Kolumni: Makupaloja Kirjamessuilta – mitä jäi käteen?

Kävin Turun Kirjamessuilla tänä vuonna kahtena päivänä, lauantaina ja sunnuntaina, ja olin erittäin tyytyväinen messujen antiin. Kiinnostavia luentoja olisi ollut enemmän kuin mihin minulla oli aikaa. Valitsin mututuntumalla maistiaisia aiheista, jotka puhuttelivat eniten.

Alkajaisiksi kävin kuuntelemassa Heli Laaksosta ja Elina Wallinia, jotka olivat messujen aikana äänessä useaan otteeseen. Heidän hyväntuulinen murteen täplittämä esiintymisensä veti joka kerta kuulijoita puoleensa. Wallinin porilaista murretta oli kotoisaa kuulostella. Selasin kiinnostuneena Wallinin kirjoittamaa ja Laaksosen kuvittamaa porinmurteista lastenkirjaa Semmoset & Tommoset – Tapleti arvotus.

Koska lastenkirjallisuus on sydäntäni lähellä, olin seuraamassa keskustelua Roald Dahlin kirjoista sekä suomentaja Pauliina de Annan haastattelua. Carlo Collodin klassikkosatu Pinokkio on juuri julkaistu suomeksi de Annan kääntämänä. Keskusteluissa sivuttiin sitä kiehtovaa kysymystä, mitä lapselle voi tai ei voi lukea. Sekä Dahlin tuotannossa että Pinokkion tarinassa on tummia sävyjä ja julmuutta, jotka voivat saada vanhemmat miettimään, millainen teksti on sopivaa lapsen korville.

Dahlin kirjoista puhuttaessa kuitenkin todettiin, että lapset rakastavat tarinoita, joissa lapsi on tarinan sankari ja joissa lapsi kehittää itse omat keinonsa selviytyä vaikeuksista ja pelottavista tilanteista. Dahlin suosion pohdittiin perustuvan myös kielen luovuuteen ja värikkäisiin sanoihin, kuten “perskurkkana”, jotka naurattavat sekä lapsia että aikuisia.

Olen melko yllättynyt siitä, että kaikista messujen esiintyjistä minuun teki lopulta suurimman vaikutuksen Jorma Uotinen. Lavan ympärillä kävi melkoinen hälinä, mutta Uotisen puheenvuoroa kuunnellessani vajosin hetkeksi kuplaan, jonne ympäröivä melu ei ulottunut. Samassa kuplassa näytti olevan moni muukin.

Uotinen puhui muun muassa siitä, että lukija kyllä erottaa tekemällä tehdyn ja valmiiseen muottiin pakotetun kirjan teoksesta, joka on syntynyt kirjoittajan sisäisestä välttämättömyydestä kirjoittaa. On helppo tyytyä keskinkertaisuuteen ja helposti pureksittavaan tekstiin, mutta suurimpia taiteilijoita ovat ne, jotka uskaltavat vähät välittää sovinnaisuudesta ja heittäytyä spontaaniuteen, intohimoon ja intuitioon.

Uotisen mukaan taide tarjoaa elämyksiä sekä auttaa ymmärtämään ja jäsentämään maailmaa. Siksi on tärkeää lukea sellaisia kirjoja, jotka tuntuvat itselle vaikeilta ‒ vieraalta vaikuttavalla tekstillä voi olla yllättävän paljon tarjottavaa. ”Ihminen voi ymmärtää itsestään vain toisten kautta”, Uotinen kiteytti.

Uotisen puheenvuoro inspiroi minua sekä lukijana että kirjoittajana ja muistutti siitä, mitä kirjallisuus ja taide puhtaimmillaan ja parhaimmillaan ovat – elämyksiä, oivalluksia, itseilmaisua ja ennen kaikkea aitoutta.

Aino Koivisto

Tykkää ja jaa


RSS
Follow by Email
Facebook
Google+
http://lumooja.fi/arkisto/kolumni-makupaloja-kirjamessuilta-mita-jai-kateen/">
Twitter

Facebook


Laajasalon kirjastossa Helsingissä vietetään huomenna keskiviikkona Toivoa kirjallisuudesta -iltaa. Klo 18 alkavassa tilaisuudessa on teetarjoilu.

Instagram


Something is wrong. Response takes too long or there is JS error. Press Ctrl+Shift+J or Cmd+Shift+J on a Mac.