Artikkeli: Runous matkaa baareihin

Turun Runoviikko-festivaali on parhaillaan käynnissä 3.—12.11.2017. Sen kunniaksi julkaisemme Lumoojan viime vuoden raportin tapahtumasta.


 

Tapahtumaa on järjestänyt vuodesta 2003 alkaen turkulainen Runoviikko ry. Tähän asti tapahtuman nimenä on toiminut ”Runoviikko Varsinais-Suomessa”, mutta tämän vuoden festivaalin yhteydessä sanahirviöstä viimein luovuttiin.

Runoviikko ry:n toiminnanjohtajan ja runoilijan Esa Hirvosen mukaan festivaalin nimessä on edelleen se ongelma, että kaikki puhuvat runoviikoista, vaikka kyse on vain yhdestä viikosta. Tänä vuonna festivaalia tosin vietettiin pitkitetysti kymmenen päivän ajan.

Kun Hirvonen aloitti yhdistyksen toiminnanjohtajana vuonna 2011, alkoi Runoviikon kansainvälistymisen aikakausi. Tänä vuonna festivaaleilla tehtiin uusi aluevaltaus, kun esiintymässä nähtiin Perusta asti Suomeen tullut runoilija Domingo de Ramos.

Runoviikko ry:n toiminta perustuu apurahojen tuomaan rahoitukseen. Hirvosen mukaan kaukaa ulkomailta on mahdollista tuoda esiintyjiä vain yhteistyön avulla.

Tällä hetkellä yhteistyötä tehdään tarttolaisten runoilijoiden kanssa. Tartossa järjestettiin oma kolmipäiväinen festivaali samaan aikaan Turun Runoviikon kanssa ja osittain samoin esiintyjin.

Runoviikko-festivaali on toiminut pitkään teemapohjaisesti. Tämän vuoden teemana oli ”runo ja matka”. Ensi vuodeksi on luvassa esityksiä teemalla ”runo ja valta”. Hirvosen mukaan teema on toiminut löyhästi esitysten kattona.

Osa festivaalin esiintyjistä valitaan teeman perusteella, mutta enemmän valintaan vaikuttaa muun muassa ehdokkaiden ajankohtaisuus. Lähes joka tapahtumassa pyritään yhdistelemään erilaisia runoilijoita. On paikallisia, muualta Suomesta tulevia sekä ulkomaalaisia vieraita.

Tämänvuotisen runofestivaalin kymmeneen päivään oli mahdutettu yhteensä noin 30 tapahtumaa. Runotapahtumia järjestettiin kaikenikäisille.

Mukana oli myös lapsille ja nuorille suunnattuja kirjastotapahtumia. Jopa perheen pienimmillä oli mahdollisuus luoda sanataidetta loruhetken muodossa. Ala- ja yläkouluikäisille ohjelmasta löytyi muun muassa rooliruno- ja rap-lyriikkatyöpajoja.

Runoviikkoon kuuluu jonkin verran myös kirjastojen ja muiden kulttuurialan toimijoiden itsenäisesti järjestämää ohjelmaa. Keskustelu- ja lausuntatilaisuudet painottuvat arkipäiville, ja ne toimivat festivaalin päiväohjelmana. Runoviikon pääpaino on edelleen iltaklubeissa, joita järjestetään pääasiassa viikonloppuisin.

Runoviikko on runouden yleisfestivaali. Mukana on erilaisia esiintyjiä ja monen eri taiteenlajin edustajia. Suuri osa festivaalin ohjelmasta kuuluu kuitenkin lavarunouden käsitteen alle.

Domingo de Ramos ja Esa Hirvonen. Kuvaaja: Ahmed Zaidan
Domingo de Ramos ja Esa Hirvonen. Kuvaaja: Ahmed Zaidan

Runoviikossa on tunnelmaa

Vuoden 2016 Runoviikko-festivaalin avajaisia vietettiin Turun kaupunginkirjaston Studiossa. Avajaispuheet pitivät yhdistyksen puheenjohtaja ja runoilija Juha Kulmala sekä toiminnanjohtaja Esa Hirvonen.

