”Monet kirjojeni keskeiset teemat tulevat kaukaa, lapsuuden ihmetyksen aiheista saakka. Mitä tarkoittaa äärettömyys? Mitä vapaus? Kuka minä olen? Miksi paha sallitaan?”
Näin kuvailee Leena Krohn (s. 1947) laajan kirjallisen tuotantonsa syntyä. Jokaisen kirjan syntyprosessi on omanlaisensa, eikä vaikea tie takaa parhainta lopputulosta. Tuoreinta romaaniaan Hotel Sapiens ja muita irrationaalisia kertomuksia (Teos 2013) Krohn kirjoitti pitkään, taukoja pitäen ja välillä epäillen, tulisiko valmista koskaan. Osa romaanin kertomuksista kehittyi Krohnin aiemmin kirjoittamista novelleista, jotka löysivät paikkansa uuden materiaalin rinnalta.
Eräänlainen alkusysäys Hotel Sapiens –romaanille oli sen aloittava lainaus itävaltalais-brittiläiseltä tieteenfilosofi Karl Popperilta (1902–1994). ”Popperin mukaan ihmisen käyttäytyminen häilyy täydellisen determinismin ja sattuman, siis täydellisen kellon ja täydellisen pilven välimailla.” Krohnin romaanissa tuntemamme maailma on tullut tiensä päähän. Hotel Sapiens on jotakin museon ja hullujenhuoneen väliltä, jossa koneet hoitavat ja tutkivat jäljelle jääneitä ihmisiä. Nunnahahmoisia koneita kutsutaan kelloiksi tai kaitsijoiksi. Kaitsijat ylläpitävät muusta maailmasta eristäytynyttä Hotel Sapiensin kirjavaa, kellojen sijaan enemmänkin monimuotoisia pilviä muistuttavaa asiakaskuntaa. Ulkomuotonsa kaitsijat ovat Krohnin mukaan saaneet hyvinkin konkreettisesta lähteestä, kaukaa tieteenfilosofian maailmasta.
”Nunnahahmot ovat saapuneet lapsuuteni kaakaopurkista.”
Krohnin tuotannolle tutut teknologian, luonnon ja ihmisyyden teemat tavallaan jopa ruumiillistuvat Hotel Sapiensin henkilöissä: hotellissa asustavat esimerkiksi Higgsin bosoni, Arki-ihminen sekä mielenterveytensä menettänyt terapeutti. Teemat tulevat kirjailijan mukaan tekstiin väistämättä, vuosikymmenten kiinnostuksen ja pohdinnan seurauksena. ”Ihmisen ja koneen samoin kuin ihmisen ja eläimen suhde ovat minusta aina olleet polttavia kysymyksiä, mutta tietokone ja internet ovat mullistaneet edellisen.” Krohnin romaanissa mullistus on vielä täydellisempi ja koneet ovat nousseet älyssään ihmisten yläpuolelle. Samalla ihmisyydestä on tullut epäilyttävä tai jopa pahamaineinen, uteliaisuutta herättävä sairaus, koneiden lääketieteellisen kiinnostuksen kohde.
Evoluutiohyppy tuntemattomaan
Teknologian kehitys on väistämätöntä, mutta sen valmiuksia on vaikea ennustaa. Nuorena Krohn uskoi, että teollisuuden ja tehomaatalouden tuottamat ongelmat voitaisiin ratkaista puhtaamman teknologian keinoin. Sittemmin on käynyt selväksi, että väestönkasvu uhkaa tehdä tyhjiksi parhaatkin pyrkimykset. Millaisena Krohn kokee ihmiskunnan tulevaisuuden tällä hetkellä?
”Oletan, että nykyinen absurdi talousjärjestelmä tulee ennen pitkää romahtamaan ja että koko sivilisaatiomme aikanaan korvautuu uudella, hyvin toisenlaisella, mutta ehkä joissakin suhteissa primitiivisemmällä kuin tämä nykyinen. Kaikki niin kutsuttu edistys maksetaan kalliilla hinnalla, menetyksillä, jotka usein ymmärretään vasta paljon myöhemmin.”
