Kritiikki: Esitys abortista haluaa rikkoa tabuja ja hiljaisuutta

Kuva: Nadja Uusiperhe

Nadja Uusiperhe (ohjaus ja käsikirjoitus)
Kuutti
Turun ylioppilasteatteri, 15.–29.6.2019

Turun ylioppilasteatterin lämpiön seinille on ripustettu paperiarkkeja, joista voi lukea abortin tehneiden naisten tarinoita. Henkilökohtaisia kokemuksia, tuntemuksia ja ajatuksia raskauden keskeyttämisestä. Pelkoja ja pettymyksiä, häpeää ja helpotusta.

Tarinat johdattavat yleisön Kuutti-esitykseen, joka kertoo abortista, ihmissuhteista ja naisista, jotka usein jäävät yksin kokemustensa kanssa. Välillä mukaan otetaan saimaannorpat, joiden avulla esitys laajenee käsittelemään abortin rinnalla myös ihmisen suhdetta luontoon.

Nadja Uusiperheen käsikirjoittaman ja ohjaaman Kuutin aihe on rankka, vakava ja tärkeä. Abortti on asia, josta kaikilla tuntuu olevan mielipide, mutta kukaan ei juuri kuuntele niitä naisia, joita se oikeasti koskettaa. Tämän ongelman Kuutti haluaa nostaa esille.

Esitys pohtii painokkaasti sitä, miten abortista nyky-yhteiskunnassa puhutaan – tai ei puhuta.

Kuutin päähenkilö on abortin tehnyt nainen, joka vaikuttavassa monologissa kertoo yhden näkökulman aiheeseen. Miltä tuntuu, kun joutuu tekemään abortin? Miten elämä jatkuu sen jälkeen? Yksilön tarina nostetaan nyt valokeilaan, kun useimmiten se jää poliittisen puheen varjoon.

Esityksessä muistutetaan, että usein nainen on abortin tehdessään yksin ja että koko asiasta pitäisi puhua paljon enemmän ja avoimemmin, sillä sen piilottelu voi koitua vaaralliseksi.

Tällaiset vaarat eivät ole vain pelottavia uhkakuvia vaan todellisuutta. Viime viikkoina Suomessakin puhututtaneet Yhdysvaltojen tiukentuneet aborttilait näyttävät, että ongelma on ajankohtainen. Kuutti osallistuu keskusteluun korostamalla yksilön kokemusta.

Esitys ei kuitenkaan sorru sensaatiohakuisuuteen tai mässäilyyn, mihin aiheen käsittely voisi helposti ajautua. Raskaasta aiheestaan huolimatta Kuutti on myös ajoittain kevyt; siinä on huumoria, sopivaa absurdiutta sekä tulkinnanvaraisuutta. Tasapaino on tärkeä, jotta esitys ei ajaudu liian melodramaattiseksi tai itseään toistavaksi.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Kuva: Nadja Uusiperhe

Alle tunnin kestävä esitys on ytimekäs, ja se pitää otteessaan, mutta se olisi voinut hyötyä muutamista lisäkohtauksista. Katsoja syventyisi aiheeseen mielellään vielä asteen verran ja jää kaipaamaan myös muita näkökulmia.

Nyt esityksessä korostuu lähinnä epätoivotun raskauden ja sen keskeyttämisen vaikutus parisuhteeseen, mutta mielenkiintoista olisi ollut tarkastella myös esimerkiksi vapaaehtoisen lapsettomuuden ajatuksia tai tunteiden ristiriitaisuuksia.

Esitys etenee poukkoillen ja jossain määrin tajunnanvirtamaisesti, eikä katsojalle välttämättä tehdä suoraan selväksi, mihin kaikilla metaforilla viitataan. Assosiaatioilla leikittely saa kaiken kuitenkin palautumaan abortin kokemukseen ja siihen, miten siitä on samaan aikaan niin mahdotonta että välttämätöntä puhua.

Kuutti onnistuu puhumaan abortista saarnaamatta ja ilman liioiteltua dramaattisuutta. Aiheen käsittely on hienovaraista, mutta esitys ei pelkää ottaa vahvasti kantaa. Se toteaa ja näyttää suoraan sen, mistä vaietaan.

Näytelmästä huokuu aito ja pakottava halu tuoda aiheen ongelmakohtia esiin: abortista on puhuttava nyt ja siitä on puhuttava rehellisesti.

Turun ylioppilasteatteri: Kuutti

Ohjaus ja käsikirjoitus: Nadja Uusiperhe
Vieraileva assistentti ja sävellystyö: Veera Knuutila
Tuottaja: Roosa Vastamäki
Graafinen suunnittelu: Oona Raadelma
Puvustus: Minea Lehtinen
Lavastus ja tarpeisto Jouni Kekkonen
Tarpeiston avustaja: Elina Tuominen
Valosuunnittelu: Anniina Salminen
Näyttelijät: Ville Flykt, Karoliina Honkanen, Melissa Jolma, Olga Rantalaiho ja Eljas Viitanen
Tanssija projisoinneissa: Arttu Wäänänen

Please follow and like us:

More Like This


Kategoriat


Kritiikki

Avainsanat


Tykkää ja jaa


RSS
Follow by Email
Facebook
Google+
Twitter