Artikkeli: Esseisti vai evankelista? Tommi Uschanov kokee levittävänsä ilosanomaa

Tommi Uschanov. Kuvaaja: Liisa Takala, Teos
Tommi Uschanov. Kuvaaja: Liisa Takala, Teos

 

Syksyllä uuden esseekokoelman julkaissut Tommi Uschanov kokee levittävänsä ilosanomaa tuomalla laajan yleisön tietoisuuteen kiehtovia aiheita. Valtakunnan älyköksi kutsutun kirjoittajan aiheet löytyvät hänen omista kiinnostuksen kohteistaan, kuten äänilevyjen keräilystä, unohduksiin painuneista hienoista kirjailijoista ja tykästymisestä Lontoon esikaupunkeihin.

 

Tommi Uschanov istuu Helsingin Kluuvikadun Fazer-kahvilan pöydän ääreen yllään lehtikuvista tuttu vihreä samettitakki. Aikoinaan Joensuusta Helsinkiin yliopisto-opintojen houkuttelemana muuttanut Uschanov on lehtiartikkeleissa valtakunnan intellektuelliksi tituleerattu kirjailija, kääntäjä ja filosofi. Koko uransa tietokirjallisuuden parissa työskennellyt Uschanov osannee kertoa seikan jos toisenkin esseistä ja maailman tilasta.         

Millainen on perimmiltään hyvä essee? Uschanovin mukaan hyväksi määriteltävää esseetä lukiessa tulee tunne, että essee olisi pitänyt kirjoittaa jo kauan sitten, kenties aiheesta, josta ei ole vielä kirjoitettu. Uschanov uskoo saaneensa valtakunnan intellektuellin maineen, koska hän on pyrkinyt sanomaan eri asioita kuin muut, aiheista, joista on kirjoitettu vähiten, ilmiöistä jotka ovat jääneet katvealueelle. Tästä saattaa saada kuvan, että Uschanov “tietää kaikesta kaiken”. Sen hän itse kiistää. Hän ei välttämättä tiedä enemmän kuin muut, mutta hän tietää eri asioista kuin muut.

Uschanovin tuotannossa käsitellään hyvin vaihtelevia ja monipuolisia aiheita. Tänä syksynä Teokselta ilmestynyt uutuusteos Sininen tango: esseitä populaarikulttuurista ja historiasta on jaoteltu kolmeen osaan. Esseitä on syntynyt historiasta, “enimmäkseen musiikista” ja “enimmäkseen muusta”.

 

Aiheet nousevat tuntemattomista vesistä

Tommi Uschanovin aiheet nousevat omista kiinnostuksen kohteista. Hän suosii tuntemattomia aihepiirejä yksinkertaisesti siksi, että hän on kiinnostunut vähemmälle huomiolle jääneistä tapahtumista, ilmiöistä ja ihmisistä. Uschanov mieltää levittävänsä ilosanomaa eli tuovan laajan yleisön tietoisuuteen mielenkiintoisia aiheita ikään kuin evankeliseen sävyyn. Kunhan ilosanoman julistaminen ei muotoudu itseisarvoksi, ei tässä ole vikaa, Uschanov uskoo.

Sinisestä tangosta löytyvän Juhani Mustosta käsittelevän esseen Uschanov toivoo herättävän mielenkiintoa tätä paitsioon jääneen kirjailijan 1960-luvulta tuotantoa kohtaan. Tällä hetkellä Mustosen kirjoja saa muutamalla eurolla antikvariaateista. Kenties Uschanovin viitoittamana uudet lukijat löytäisivät Mustosen kirjallisuuden pariin ja kirjailijan arvostus kasvaisi.

Epätavallisia ja tuntemattomammiksi jääneitä kiinnostuksen kohteitaan Uschanov ei joudu myymään erikseen kustantajalleen Teokselle. “Niin kauan kuin kirjat eivät tuota tappiota”, hän hymähtää. Uschanov on myös kirjoittanut kolumneja Helsingin Sanomille jo vuodesta 2013. Uschanov kertoo toisinaan aiheiden ilmestyvän vasta edellisenä iltana, jolloin kolumnisti on joutunut hetkellisen epätoivon tilaan. Kertaakaan kolumni ei kuitenkaan ole jäänyt kirjoittamatta.