Vaikka yhteiskunnallinen kantaaottavuus ei ole Krohnin teosten selkäranka, niihin tietenkin suuresti vaikuttavat kirjailijan poliittiset näkemykset. ”Ehkä Hotel Sapiens –romaanistakin voi lukea, että kuulun ydinvoiman vastustajiin. Jokainen ydinvoimala on potentiaalinen ydinpommi.” Vaikka maailman tilasta ja sen kohentamisen haasteista keskustellaan tätä nykyä enemmän kuin koskaan, tuntuu dialogi usein voimattomalta. Esimerkiksi ilmastonmuutoskeskustelussa Krohnia kummastuttaa se, että hiilidioksidista puhutaan ainoastaan saasteena. ”Aivan kuin olisi kokonaan unohdettu, että hiili on elämän edellytys ja kaiken orgaanisen perusta.”
Haasteista ja kommunikaation vaikeudesta huolimatta Krohn muistuttaa, että kaikessa kehityksessä on aina mukana sekä uhka että lupaus, toivoa unohtamatta. Teknologia tulee muuttamaan paljon asioita parempaan suuntaan, mutta epäilemättä aiheuttamaan myös vaikeasti ratkaistavia ongelmia.
”Nano- ja geeniteknologia, robotiikka ja se mahdollinen singulariteetti, josta Hotel Sapiensissakin puhutaan, tekoälyn kehittyminen ihmisen ohi, tulevat muuttamaan paljon. Tietokone on paljon enemmän kuin pelkkä väline ja tietokoneiden globaali verkko on myös tietoisuuksien verkko. Internet on eräänlainen evoluutiohyppy.”
Teos ennen kirjaa
Lukijana Leena Krohn ei välitä siitä, mitä genreä kirjailija edustaa, jos tämä kirjoittaa hyvin.
”En lue erityisen paljon scifiä tai fantasiakirjallisuutta, nykyään enemmän tietokirjallisuutta. Viimeisimmät lukemani romaanit ovat Hannu Raittilan Terminaali ja Donna Tarttin The Goldfinch (suom. Kultainen lintu)”
Paperimedian ja kirjan tulevaisuuden suhteen Krohn ottaa rauhallisesti. ”Kirjat eivät ole tärkeitä, teokset ovat. Niitä voidaan lukea ja levittää monin eri tavoin, vaikkapa viittomilla. Olen lukenut e-kirjoja jo 9 vuoden ajan, enimmäkseen puhelimelta. Suomessa e-kirjat vain ovat aivan liian kalliita toistaiseksi.”
Krohn mainitsee Norjan esimerkkinä digikirjallisuuden hyvin omaksuneesta maasta. Siellä tekijänoikeusjärjestöt ja kansalliskirjasto ovat päässeet sopimukseen siitä, että kaikki vuosien 1900–2000 välillä Norjassa julkaistu kirjallisuus digitalisoidaan ja sitä voi lukea, joskaan ei ladata, verkossa. ”Minusta olisi mainiota, jos samantapaista käytäntöä harkittaisiin Suomessa.”
Paperimedian vallan väheneminen ja levikin kutistuminen on jo arkipäivää. Krohn ei kuitenkaan usko gutenbergilaisen kirjan kokonaan katoavan, vaan näkee ennemminkin sen muuttuvan ylellisyysesineeksi.
Tuottelias Krohn on jo hyvää vauhtia luomassa seuraavaa teostaan, jonka muoto tuntuisi muistuttavan Hotel Sapiensia. ”Kirjoitan paraikaa novellista romaania, joka puolestaan sisältää useita novelleja. Olen kirjoittanut myös kuvakirjan tekstin, mutta sen kuvitus on vasta alkuvaiheissa.”
Suomalaisen kirjallisuuden ja lukijoiden tulevaisuudelta Krohn toivoo lukutaidon säilymistä sekä fiktion merkityksen syvällistä ymmärtämistä. ”Fiktio näyttää lukijalle sekä yli- että alitajunnan merkillisyyksiä, ihmissielun ihanuutta ja kurjuutta. Kirjallisuuden tulevaisuus on sidoksissa yhteiskunnan muutoksiin niin hyvässä kuin pahassa. Suomalainen kirjallisuus kirjoitetaan suomeksi, mutta se rakentaa maailmankirjallisuutta. Aika käyttää kirjailijaa, ei toisin päin.”
Teksti: Pauliina Forss