Johannes Ekholm
Rakkaus niinku
Otava, 2016
Samoin kuin Ekholmin kirjoittama graafisen suunnittelun opas, Joonan kirja koostuu translitteroiduista tosielämän keskusteluista Joonan ja hänen läheistensä välillä. Tallentuupa nauhalle välillä taustameluakin, tosi-tv:tä ja luontoääniä. Linnunlaulu tuo kirjan henkilöille mieleen videopelien piipityksen.
Ekholmin romaani häilyy autofiktion ja esseistiikan välimaastossa. Samanmielisten henkilöiden dialogi on kuin nykypäivän Platonia, jossa näennäisen spontaani keskustelu johtaa laajoihin filosofisiin pohdintoihin. Romaanin henkilöt eivät Platonia hairahtuisi lukemaan, sillä perinteinen klassikkokirjallisuus edustaa heille valkoisen miehen patriarkaattia, suurinta kulttuurista pahaa. Keskustelun kierrokset ovat välillä niin kovat, että lukijasta riippuen Rakkaus niinku voi näyttäytyä joko realistisena Y-sukupolven kuvauksena tai parodiana erilaisten kulttuuristen kuplien teoriaähkyisestä diskurssista, jossa jokainen mielipide on kyseenalaistamisen arvoinen.
Rakkaus niinku on paitsi jatkuvaa dialogia, myös kirja dialogista. Välillä henkilöt puhuvat toistensa ohi, mutta hiljaista ei ole ikinä. Joonan tärkein ihmissuhdekin koostuu vain tekstistä. Hän keskustelee netissä nimimerkki sad91rl:n kanssa. Nettisuhteen kehityksestä muodostuu jonkinlainen juonenkaari, mutta perinteisenä lukuromaanina teosta on vaikea pitää. Joona ja hänen ystävänsä puhuvat paljon, mutta puhe harvemmin johtaa mihinkään. Taukoamaton dialogi muodostaa intertekstuaalisen viidakon ja tavoittaa hyvin internet-ajan kaoottisuuden. Tyhjästäkin puheesta voi onneksi saada aikaiseksi kiinnostavan romaanin; sen tiesi jo Veijo Meri. Ekholmin tausta näytelmäkirjailijana näkyy vuoropuhelun varmaotteisuudessa.
Romaanin henkilöhahmot ovat lähinnä nimiä, joiden sanomiset ovat niin sitaatintäyteisiä, että pinnan alta on vaikea löytää todellista ihmistä. Se lienee tarkoituksellista. Joonan mielestä pinta on tärkeämpää ja todempaa kuin perinteinen sisäinen elämä. Kännykällä romaaniaan näpyttävä Joona on jälkimodernin maailman ruumiillistuma. Vanhakantaista näkemystä ja kirjoittajakuntaa edustaa Joonan isä, joka on kirjoittanut knausgårdlaisen paljastusromaanin perheestään. Joonan isä tuo teoretisoinnin sekaan kontrastia ja perinteisempiä kirjailijaromaanin teemoja, kuten isäsuhteen ja miehisyyden mallien pohdintaa. Joona miettii, miksi miehinen rakkaus tavataan kuvata taiteessa negaation ja rakkauden loppumisen aiheuttaman tuskan välityksellä. Isän huolet ovat konkreettisempia – olisipa Joona töissä.
Muutaman pinnallisen hahmon voimin Rakkaus niinku onnistuu luomaan ajantasaista kuvaa nuorten aikuisten elämästä ja maailmasta, jossa ”tykkään nähdä itteni Facebookin kautta tuotteena”. Samalla se maailma ahdistaa, kun kokee ”sen pettymyksen kun kattoo sen [ihastuksen] facebookkii… ilman feisbuukkii ei tietäis niitä asioita ja vois olla ihan kiva hengata sellasen kaa”. Romaanin hahmot onnistuvat olemaan yhtä aikaa äärimmäisen tiedostavia ja äärimmäisen itsekeskeisiä. Sanotaan että suurin osa maailman ongelmista johtuu tietämättömyydestä. Rakkaus niinku kuvaa länsimaista maailmaa, jossa ahdistus syntyy siitä, että tietää liikaa.
Max Lampinen