekä kivistä huokuvasta historiasta.

Pietro

Tämä neliö, jonka sivulla asun, on roomalaista perua. Suora ja ryhdikäs, kuten elämän kuuluu. Pidän tästä näkymästä, että näkyy kauas, tuhansien vuosien taakse. Pysyvyys, muuttumattomuus, säilyvyys – niissä on elämän maku: pasta carbonara ilman kermaa. Kun haluan uudistuksia, lisään mansikoihin sitruunamehua.

***

Pentti Pasanen

Pentti Pasanen on pitänyt omaa runoblogia (sanapasanen.com) noin 10 vuotta, julkaissut yhden omakustanteisen runokokoelman (Takarajalla etulinjassa) ja osallistunut muutamalle kirjoituskurssille.

Kaupunki on toinen meri: kehätien lähestyessä iho muuttuu
nahkaksi, kohta suomuiksi, käsivarret kylkiviivoiksi

Valaat kelluvat keskustorilla, hait vaanivat kujilla
Kävelen ja katselen, istun ja katselen, kukaan ei katso
takaisin paitsi Afrikan kalat   Ne liukuvat
pieninä parvina kaduilla kuin korallien välissä

Sunnuntaiaamuna kello kuusi kavahdan
metron portaikossa: luulen näkeväni ylhäällä
tumman hain varjon
Hämmentyneet katseet
Pyyhkäisevät toisiaan

More Like This


Kategoriat


Kaunokirjallisuus

Avainsanat


Add a Comment

Your email address will not be published.Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>