Lyhyt lukukokemus: Nou nou, novelli!

Palstalla tarkastellaan lyhytproosaa kaikilta kanteilta. Numerossa 4/2007 Lumoojan toimitussihteeri Laura Friman tekee tunnustuksen.

En voi sietää novelleja. Novellivihani juuret ovat osittain henkilökohtaiset. Olen henkeen ja vereen suorittaja. Tämä luonteenpiirre ulottaa lonkeronsa myös kulttuurin kuluttamiseen. Novellin lukeminen on jotenkin puolivillaista. Kuin kuuntelisi albumin sijasta vain singlen (ei, en osta myöskään singlejä). Kuin katsoisi jakson tv-sarjaa elokuvan sijaan. Jotenkin noloa.

Viheliäisen luonteeni lisäksi osasyy on kuitenkin myös kirjailijoissa. Mitäs eivät osaa kirjoittaa hyviä novelleja. Luin äskettäin suomalaisen naiskirjailijan palkitunkin novellikokoelman. En voinut lakata pyörittelemästä silmiäni. Aivan uskomattoman hengetöntä, epäkiinnostavaa, myötähävettävää soopaa. Ennalta-arvattavuuksia ja kömpelöä kieltä. Yläastetasoinen tuotos. Ja tämän rouvan piti olla jonkinlainen novellin ekspertti. Voi pyhä Sylvi.

Jotkut kirjailijat näkyvät luulevan, että koska novelli on muotona lyhyt, siinä ei tarvitse tapahtua mitään. Päinvastoin: siinä pitää tapahtua kaikki! Mutta miten kaiken saa pakattua minimittaan? No ei mitenkään. Jos taas haluan lukea välähdyksenomaisen tuokiokuvan, luen runon. En yksinkertaisesti tarvitse novellia mihinkään.

Ja miksi haluaisin tutustua henkilöhahmoon, jonka joudun hyvästelemään lähiminuutteina? En halua sitoutua suhteeseen, jonka loppu rapisee jo seuraavalla sivulla. Ainoat novellikokoelmat, joista olen lukijana kiinnostunut, ovat koostuneet toisiinsa viittaavista novelleista. Siinä on jujua. On kutkuttavaa tietää, että saatan törmätä tapaamaani hurmuriin kulman takana. Luulen kuitenkin, että novellin on lopulta tarkoitus toimia myös itsenäisenä yksilönä.

Eivätkä toisiinsa löyhästi kytkeytyneetkään novellit aina toimi. Eräs neropattien joukko ei ole osannut kirjoittaa “oikeaa” romaania, joten keskeneräiset luvut on kasattu nokkelasti “novellikokoelmaksi”. Jos itse koettaisin kirjoittaa romaanin, siitä tulisi luultavasti juuri tällainen novellikokoelma. Siksi en edes yritä.

Yhdestä asiasta olen kyllä kirjallisuuskansan kanssa samaa mieltä: novelli on selvästi väliinputoaja. Mutta olenko siitä harmissani? En. Se on ihan novellin oma vika.

Ps. Pitäkää silti mielessänne, että muutan mieluusti mielipidettäni ja otan vastaan suosituksia lyömättömistä novellikokoelmista.

Tykkää ja jaa


RSS
Follow by Email
Facebook
Google+
http://lumooja.fi/arkisto/lyhyt-lukukokemus-nou-nou-novelli/">
Twitter

Facebook


Laajasalon kirjastossa Helsingissä vietetään huomenna keskiviikkona Toivoa kirjallisuudesta -iltaa. Klo 18 alkavassa tilaisuudessa on teetarjoilu.

Instagram


Something is wrong. Response takes too long or there is JS error. Press Ctrl+Shift+J or Cmd+Shift+J on a Mac.