Ruisrock teki uuden kävijäennätyksen: paikalle oli vaeltanut jopa 93 000 musiikinystävää. Ruisrockin aikaisempi yleisöennätys on vuodelta 2009, jolloin festarivieraita oli 92 000. Eikä ihme – festareiden musiikkitarjonta oli monipuolista ja tasokasta, myös kirjallisuusnörtin näkökulmasta. Kulttuurin erilaisia ääniä kuului ja huusi läpi viikonlopun.
Musiikin erityiseksi kirjallisuuden äänikelloiksi nousi tänä vuonna viime vuoden tapaan J. Karjalainen sekä hänen lisäkseen Scandinavian Music Group ja tietysti Vesa-Matti Loiri. Loirin kokeneeseen ja kumeaan tulkintaan oman säväyksensä antoi festareiden sunnuntaipäivän seesteinen tunnelma Ruissalon rannalla. Kirjaimellisesti oltiin kotimaisen kirjallisuuden äärellä, kun Eino Leinon ”Nocturne” sai oman kunnianosoituksensa Loirin tulkitsemana. Vietettiinhän sentään Eino Leinon päivää.
Scandinavian Music Group taas vei yleisön suoraan sensuellin ja mahdottoman rakkaus romaanin sivuille. Uutta konemaista 80-luvun soundia oli sovitettu myös vanhoihin kappaleisiin. Loppu tulemana oli hillitty ja melankolinen tunnelma. Tämän kipeän haikean romaanin sivuilla olisin viihtynyt kauemminkin.
Musiikin lisäksi mielenkiintoisen ja oman kulttuurillisen äänimaailmansa loi festareiden tämän vuoden erikoisuus, hieman vaihtoehtoinen festariohjelma Baarilavalla. Erityisesti oheisohjelmista kiitosta saa Helsingin sarjakuvakeskuksen ohjelma. Kahden kitaran säestämänä Karri Lehtosen hullun hauskat laulut saivat oman elämänsä paperilla, kun sarjakuvataiteilija Joonas Lehtimäki piirsi samanaikaisesti stripin jokaisesta kappaleesta.
Taidokkaasti toteutettu keikka antoi suuntaa myös sille, mitä kirjallisuus voi olla, kun se hyppää kansien välistä Ruisrock-lavalle. Tarkkasilmäisimmät lukijat varmaan muistavat, että Lehtimäki toimi Lumoojan sarjakuvataiteilijana viime vuonna veikeällä palindromisarjakuvallaan.
Kaiken kaikkiaan kolmepäiväinen festari tarjoili monia kulttuurin ääniä, joiden sekaan oli mukava sukeltaa. Nyt kuitenkin annetaan Ruissalon kansanpuiston levätä vuosi luonnon äänissä samalla, kun Lumoojan toimituskunta jää kesätauolle.
Teksti: Noora Lehtimäki