Kritiikki: Klassikkoteosten törmäytys näyttämöllä

Kuva: Jussi Virkkumaa

 

Tommi Silvennoinen (ohjaus & dramatisointi)
Kolme sisarta ja tuntematon sotilas
TEHDAS Teatteri, 1.2.2019–3.3.2019

Mitä tapahtuu, kun klassikkoteosten sitaatit irrotetaan kontekstistaan, sekoitetaan toisiinsa ja pannaan keskustelemaan keskenään? Tommi Silvennoisen TEHDAS Teatteriin ohjaama ja dramatisoima esitys Kolme sisarta ja tuntematon sotilas tuo esille uudenlaisen lähestymistavan kahteen klassikkotekstiin.

Silvennoinen on aiemmin ohjannut TEHDAS Teatterille muun muassa Franz Kafkan Linna-romaaniin pohjautuvan esityksen. Hänen ohjauksissaan korostuvat kaunokirjallisten tekstien hyödyntämisen lisäksi työryhmälähtöisyys sekä vahva ruumiillisuus.

Myös Kolme sisarta ja tuntematon sotilas alkaa hyvin latautuneesta kohtauksesta, jonka voisi tulkita etenevän kohti yksilön ruumiillista vapautumista. Ruumiinliikkeistä erilaisiin soittimiin siirtyvä energia ja lavalla möyryävän massan liikehdinnästä syntyvä muodottomuus mahdollistavat irrottautumisen myös lähtötekstien alkuperäisistä konteksteista.

Esityksessä vanhan muodon tilalle haetaan uusi lähestymällä olemisen abstraktia välitilaa ja muodottomuutta.

Muotoa etsitään myös esineiden väärinkäytön avulla. Haitari saa luvan toimia kirjoituskoneena, ja päiväkirjan kirjoittaja käy monologin sijaan keskustelua päivyrinsä kanssa. Esineiden ja asioiden alkuperäiset funktiot jäävät toissijaisiksi tai monimuotoistuvat uusilla tavoilla.

 

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

Esiintyjät aakkosjärjestyksessä: Seidi Haarla, Antton Kainulainen, Jukka Kittilä, Sofia Molin & Nanna Mäkinen. Kuva: Jussi Virkkumaa.

Anton Tšehovin venäläisen yläluokan rappeutumisesta kertova ja sen avuttomuutta kuvaava näytelmä Kolme sisarta (1901) yhdistyy jännittävän moniselitteisesti Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan/Sotaromaanin (1954/2000) tematiikkaan.

Linnan yksilöitynyt henkilökuvaus ja topeliaanisen kansankuvauksen hylkääminen, sodankäynnin kritiikki ja sodan mielettömyyden kuvaaminen rivisotilaan näkökulmasta saavat esityksessä uuden tulkinnallisen kehyksen Tšehovin katsannosta venäläisen yläluokan tilaan ja muutospaineisiin.

Tšehovin näytelmässä kolme sisarta kaipaavat takaisin lapsuutensa Moskovaan, mutta mitä tai mihin Linnan romaanissa oikeastaan kaivataan? Molemmista teksteistä välittyvä avuttomuus muutoksen ja nykyhetken ongelmien edessä tuntuu suistavan kohtaloita raiteiltaan, kun olemassaolo rakentuu uudelleen.

Epätoivon ja mahdottomuuden ilmapiiriä on korostettu esityksessä monella eri tasolla. Ihmiskuvaukseen on haettu tukea rakenteellisesta ja muodollisesta hajaannuttamisesta. Samalla oleminen muuttuu fragmentaariseksi, irrallisista sitaateista rakentuvaksi uudeksi kirjalliseksi identiteetiksi. Klassikkotekstien lävitse kuvataan olemisen muutosta, sen keskeneräisyyttä ja pysymättömyyttä.

Samaa ajatusta on tuettu ja toistettu niin lavastuksessa, puvustuksessa ja rekvisiitassa kuin myös valo- ja äänimaailmassa. Esiintyjien yhteiselo lavalla on lähes toisiinsa kahlittua. Episodimaisessa rakenteessa toistuu tietynlainen pakottavuus, kahlitseva rytmi, joka pakkomielteisesti vyöryttää teosta kehänä eteenpäin.

Työryhmän käsissä on syntynyt alkutekstejään kohtaan röyhkeä mutta tyylikäs pastissi, joka hakee muotonsa sitaatti kerrallaan.

Please follow and like us:

More Like This


Kategoriat


Kritiikki

Avainsanat


1 Comment


  1. Kiitos hienosta ja hyvin teosta kuvaavasta arviosta!

    Kolme sisarta ja tuntematon sotilas on upea ja rohkea teos. Näyttelijät todella antavat kaikkensa lavalla tässä hyvin fyysisessä esityksessä. Tärkeässä roolissa kokonaisuudessa ovat myös Antti-Juhani Mannisen äänimaisema ja Anton Kainulaisen valaistus. Viimeinen esitys on sunnuntaina 3.3., tämän ei kannata antaa mennä ohi.

Tykkää ja jaa


RSS
Follow by Email
Facebook
Google+
Twitter