Heti alussa tämänvuotinen teema ”runo ja matka” todettiin kuluneeksi ja käytetyksi, mutta teema palveli festivaalia kuvaamalla sen kansainväliseksi kehittynyttä luonnetta. Avajaistapahtumassa esiintyi saman tien festivaalin kaukainen ulkomaanvieras Domingo de Ramos.

Katariina Vuorisen esittämässä avajaisrunossa festivaalin teema korostui kaikkein pelkistetyimmin. Vuorisen esiintymisessä toistui yleinen metafora runosta matkana. ”Runo on matka, sen kirjoittaminen on matka, lukeminen on matka”, välittyi Vuorisen soljuvalla painolla etenevästä esityksestä.

Runoviikon iltatapahtumat pidettiin lähes järjestään tunnelmallisilla klubeilla ja baareissa, joissa on aiemminkin järjestetty vastaavaa poikkitaiteellista ohjelmaa.

Avajaispäivänä järjestettiin myös kirjailija- ja taiteilijayhdistys Kiila ry:n tukema Kiilaklubi jazzklubi Monkissa. Tunnelma tuoppien äärellä oli rauhallinen ja rento. Juha Kulmala näki silti aiheelliseksi huomauttaa yleisölle, ettei kyse ole hartaustilaisuudesta vaan pikemminkin herätyskokouksesta.

Runoklubeilla ei tarvitse istua tuppisuuna, mutta vastaanottavainen yleisö antaa yleensä kunnioittavan rauhan esiintyjille. Runotapahtumat pidetään sekä yleisön että esiintyjien puolesta helposti lähestyttävinä.

Yleensä perinteisemmät ja enemmän keskittymiskykyä vaativat runoesitykset kuullaan klubi-iltoina heti ensimmäisinä. Loppuiltaa kohden meno muuttuu poikkitaiteellisemmaksi ja menevämmäksi.

Etenkin Raisa Marjamäen esiintymisen aikana Kiilaklubilla saattoi huomata yleisön viipyvistä hymähdyksistä ja pyöristyvistä silmistä, että oivallukset ottavat aikansa. Marjamäelle pelkistetty ja intiimi esitystapa sopii, ja se on ehkä ainut mahdollinen tapa esittää luettavaksi tarkoitettua runoutta.

Raisa Marjamäki. Kuva Ahmed Zaidan, Runoviikkojen Facebook-sivut.
Raisa Marjamäki. Kuva Ahmed Zaidan, Runoviikkojen Facebook-sivut.

Runoklubilla esiintyminen ei edellytä runokokoelman julkaisemista. Päinvastoin – lavarunoilijat ovat usein varmempia esiintyjiä kuin julkaisemiseen keskittyneet runoilijat.

Hyvänä esimerkkinä toimii Kiilaklubilla esiintynyt turkulainen Helianne Kallio, jonka esiintymisestä huokui kokemus. Kallio on karismaattinen lausuja, jonka esiintymistapa tuo selvästi esiin, mikä on ero proosan ja runouden ääneen lukemisessa.

Kiilaklubin kruunasi The Jack Kerouac Shaped Society -Project, jonka jazzkokoonpanoon oli yhdistetty Kalle Niinikankaan tarinallista spoken wordia. Esityksen ilahduttavin puoli oli kuulla ensimmäistä kertaa suomeksi esitetty runo englanniksi käännettynä.

Kun suuri osa kuuntelijoista puhuu äidinkielenään jotain muuta kieltä kuin suomea, voisi olettaa, että käännöksiä kuultaisiin enemmänkin.

Runosta on moneksi

Seuraavan päivän Risteysasemaklubi järjestettiin Bar Vinon mukavan rennossa, lounge-tyylisessä tilassa, jossa matalat pöydät ja tuolit ja kynttilävalaistus saivat aikaan kotoisan olohuonetunnelman.

Klubi-illoista saattaa huomata, että runoyleisö on pitkälti aikuisempaa väkeä kuin mitä esimerkiksi open mic -tapahtumissa tapaa käydä. Runoviikko itse asiassa toi open mic -tilaisuudet aikanaan Turkuun. Nykyään Turussa useampi taho on ottanut huolehtiakseen siitä, että ensikertalaisetkin uskaltautuvat lavalle.

