Porilaissyntyisenä mieltäni lämmittää se, että yksi Turun Kirjamessujen teemoista on tänä vuonna Satakunta. Vaikka olen sydämeltäni pitkälti turkulaistunut, kytee minussa yhä kotiseuturakkaus ja erityisesti rakkaus omaa murretta kohtaan. Monikaan ei tunnista minua puheestani porilaiseksi (ilmeisesti minulla on taipumus häivyttää porilaisuuden kaiut puheestani tuntemattomien seurassa), mutta varsinkin arkipuheessa ystävien seurassa viljelen murretta sekä tietoisesti että huomaamattani ja sinkauttelen satakuntalaisia ilmauksia sinne tänne.
Henkilökohtainen suosikkini porin murteessa on verbi mullitella, joka on minusta erityisen osuva; se tarkoittaa kiukutella. Sana löytyy myös Juha-Pekka Ristmerin ja Esa Tuomisen teoksesta Kyl asia o tälläi! (Satakunnan Kirjateollisuus Oy, 2007) vielä astetta porilaisemmassa muodossa mullitel. Toinen suosikkini teoksesta on jaa juu nii, joka on selitetty seuraavasti: ”kuullessaan vanhastaan tietämänsä asian, joka on lähes unohtunut, tai oivaltaessaaan jonkun asian kommentoi porilainen kuulemaansa tällä fraasilla (erityisen suuren oivalluksen yhteydessä sanonnan perään voidaan liittää vielä joo, jolloin oivaltavuus korostuu ja kokonaisuus kuuluu: jaa juu nii joo“.
Olen pyrkinyt levittämään lähipiiriini tietoisuutta siitä, että Porissa mokkapaloja kutsutaan masaliisoiksi. Moni on kysynyt ihmeissään, mikä osa leivonnaisessa on masa ja mikä liisa. En tiedä vastausta kysymykseen, mutta se ei ole estänyt minua kehittämästä teorioita ja analysoimasta masaliisa-sanaa muun muassa foneettisesta sekä sukupuolten välisen tasa-arvon näkökulmasta. Kielitieteilijälle tämänkaltaiset analyysit ovat ehtymätön ilon lähde.
Vaikka arkipuheessa käytän murretta mutkattomasti, en tohtisi kirjoittaa sillä. Uskon, että tekstistä tulisi vaivaannuttavaa ja teennäistä. Onneksi jotkut osaavat tehdä sen tyylillä. Olen aina arvostanut Heli Laaksosta, jonka murretekstit ovat vertaansa vailla. Ne ovat vilpittömiä, luontevia ja aitoja. Niiden huumori on niin mainiota, että nauraa tyrskähtelen usein ääneen tekstejä lukiessani. Odotan jo hartaasti, että saan hyppysiini uutuusteoksen Sylvia, Tuija ja laulava patja, ja että pääsen näkemään Laaksosen Turun Kirjamessuilla tänäkin vuonna.
Aino Koivisto