Kirjailijoista ja alkoholisteista

Juhannuksen alla kaduilla kulkee ihmisiä, joiden mäyräkoirat eivät kävele omin jaloin vaan roikkuvat omistajiensa kädenjatkeina. Näitä ihmisiä katsellessa mieli eksyi muistelemaan muuatta hupaisaa artikkelia vuonna 1968 julkaistussa teoksessa Kirjoittajan työt. Väinö Kirstinän toimittamassa kirjassa Pekka Kejonen kertoo kirjailijoiden ammattisairauksista ja käsittelee eritoten alkoholin käyttöä. Viisailla ajatuksilla saattaisi olla käyttöä Lumoojan lukijakunnallekin. Kejonen toteaa, että kirjailijat […]

Juhannuksen alla kaduilla kulkee ihmisiä, joiden mäyräkoirat eivät kävele omin jaloin vaan roikkuvat omistajiensa kädenjatkeina. Näitä ihmisiä katsellessa mieli eksyi muistelemaan muuatta hupaisaa artikkelia vuonna 1968 julkaistussa teoksessa Kirjoittajan työt. Väinö Kirstinän toimittamassa kirjassa Pekka Kejonen kertoo kirjailijoiden ammattisairauksista ja käsittelee eritoten alkoholin käyttöä. Viisailla ajatuksilla saattaisi olla käyttöä Lumoojan lukijakunnallekin.

Kejonen toteaa, että kirjailijat käyttävät erityisen paljon viinaa, vaikkei se yksin heidän ongelmansa olekaan. Mutta miksi kirjailija juo? Yksi syy on työn julkinen luonne: “Jo parkkiintunut kirjailija antaa tälle epäolennaiselle seikalle (vrt. Kianto) kansanomaisesti sanottuna pitkät paskat mutta nuorelle, juuri aloittaneelle saattaa alku plus alkoholi muodostaa erinäisiä vaikeuksia.” On juostava kaiken maailman matineoissa, ja siellähän kosteaa välipalaa tarjoillaan. “Vanhempi kirjailija taasen juo lähinnä ikäväänsä. Matineat ja muut vastaavat muistuttavat hänestä eläinnäyttelyjä ja todella surulliseksi tulee kun huomaa, että tuo petolinnun perseen näköinen ämmä oli täällä samassa kaupungissa, samalla paikalla jo v. 34 ja samoissa kuteissakin.” (Kejonen ei selvästikään näe faniudessa mitään hienoa.)

Myös pakkotahtinen vuosi ja kirja -velvoite ajaa pullon suulle. Kirjailijat elävät jatkuvassa velassa kustantajilleen. “Putkassakäynnit eivät yksinomaan riitä pitämään kirjailijaa lukevan ihmisosan tietoisuudessa, on oltava muitakin näyttöjä. Kun ihmetellään kirjailijoidemme ilmiömäistä työvauhtia ja luomistahtoa samalla arvostellen työn laatua, on syytä muistaa tuo seikka. Kirjailijalta suoraan sanoen kiristetään kirja joka syksyksi ja samalla kiristetään kirjailijaa itseään usein sillä seurauksella että hän muutamassa vuodessa on kirjoittanut itsensä puhki, juonut elimistönsä hajalle ja valmis poisheitettäväksi. [–] Nuorissakin kirjailijoissamme on yksiöitä jotka lääke- ym. tieteiden mukaan ovat käytännöllisesti katsoen kuolleita mutta siitä huolimatta ilahduttavat lukijoitaan ja kauhistuttavat kustantajiensa kassanhoitajia jatkuvalla olemassaolollaan.”

Lisäksi alkoholi tietenkin inspiroi ja pitää yllä luovaa virettä.

Toivotamme kaikille Lumoojan ystäville inspiroivaa juhannusta, kosteaa tai kuivaa kunkin mielen mukaan.

Toimitus

Tykkää ja jaa


RSS
Follow by Email
Facebook
Google+
http://lumooja.fi/arkisto/kirjailijoista-ja-alkoholisteista/">
Twitter

Facebook


Laajasalon kirjastossa Helsingissä vietetään huomenna keskiviikkona Toivoa kirjallisuudesta -iltaa. Klo 18 alkavassa tilaisuudessa on teetarjoilu.

Instagram


Something is wrong. Response takes too long or there is JS error. Press Ctrl+Shift+J or Cmd+Shift+J on a Mac.