Risteysasemaklubilla nähtiin parinkymmenen minuutin kohtaus näyttelijä Katariina Havukaisen esittämästä ja ohjaamasta monologista ”Ripeästi marketissa”. Havukaisen esitystä voisi kuvailla kontrastiseksi, kriittiseksi ja hupaisan ilmeikkääksi. Monologi sisältää otteita eri runoilijoiden teksteistä, jotka on aseteltu draamalliseksi kokonaisuudeksi.

Runoa ja draamaa yhdisteltiin myös keskiviikon Tuli&Savu-lehden luotsaamalla Tähkäpää-klubilla. Tapahtumassa runoyhdistys Nihil Interitin runoilijat lausuivat Tähkäpää-sadusta vaikuttuneita runoja. Klubilla nähtiin myös ote Alma Rajalan ohjaamasta ja Pipsa Longan runoihin pohjautuvasta Tähkäpää – Tornin diiva -esityksestä.

Yksi festivaalin vaikuttavimmista esiintymisistä oli Mia Röngän, Mirkka Mattheiszenin ja Harri Tolvasen muodostaman kokoonpanon esittämä Meren äänet -runokokonaisuus, joka koostui Röngän ja Mattheiszenin runoista sekä Tolvasen kitarasäestyksestä.

Esityksen luomaan varsinaissuomalaiseen saaristomaisemaan oli helppo uppoutua. Runot sisälsivät ekokriittisiä sekä ympäristöä havainnoivia ja tiedostavia ääniä.

Esa & Plikat. Kuva: Ahmed Zaidan, Runoviikkojen Facebook-sivut.
Esa & Plikat. Kuva: Ahmed Zaidan, Runoviikkojen Facebook-sivut

Millaista on esiintyä runoklubilla

Akhlad Al-Mudhafar on Suomessa asuva, irakilaissyntyinen runoilija, joka kirjoittaa suomeksi, englanniksi ja arabiaksi. Al-Mudhafar esiintyi Rajanylitysklubilla Bar Ö:ssä.

Tällä kertaa Al-Mudhafar esiintyi suomeksi ja englanniksi. Hänen runonsa ovat omakohtaisia ja tarinallisia. Runot tuntuivat koskettavan yleisöä erityisellä tavalla.

Al-Mudhafarin omat kokemukset runojen esittämisestä ovat ristiriitaisia. Rajanylitysklubia hän kuvaili intiimiksi tapahtumaksi, jossa yleisö vaikutti hyvin keskittyneeltä. Hänestä kirjastot ja kahvilat ovat silti parempia esiintymistiloja rauhallisuutensa vuoksi.

Baarissa ihmiset saattavat yltyä äänekkäiksi. Esimerkiksi perjantai-iltana Baari-baarissa järjestetyllä Kiihdytyskaistaklubilla kuultiin joitakin valitettavan meluisia sivuääniä. Lavarunous ei vaadi yleisöltä hiljaisuutta, mutta esiintyjän on helpompi keskittyä, kun yleisö vaikuttaa kuuntelevan.

Al-Mudhafarin tunteita pursuavat ja omaa elämäntarinaa heijastelevat tekstit ovat proosamaisia. Jatkossa runoilijan tarkoituksena on keskittyä runomuodon tiivistämiseen. Hän kertoo keskittyvänsä erityisesti kieleen ja sen luomiin mahdollisuuksiin.

Kolmella kielellä kirjoittava Al-Mudhafar on suoranainen erikoistapaus suomalaisen runouden kentällä. Hänelle runoilijuus merkitsee oppimista kielestä ja maailmasta.

Helppous, yksinkertaisuus ja ymmärrettävyys ovat keskeisimpiä piirteitä Al-Mudhafarin teksteissä. Hänen mukaansa tekstien tulee olla kaikille ymmärrettäviä. Samalla runot ovat rikkaita, täynnä tunnetta ja merkityksellisyyttä.

