Bob Beargie & Andy Willoughby
Sampo: Heading Further North
Red Squirrel Press (2015)
Bob Beargie ja Andy Willoughby ovat kaksi englantilaista runoilijaa, jotka ovat jo pitkään tehneet yhteistyötä suomalaisten kollegoidensa kanssa. Yhteistyö on tuottanut useita kaksikielisiä runopamfletteja ja kansainvälisiä projekteja – voikin melkeinpä sanoa, että tämän kirjan ilmestyminen oli vain ajan kysymys.
Kirjan suhde Kalevalaan on joitain hahmoja myöten melko vapaa. Kirjassa esiintyy muun muassa Arto, Ainon rakastaja, joka haluaa kostaa Ainon kohtalon Väinämöiselle. Toisaalta kirja on myös pysytellyt uskollisena monille alkuperäisille kohtauksille, kuten Joukahaisen suohonlaulannalle – vaikkakin omalla, kieroutuneella tavallaan.
Edellä mainittu kohtaus esitetään sekä Väinämöisen että Joukahaisen näkökulmasta. ”His verses are shards of a broken mirror / what he calls magic is sleight of hand”, sanotaan Väinämöisen osuudessa. Joukahaisen osuudessa esitetään Joukahaisen laulut, jotka ovatkin vain luettelo faktoja: ”There is a Yew in Scotland over 5000 years old / There are more pigs than humans in Denmark”. Kirja on Kalevalan, nykyajan, suomalaisuuden ja Englannin maisemien remiksi.
”Maybe I should have listened to our Mam /
when she tugged me back, begging /
me not to come, despite me winning /
District Karaoke King two years running /
and reigning captain of our pub quiz team”,
Joukahainen miettii, kun hänen säkeensä eivät tee Väinämöiseen vaikutusta.
Tyylillisesti kirjan voisi nähdä olevan itsetietoista modernia epiikkaa. Eikä itsetietoinen moderni epiikka voi muuta kuin nauraa itselleen ollessaan samalla haudanvakava. Siinä kirja onnistuu täydellisesti. Se on kuin joku olisi laittanut Kalevalan blenderiin ja heittänyt sivunriekaleet 2000-luvun kaupunkikuvaan – enkä tarkoita tätä millään pahalla, päinvastoin. Vilpitön lyyrinen eeppisyys sekoittuu urbaaniin huumoriin täysin luontevasti.
Kirja rikkoo kalevalaista maisemaa jatkuvasti. Arto etsii kadonnutta Ainoa journalistien kameroiden välkkyessä taustalla. Hän juo suruunsa Pohjola Cafessa. Seuraavalla sivulla ihmiset kulkevat hevosilla ja paras tapa tappaa ihminen on myrkkynuoli. Kirjan loppupuolella mainitaan The Hang Over Fairy, uhrataan SIM-kortti ja viitataan Jack Kerouacin tuotantoon. Toisaalta välillä upotaan metsiin, loitsuihin ja lauluihin pidemmäksikin aikaa.
Kirjan kieli on hiottua ja huollettua, ilmaisultaan ja kuviltaan tiivistä. Kuvat ovat repaleisia ja groteskin kauniita ja usein – niin kuin asiaan kuuluukin – eeppisiä. Kirjan jatkuvasti muuttuva luonne ja monipuolinen rakenne ei kuitenkaan hämmennä, kuvat ja asetelmat eivät tunnu pakotetuilta. Kokonaisuus on monipuolisuudessaan hyvin harkittu.
Runoilijat ovat tavoitelleet suomalaista ilmapiiriä ripottelemalla säkeiden sekaan suomalaisia sanoja (kirjan lopussa on sanakirja, joka myös selittää auki Kalevalan perusjuonen, Sampon, hahmojen tarinat ja muut olennaisuudet). ”The Great Bear offers me his roar, his strength and sisu / To find the iron within me, pointing North to reckoning”. On kiinnostavaa tarkkailla, millaiset sanat jäävät vaille käännöstä – mitkä sanat ovat niin suomalaisia, että ne nähdään lähes kääntämättöminä. Sisun lisäksi näitä olivat muun muassa ”black makkara”, karhunliha, lumiukko ja laululintu. Tätä keinoa on kuitenkin käytetty säästeliäästi, eikä se häiritse luettavuutta.
Jokaisella Suomessa kasvaneella on jonkinlainen suhde Kalevalaan. Onkin aina mielenkiintoista nähdä, miten ihmiset näkevät Kalevalan ulkoa käsin. Sampo: Heading Further North antaa mahdollisuuden kokea Kalevala uudella tavalla. Jo se on kokemus, että näkee Väinämöinen keskellä englannin kieltä, sillä se asetelma rikkoo jotain niin luutuneen suomalaista. Tämä kirja ei kuitenkaan rajoitu siihen. Kirja on monipuolinen, hauska, kaunis ja – mikä tärkeintä – itsenäinen kokonaisuus, joka asettuu Kalevalan rinnalle remiksinä ja kunnianosoituksena.
Susinukke Kosola