 

Sinisen tangon syövereistä

Sinisessä tangossa Tommi Uschanov kirjoittaa paitsioon jääneen kirjallisuuden ja populaarimusiikin ohella yleisesti historiasta otsikolla “Kuinka tavoittaa menneisyys”. Miksi ihmisen on niin vaikea elää nykyhetkessä? Uschanov kertoo, ettei historiaa tarvitse itse elää. Historiankuva on parhaimmillaankin aktiivisesti valikoitu.

Vuosi 1966 nousee esiin jonkinlaisena “suosikkivuotena” Sinisessä tangossa, ja vuosi 1965 puolestaan teoksessa Hätä on tarpeen. Uschanov valottaa kiinnostustaan kyseiseen aikaan. Vuodet 1965-1966 tuntuvat ajalta, jolloin vakaasti uskottiin tulevaisuuden olevan parempaa kuin nykyaika. Tämä on poikkeuksellista.

Uschanov keräilee levyjä, eikä hän käy ollenkaan kuuntelemassa elävää musiikkia. Musiikillisia kohokohtia riittää elämään niin paljon, ettei esiin nouse yhtä yli muiden. Pinnan alla Sinisesssä tangossa Uschanov pohtii sitä, miksi äänilevyteollisuuden historia on herättänyt niin vähän intellektuaalista kiinnostusta verrattuna elokuvateollisuuden historiaan. Näihin kahteen kohdistuvan tutkimuksellisen kiinnostuksen määrä on selvässä epäsuhdassa. Teoriaa syistä Uschanovilla ei ole esittää, ei ainakaan vielä.

Populaarimusiikin historian syövereistä Uschanov on löytänyt kiinnostavan näkökulman aiheeseen. Hän pohtii esseessään “Kaikki todellinen tapahtuu jossain muualla” esikaupungin vaikutusta ja asemaa populaarimusiikin historiassa. Uschanov mainitsee kirjassaan vierailleensa hengästyttävän usein Lontoossa, erityisesti sen esikaupunkeihin ihastuneena.

Ihastuminen Lontoon esikaupunkeihin tapahtui Tony Blairin pääministerikaudella. Uschanov kertoo ostoksilla käymisen matkustelun yhdeksi syyksi. Ennen digiaikaa moiseen ostosmatkailuun olikin tarvetta.

Uschanov arvostaa brittiläistä kulttuuria sen ollessa parhaimmillaan. Brittiläinen kulttuuri erottuu edukseen silloin, kun se vastaa virallista omakuvaansa eli ironista, huumorintajuista, heikomman puolelle asettuvaa. Myös käytännönläheisyyden Uschanov mainitsee brittien parhaimmiksi puoliksi. Esimerkkinä tästä käyköön lontoolaisten metroasemien portaikoissa roikkuvat kyltit, joissa ilmoitetaan portaiden määrä kyseisessä portaikossa.

(Juttu jatkuu kuvan alla.)

Tommi Uschanov. Kuvaaja: Liisa Takala, Teos
Tommi Uschanov. Kuvaaja: Liisa Takala, Teos

Kirjoitusprosessin pohjalla ajatustyö

Tommi Uschanovin tapa kirjoittaa on hivenen erikoinen. Hän ei tee luonnoksia ollenkaan, vaan kirjoittaa valmista tekstiä, kun sen aika on. Hahmottelu tapahtuu kokonaan päänsisäisesti, ajattelemalla. Sinisen tangon luonnosteluun kului puolitoista vuotta. Varsinainen kirjoitusprosessi vei puolisen vuotta.

Uschanovin mukaan sisältö elää loppuun saakka. Noin puolet alkuperäisestä materiaalista jäi vielä odottamaan pääsyä kirjoihin ja kansiin. Toinen puolikas, eli Siniseen tangoon päätynyt materiaali, valikoitui Uschanovin mukaan sen perusteella, että hän innostui näistä aiheista ensimmäisenä. Seuraavan kirjan prosessi on jo alkanut Sinisen tangon mennessä painoon.  

Onko kyseisen kirjan punainen lanka jo olemassa? Sisällöstä Uschanov ainakin kommentoi käyvänsä läpi jälleen musiikin historian ja kulttuurin unohtuneita alueita. Eräs jo pitkään käsittelyä odottanut aihe on Paavo Rintalan vähemmän tunnettu romaani Kekkosen aika.

Lisäksi Siniseen tangoon ei mahtunut mukaan Uschanoville mieluinen henkilö eli itävaltalais-englantilainen filosofi Ludwig Wittgenstein. Uschanov rajasi tulevan esseensä aiheeksi sen, miksi Wittgenstein ei pitänyt William Shakespearesta.