Joidenkin runoilijoiden teksteistä saattoi festivaalin aikana huomata, että ne oli valittu ohjelmistoon aiheensa puolesta sopivina. Al-Mudhafarin runot sattuivat sopimaan festivaalin teemaan sekä sisältönsä että runoilijan taustan kannalta. Hän lähti yli kymmenen vuotta sitten Irakista Egyptiin. Suomeen hän saapui kuusi vuotta sitten.

Joelle Taylor. Kuva on Runoviikkonen Facebook-sivuilta.
Joelle Taylor. Kuva on Runoviikkojen Facebook-sivuilta.

Runoviikko on vain kerran vuodessa

Esa Hirvonen on tyytyväinen tämän vuoden festivaaliohjelmaan ja sen toteutumiseen. Muutoksena pariin aiempaan vuoteen festivaali palasi tänä vuonna Barker-teatterille Raunistulaan. Barkerin etäisen sijainnin ja loskaisen marraskuun vuoksi kehittyi myös uusi runobussi-innovaatio. Yleisö kuljetettiin bussikyydillä keskustasta Raunistulaan, ja matkustajat saivat nauttia runoesityksistä jo matkan aikana.

Tapahtumia tullaan jatkossakin järjestämään teatterissa, jonka puitteissa on mahdollista toteuttaa etenkin poikkitaiteellista ohjelmaa. Tänä vuonna esityksiin oli sisällytetty niin performanssia, tanssia kuin musiikkiakin.

Ensi vuoden Runoviikkoon on vielä aikaa, mutta suunnitelmat ovat jo käynnistyneet. Ensi vuoden ”runo ja valta” -teemaan istuvia esiintyjiä aletaan valita vasta myöhemmin, mutta sitä ennen on pidettävä yllä yhdistyksen taloutta.

Runoviikko ry:n periaatteena on, että yhteiskunnan tukemilla apurahoilla tarjotaan kaikille avoimia, ilmaisia tapahtumia. Poikkeustapauksissa, kuten yhteistuotantojen yhteydessä, joistain tapahtumista on peritty pääsymaksuja.

Hirvosen mukaan runotapahtumille olisi mahdollista kosiskella yleisöä myös Helsingin suunnalta, mutta toistaiseksi tiedotuksesta ei ole saatu kiitollista palautetta. Hirvosen mielestä Runoviikon on tarpeetonta panostaa mainontaan ja näkyvyyteen, sillä se olisi suoraan poissa festivaaliohjelman rahoituksesta.

Hirvosen mielestä Runoviikon funktio Turun runokentällä on pitkään ollut toimia runoustapahtumana, joka tekee asioita ensimmäisenä, ikään kuin tienraivaajana. Runoviikko on pyrkinyt olemaan matalan kynnyksen tapahtuma, jossa monet runoilijat ovat esiintyneet ennen ensimmäisen kokoelmansa julkaisua.

Yhdistyksellä on myös erinäisiä kansainvälisiä projekteja. Yhteistyössä on viety kotimaisia runoilijoita ulkomaille. Runoviikko tekee siis paikallista runoutta tunnetuksi ulkomaita myöten.

Yleisölle Runoviikko tarjoaa laajan katsauksen kotimaiseen nykyrunouteen ja etenkin lavarunoudessa puhaltaviin uusiin tuuliin.

Runoviikko-festivaali järjestettiin Turussa 4.–13. marraskuuta 2016.

Please follow and like us:

More Like This


Kategoriat


Artikkeli

Avainsanat


Tykkää ja jaa


RSS
Follow by Email
Facebook
Google+
http://lumooja.fi/artikkeli-runous-matkaa-baareihin">
Twitter

Facebook


Tervetuloa tänään sunnuntaina klo 13.00 Turun Kirjan talolle Lumoojaa kustantavan kirjoittajayhdistys Kapustarinnan syyskokoukseen, jossa äänestetään ensi vuoden hallituksesta!

Instagram


Something is wrong. Response takes too long or there is JS error. Press Ctrl+Shift+J or Cmd+Shift+J on a Mac.