Kauhunovelli: Mors Botulinica

Lumoojan toimituskunta haluaa jakaa jännitystä ja kauhua muillekin kuin lehden uskollisille tilaajille. Tässä siis kauhunovelli syksyn Lumoojasta, olkaa hyvä!

Erääseen nimeltä mainitsemattomaan sairaalaan, eräässä nimeämättömässä kaupungissa, tuotiin saman päivän aikana kolme potilasta, joilla oli kaikilla samat oireet: yleinen pahoinvointi ja lihasten halvaantuminen, joka oli kärjistynyt hengitysvaikeuksiin.

Kaikki kolme potilasta olivat nuoria naisia, tai pikemminkin tyttöjä – yksikään ei ollut täyttänyt kahtakymmentäkään. Samoin yksikään heistä ei ollut paikkakuntalaisia, vaan päinvastoin satojen kilometrien päästä; lähes yhtä kaukana he henkilötietojen mukaan asuivat toisistaan.

Tapaus oli traaginen siitä syystä, että yhtä heistä ei ehditty pelastaa. Hän tukehtui hengiltä lääkärien käsiin; kaksi muuta saivat vastalääkettä ja päätyivät teho-osastolle kriittisessä tilassa.

Kun eloonjääneet kaksi voivat tarpeeksi hyvin kertoakseen mitään, kumpikin heistä kertoi erilaisen tarinan myrkytyksestään. Yksi selitti syöneensä keitettyä ruokaa, joka mitä ilmeisimmin oli pilaantunutta; toinen väitti viiltäneensä itsensä likaiseen piikkilankaan, ja hänellä olikin olkapäässään tuore haava. Mutta lääkärit eivät uskoneet yhtäkään heistä. Oli nimittäin sangen perusteltua uskoa, että jokainen kolmesta oli kärsinyt botulismista eli makkaramyrkytyksestä. Eikä botulismia voinut hankkia itselleen millään potilaiden kuvaamista tavoista. Sitä paitsi sairaalahenkilökunta aavisteli tyttöjen tosiasiassa tunteneen toisensa, vaikka nämä sen lujasti kiistivätkin, ja saaneen myrkytyksensä tismalleen samasta paikasta kaikki. Kaikesta päätellen, siis, nuo neitokaiset valehtelivat.

Heti sitä seuraavana päivänä koko maa kohisi samassa kaupungissa sattuneesta kammottavasta tapauksesta: muuan tunnettu pitkän linjan näyttelijä oli löydetty kotoaan kuolleena. Eikä pelkästään kuolleena. Asiasta kirjoittaneet lehdet käsittelivät yksityiskohtia avoimemmin tai häveliäämmin riippuen niiden yleisestä linjasta potentiaalisten skandaalien suhteen. Kirjastojen lukusaleissa luettiin ainoastaan ”raa’asta murhasta”, muuan bulevardilehti mainitsi kyseisen mieshenkilön ”maanneen verissään sängyllään” ja erään toisen vastaavanlaisen julkaisun mukaan hänet oli ”julmasti silvottu”.

Ei niin, että poliisit olisivat edes luovuttaneet tarkempia kuvauksia median käsiin, niin oudosta tapauksesta oli tosiasiassa kyse. Tuo yli 40-vuotias mies oli ilmeisesti tukehdutettu kuoliaaksi, minkä jälkeen hänen ruumiistaan, muun muassa reisistä ja kasvoista, oli viillelty keittiöveitsellä lihankappaleita irti. Mikä vielä puistattavampaa, hänen sydämensä oli leikattu kokonaan irti rinnasta – sitä ei löydetty lainkaan. Ennen kuolemaansa hän oli kokenut useita kertoja seksuaalisen kliimaksin.

Tiettävästi kyseisellä näyttelijällä ei ollut vakavia vihollisia; hänet tunnettiin ”vaikeana ihmisenä” sekä turhamaisena miehenä, mutta yleisesti häntä pidettiin siitä huolimatta tai sen vuoksi lähinnä räiskyvänä persoonallisuutena. Kaikkihan tietävät, että miehen pitääkin olla vähän hankala; se tekee hänestä vain kiihottavamman.

Samaan aikaan sairaalassa botulismiin kuolleelle tytölle tehtiin ruumiinavaus, ja kauhukseen patologit löysivät hänen vatsastaan puoliksi sulanutta ihmislihaa. Tästä tietenkin ilmoitettiin poliisille, jolle ei ollut vaikeaa laskea yhteen kahta ynnä kahta. Ja tutkimukset vahvistivat kiistatta, että tytön syömä liha oli riivitty murhatun näyttelijän ruumiista. Täten oli nyt olemassa peräti kolme henkirikoksesta epäiltyä, ja kun poliisit avasivat osana tutkintaa heidän sähköpostilaatikkonsa, niistä löytyi heidän kolmen keskinäistä kirjeenvaihtoa useamman vuoden ajalta. Ilmeisesti he olivat tutustuneet toisiinsa internetissä ja jatkaneet kirjoittelua yksityisesti. Ja enimmäkseen he puhuivat tästä nyt kuolleesta miehestä… Aluksi eroottiset fantasiat, joita he jakoivat keskenään, olivat avoimen kiihkeitä ja yksityiskohtaisia, mutta kuitenkin melko harmittomia. Kuitenkin, hitaasti mutta varmasti, viesti viestiltä, ihailu vaikutti muuttuvan suoranaiseksi pakkomielteeksi. Eikä kukaan tytöistä tuntunut näkevän siinä mitään outoa, päinvastoin, he jopa rohkaisivat toistensa mielettömimpiäkin ajatuksia – ei vain heidän yhteisestä ihanteestaan, vaan kaikesta mahdollisesta. Avoin murhanhimo jokaista heidän ihanteensa kanssa maannutta naista kohtaan oli suorastaan hiuksianostattavaa. Kaikesta päätellen kenelläkään ei ollut juurikaan ollut muita ihmissuhteita noihin aikoihin, eivätkä heidän ikäisensä pojat olleet valikoivuudessaan kiinnittäneet heihin lainkaan huomiota. He olivat useamman vuoden ajan eläneet ikään kuin pienessä mökissä kaukana kaikesta, omassa kolmen ihmisen mikrokosmoksessaan. Ja kyllä, heidän tuoreimpien viestiensä joukossa oli suunnitelma matkasta näyttelijän kotikaupunkiin.

Kuulustelussa toinen eloonjääneistä lopulta murtui ja tunnusti kaiken. Sekä hänet että hänen toverinsa todettiin mielisairaiksi ja lukittiin suljetulle osastolle.

Botuliini, joka oli päätynyt nuorten naisten elimistöön tappaen yhden heistä, oli peräisin mistäpä muualta kuin heidän himonsa kohteen kasvoista, joihin sitä oli vuosien varrella ruiskutettu moneen kertaan ja joita he olivat pureskelleet.

Teksti: Artemis Kelosaari

Tykkää ja jaa


RSS
Follow by Email
Facebook
Google+
http://lumooja.fi/arkisto/kauhunovelli-mors-botulinica/">
Twitter

Facebook


Laajasalon kirjastossa Helsingissä vietetään huomenna keskiviikkona Toivoa kirjallisuudesta -iltaa. Klo 18 alkavassa tilaisuudessa on teetarjoilu.

Instagram


Something is wrong. Response takes too long or there is JS error. Press Ctrl+Shift+J or Cmd+Shift+J on a Mac.