“Kaiken järjen mukaan Wittengensteinin olisi pitänyt pitää Shakespearesta”

Uschanov ei ole vielä löytänyt syytä siihen, miksi Wittengenstein ei lämmennyt maailman kuuluisimmalle näytelmäkirjailijalle.

 

Järkälemäinen lukulista pitää kiireisenä

Tommi Uschanov pitää listaa kirjoista, joita hänen tulisi lukea jo pelkästään ammatillisistakin syistä. Sinisen tangon esseen “Näin nämä asiat koetaan” innoitti Spencie Loven kirja One Blood: The Death and Resurrection of Charles R. Drew, joka päätyi lukulistalle jo ilmestymisvuonnaan 1996, mutta Uschanov ei uskonut koskaan kirjoittavansa kirjasta itse mitään. Tästä syystä lukeminen jäi vasta vuoteen 2015, osaksi Sinisen tangon taustatyötä.

Uutuuskirjallisuutta Uschanov ei ole ehtinyt lukemaan Sinisen tangon työstämisen ohella. Kuluvana vuonna ilmestynyt Pekka Nykäsen Kuolemanlento kuitenkin kiinnostaa Uschanovia jo aiheenkin tähden, ja kyseiseen opukseen onkin ehkä aikaa perehtyä nyt, kun uutuuskirja on saapunut painosta. Nykäsen teoksessa käsitellään vuonna 1963 tapahtunutta, poikkeuksellisen dramaattista lento-onnettomuutta Maarianhaminassa.

On helppo ymmärtää, mikä esseistiä teoksessa viehättää. Kirja on Uschanoville itselleen tyypilliseen tyyliin hyvinkin originelli, tuodessaan uudelleen julki unohtuneen historiallisen tapauksen. Nykäsen Kuolemanlennossa on viitattu Uschanovin kirjoituksiinkin, joskin tämä motiivi jää kiinnostavan aiheen varjoon.

YLEn Kirjojen Suomi -projektissa on valittu kirja jokaiselta Suomen itsenäisyyden vuodelta. Kokonaisuudesta muodostuu omanlaisensa kuva itsenäisyytemme ajoista. Mitä esseeteoksia listalta uupuu?

Paraatiesimerkiksi suomalaisesta esseekirjallisuudesta Uschanov nostaisi Pekka Suhosen Delfiini ja muita esseitä vuodelta 1973, jonka hän on lukenut yli 20 kertaa. Miksi Uschanov palaa tämän nimenomaisen kirjan äärelle yhä uudestaan ja uudestaan?

“Teos ei kulu, sillä se on hyvällä tavalla haastava.”

Lukiessa Uschanov haaveilee pääsevänsä esseistinä Suhosen tasolle, mutta tämän briljanttiudesta huolimatta se ei tunnu mahdottomalta tavoitteelta.

 

Artikkeli on julkaistu aiemmin Lumoojan joulukuun esseeteemaisessa printtilehdessä. 

 

Lähteet:

Venla Rossin artikkeli “Mitä Uschanov tarkoittaa?” Image-lehdessä 29.3.2015
Tommi Uschanovin esseekirja Sininen tango (Teos 2017)

 

FAKTABOXI

Tommi Uschanov, s. 1975 Kontiolahdella
Asuu Helsingissä
Kirjailija, kääntäjä, filosofi
Teoksen kustantama esseekokoelma Sininen tango: esseitä populaarikulttuurista ja historiasta ilmestyi syksyllä 2017.
Aiemmin Teos julkaissut Mikä vasemmistoa vaivaa (2008), Suuri kaalihuijaus: kirjoituksia yhteiskunnallisesta tietämättömyydestä (2010), Miksi Suomi on Suomi (2012) ja Hätä on tarpeen: kulttuuripessimismin nousu 1965–2015 (2015)

 

Laura Rosten on Turun yliopistossa ja University of East Londonissa opiskellut kirjoittaja, kääntäjä ja kulttuurialan sekatyöläinen. Hän on myös Lumoojan toimitussihteeri ja markkinointivastaava. Rostenia kiinnostavat menneisyyden loisto, tulevaisuuden rappio sekä vaihtoehtoiset todellisuudet. 

 

Please follow and like us:

More Like This


Kategoriat


Artikkeli

Avainsanat


Tykkää ja jaa


RSS
Follow by Email
Facebook
Google+
http://lumooja.fi/artikkeli-esseisti-vai-evankelista-tommi-uschanov-kokee-levittavansa-ilosanomaa">
Twitter

Instagram


Something is wrong.
Instagram token error.