Kritiikki: Oikean ja väärän rajat rikkoutuvat

Maritta Lintusen novellikokoelma Takapiru sisältää kymmenen novellia, jotka käsittelevät moraalisuuden rajapintoja. Kokoelma johdattaa tummasävyiseen maailmaan, jossa yksilön tekemät päätökset ja teot nostetaan esiin. Lintunen kyseenalaistaa totutun maailmanjärjestyksen ja tuo päivänvaloon asioiden nurjan puolen.

Maritta Lintunen

Takapiru

WSOY, 2016

Jokainen novelli käsittelee yksilön elämässä tehtyjä yksittäisiä tekoja, jotka muovaavat tämän elämää jälkikäteen. Pienet yksityiskohdat ja vastoinkäymiset johdattelevat suurempiin konteksteihin. Teoksen kolme ensimmäistä novellia, ”Kylkiäinen”, ”Sielunpesä” ja ”Takapiru”, kuvaavat minäkertojan äänellä yksilön pieniä valintoja elämässä. Epäluotettava minäkertoja päättää veljensä kanssa ottaa oikeuden omiin käsiinsä, koulutyttö käy moraalista taistelua ympäristönsä uhrina, miesmuusikko havahtuu keskelle uransa käännekohtaa.

Lintunen luo jännitettä kuvaamalla lähimmäisenrakkauden kaiken kattavaa voimaa ja yksilön omakohtaista näkemystä asioista. Mikä on totuus, ja kuinka paljon siihen voi itse vaikuttaa?

Novellikokoelman tiivis tunnelma syntyy tarkasta ihmiskuvauksesta ja nopeina vyöryvien tilanteiden hallitusta kuvaamisesta. Temaattisiksi vastakohtapareiksi muotoutuvat muun muassa väärintekijä ja uhri, oikeus ja vääryys, ihminen ja luonto sekä valhe ja totuus.

Henkilöhahmoja yhdistäviä tekijöitä ovat yksilön tarinan mutkistuminen ja näennäisen huolettoman pinnan alta esiin nouseva dramaattinen käänne. Henkilöhahmojen kuvaus on uskottavaa, olipa kyse sitten pienestä tytöstä, joka joutuu vastakkain koulun auktoriteetin ja oman heräävän oikeudentuntonsa kanssa, tai vanhemmasta miehestä, joka opettaa lapsenlapselleen elämässä selviytymisen keinoja.

Lintusen novellit kyseenalaistavat ja ironisoivat maailmaa. Ne herättävät lukijan ajattelemaan yhteiskunnan ja maailman tilaa: ”[…] Onneksi on koulu. Toinen maailma. Siellä puhutaan kauneudesta ja siitä mikä on hyvää ihmisen sielulle.”

Kokoelman henkilöhahmot kokevat jokainen jonkinlaisen vääryyden tai seuraavat sellaista vierestä. Moraali ja moraalin puute kulkevat rinnakkain läpi kokoelman. Teoksen aiheina käsitellään rakkautta, petosta sekä totuuden ja valheen rajaa. Teemaksi nousee moraalisesti häilyvän ihmisen selviytyminen arkipäiväisessä elämässä.

Teoksen kokonaiskuva muodostuu seksuaalisen hyväksikäytön, auktoriteettiaseman väärinkäytön ja kiristyksen täyteisestä maailmasta. Novellien maailma on synkkä ja toivoton: arkisiin tapahtumiin liittyy traagisia käänteitä. Teos on raskas mutta eheä. Painavat aiheet alleviivaavat kokoelman sanomaa moraalin häilyvyydestä. Vyöryvät tapahtumaketjut hengästyttävät lukijan, ja toivon pilkahdukset ovat minimaalisia.

Kokonaisuutena Takapiru on huoliteltu teos. Sen voima on kielen välittämässä tiiviissä tunnelmassa ja henkilökuvauksen intensiivisyydessä. Novellit kuvaavat tavallisia ihmisiä, joiden elämä muuttuu silmänräpäyksessä, kun ulkopuolelta tuleva voima asettaa henkilöt uuden tilanteen eteen. Novellissa ”Sovitus” vakiintuneen aseman saanut kirjailija alkaa saada omituisia viestilappuja tuntemattomalta henkilöltä ja ajautuu alistettuun asemaan. Jännitettä on pidetty yllä lyhyillä lauseilla ja nopeatempoisella toiminnan kuvauksella: ”Kirjoittamisen palo oli kadonnut. Alitajunta oli lukossa. Hän pystyi assosioimaan vain annettujen koodisanojen varassa.”

Myös ihmissuhteiden intensiivisyys ja valta-asetelmat yhdistävät novelleja. Ihmissuhteet vaikuttavat myös luontoon. Novellissa ”Liekopuu” konkretisoituu ihmisen häikäilemättömyys ja ylimielisyys luontoa kohtaan. Ylipäätään novelleissa nousevat vahvasti esiin ihmisen ylivalta suhteessa ”toiseen” ja häikäilemätön vallankäyttö. Suuret aiheet risteävät teoksessa paljastaen petosten alta jotain peri-inhimillistä. Paljaana esitetty ihminen kauhistuttaa ja aiheuttaa groteskia tunnelmaa.

Oikean ja väärän suhde kärjistyy myös teoksen viimeisessä novellissa ”Veriveljet”, jossa isoisän elämänohjeet kumpuavat menneisyydestä. Elämä näyttäytyy kovuudessa – on oltava valmis puolustautumaan:

”Minun on opetettava Pentille eloonjäämisen säännöt.

Koulittava se pärjäämään.

Pentin on opittava vihaamaan.

Sitten sen on opittava päästämään viha irti.”

Takapiru tuo esiin maailman nurjan puolen sekä ihmisen irrallisuuden ja subjektiivisuuden siinä. Teos on myös ajankohtainen, sillä se heijastelee elämää nyky-yhteiskunnassa. Törmäyskurssilla maailman kanssa käyvä ihminen on eksyksissä, mistä seuraa epätasa-arvoa ja moraalisesti arveluttavaa käytöstä. Takapiru kuvaa pysäyttävästi totuuden ja valheen välistä hiuksen hienoa rajaa.

Mette Vesistö

Tykkää ja jaa


RSS
Follow by Email
Facebook
Google+
http://lumooja.fi/arkisto/kritiikki-oikean-ja-vaaran-rajat-rikkoutuvat/">
Twitter

Facebook


Laajasalon kirjastossa Helsingissä vietetään huomenna keskiviikkona Toivoa kirjallisuudesta -iltaa. Klo 18 alkavassa tilaisuudessa on teetarjoilu.

Instagram


Something is wrong. Response takes too long or there is JS error. Press Ctrl+Shift+J or Cmd+Shift+J on a Mac.