Kolumni: Rosa Meriläinen ja historiallinen romaani

Olen osallistunut tänä syksynä Turun yliopiston luovan kirjoittamisen ”Aineistosta tarinoiksi ‒ luovaa tietokirjoittamista” -kurssin luennoille. Viime kerralla puhujana oli Rosa Meriläinen, joka kertoi historiallisen romaanin kirjoittamisesta ja teoksistaan Nainen punainen ja Osteri. Olin luennon jälkeen aivan myyty. Meriläisen rempseä, välitön asenne ja kyky nauraa itselleen tekivät minuun vaikutuksen.

Historiallisten romaanien kirjoittamisesta Meriläinen totesi, että oli pitkään yrittänyt tehdä aivan muunlaisia tekstejä. Hän ei ollut arvannut, että historialliset romaanit olisivat hänelle ominainen laji. Niiden tekeminen vaatii tietynlaista rohkeutta ja itsevarmuutta. Helpointa onkin kirjoittaa ajasta, josta kirjoittajalla on etukäteen tietoa sen sijaan, että hyppäisi tyystin tuntemattomaan aikakauteen. Faktat on syytä tarkistaa, ja yksityiskohdat tuovat uskottavuutta. Meriläinen kertoi, että hän on jo lapsesta saakka ollut kiinnostunut historiasta ja lukenut paljon siihen liittyvää kirjallisuutta. ”Ensimmäisen kirjani tein 8-vuotiaana ja se oli nimeltään Hattu. Se kertoi hatun seikkailuista”, Meriläinen totesi, ”mutta se ei kylläkään ollut historiallinen romaani.”

Sisällissodan aikaan sijoittuvaa Nainen punainen -teosta varten oli tarttunut paljon pohjatietoa matkaan jo ennen kuin tekstin idea syntyi. Kirjoitusprosessiin Meriläinen sai inspiraatiota, apua ja lisätietoa historiantutkijoilta, vanhoista valokuvista ja arkistoista. ”Kun etsin arkistosta Aarne Orjatsalon Valpo-raportteja, harmaahapsinen arkistonhoitaja oli onnesta soikeana ja totesi, että ‘Ihanaa, että näillä Aarne Orjatsalon Valpo-raporteilla on näin paljon kysyntää’. Niitä oli 70-luvulla käynyt kysymässä yksi ihminen, 80-luvulla yksi ja sitten 90-luvulla minä. Ihan kolmena peräkkäisenä vuosikymmenenä oli siis kiinnostusta riittänyt”, Meriläinen nauroi.

”Sota-aihe olisi aikaa myöten käynyt vähän ankeaksi, joten Nainen punainen -kirjan jälkeen päädyin kirjoittamaan seksistä”, Meriläinen totesi viitaten viime keväänä ilmestyneeseen Osteri-teokseen, jonka keskiössä ovat aistillisuus ja nuoren tytön seksuaalinen herääminen. Meriläinen kertoi, että inspiraation taustalla olivat hänen kiinnostuksensa hysterian käsitteeseen sekä Axel Munthen teos Huvila meren rannalla, jota hän hyödynsi kirjoitusprosessissa.

En ole itse juurikaan lukenut historiallisia romaaneja, enkä varsinkaan uskaltaisi kirjoittaa sellaista, mutta luennon jälkeen päätin lukea Meriläisen kirjat. Mieleeni jäi kangastelemaan Meriläisen ajatuksia herättävä, kirjailijuuden kauniisti kiteyttävä toteamus: ”Herättyäni en koskaan aloita päivää lukemalla lehteä tai sähköposteja. Ensimmäiseksi aamulla keskityn siihen asiaan, jonka vuoksi olen tässä maailmassa – kirjoitan kirjoja.”

Aino Koivisto

Tykkää ja jaa


RSS
Follow by Email
Facebook
Google+
http://lumooja.fi/arkisto/kolumni-rosa-merilainen-ja-historiallinen-romaani/">
Twitter

Facebook


Laajasalon kirjastossa Helsingissä vietetään huomenna keskiviikkona Toivoa kirjallisuudesta -iltaa. Klo 18 alkavassa tilaisuudessa on teetarjoilu.

Instagram


Something is wrong. Response takes too long or there is JS error. Press Ctrl+Shift+J or Cmd+Shift+J on a Mac.