Tuntuu kliseiseltä todeta näin, mutta kirjoittamisen tapoja, menetelmiä ja tekniikoita on taatusti yhtä monta kuin kirjoittajia.
Tarinat voivat saada alkunsa mielikuvituksesta, tunteesta tai taiteesta. Ne voivat kummuta omasta elämästä tai muiden elämää tarkasti havainnoimalla. Sanat voivat virrata paperille kuin tanssien tai sitten väkisin pakotettuna. Joskus kirjoittaja ei itsekään osaa paikantaa tekstin alkulähdettä.
Useimmiten kirjoittaminen on kaikkea tätä – ja enemmän.
Luovan kirjoittamisen opinnoissa monesti painotetaan, ettei inspiraatiota kannata jäädä odottamaan. Kirjoittaminen on sitä, kun ottaa kynän käteen ja aloittaa.
Usein tehdäänkin ero kirjoittamisen ja tekstin tuottamisen välillä. Lähes kaikkeen kirjoittamiseen kuuluu muokkaus- ja editointivaihe, ja tekstistä tehdään lukuisia eri versioita. Raakatekstiä voi synnyttää urakalla kynä sauhuten, mutta sanat, lauseet ja välimerkit asettuvat oikeille paikoilleen vasta pitkän ja tarkan harkinnan jälkeen.
Kirjoittaminen on myös materiaalin keräämistä, elämistä ja ajattelua. Kirjoittaja työstää usein tekstiään silloinkin, kun ei varsinaisesti istu kirjoittamassa.
Vuoden kolmannessa numerossa Lumooja luo katseen ideoiden, ajatusten ja kirjoittamisen alkulähteille.
Vuoden aikana lehdessä tapahtunut konseptiuudistus näkyy nyt entistä suurempana painotuksena varsinaisen kirjoitusprosessin käsittelyssä. Lumoojasta voi edelleen lukea ajankohtaisesta kotimaisesta kirjallisuudesta, mutta samalla myös hakea innostusta ja vinkkejä oman tekstin työstämiseen.
Pyrimme myös tuomaan mahdollisimman laajasti esille erilaisia kirjoittamisen lajeja: proosan ja runouden lisäksi tarkasteltavina ovat tietokirjoittamisen, elokuvien ja näytelmien käsikirjoittamisen sekä laululyriikan kirjoittamisen tavat.
Tämän lehden artikkeleissa erilaiset kirjoittajat pääsevät esittelemään omia työskentelytapojaan sekä inspiraatioidensa lähteitä. Oman elämän hyödyntämistä proosatekstissä pohtii esikoiskirjailija Tuomas Kokko, kun taas tietokirjoittajan arkeen ja metodeihin johdattaa tutkija ja kirjailija Karolina Kouvola.
Lyriikan maailmaa tarkastellaan sekä musiikin että runouden näkökulmasta. Laulujen sanoitusten taustoja valottavat muusikot Piia Viitanen, Lotta Jääskelä ja Juuso Härmä.
Runojen kirjoittamisen uusia tapoja avaa runoilija Veera Ojola, ja ”Tutkijan kammiosta” -palstalla kirjallisuudentutkija ja runoilija Jouni Teittinen esittelee omaa tutkimustaan ja sen yhdistämistä runouteen.
Työtä, kirjoittamista ja tekstien päätymistä julkaistavaksi tarkastelee toisenlaisesta näkökulmasta kustantaja Juri Nummelin, joka kertoo haastattelussa omasta työstään ja pienkustantamon arjesta.
Lehdessä tutustutaan myös elokuvamaailmaan. Ohjaaja Elli Toivoniemi sekä tutkija Kimmo Laine pohtivat sukupuolten tasa-arvoa elokuvanteossa ja nykyhetkeen johtanutta kehitystä.
Näytelmän työstämisestä kertovat nukketeatterin ammattilaiset Marja Susi ja Lee Lahikainen kuvaavasti nimetyssä artikkelissa ”Tärkeintä on haltioitumisen taito”. Lisäksi ”Kirjatyöläisen päivä” -palstalla käsikirjoittaja–ohjaaja Sara Koiranen päästää Lumoojan lukijat kurkistamaan näytelmäkirjoittajan arkeen yhden päivän ajan.
Kirjoittamisen löytämisestä ja tekstien synnystä kertovat myös tämän numeron kaunokirjallisesta osuudesta vastaavat runoilijat Elina Sallinen, Hanna Storm ja Karoliina Tervonen.
Matkalla ideoiden alkulähteiltä itse kirjoitusprosessiin kirjoittaminen muuttuu työksi. Kirjoitustaito on tärkeä työkalu monessakin ammatissa, mutta toisille ”pelkkä kirjoittaminen” voi myös olla ammatti.
Eikä kirjoittaminen välttämättä aina ole helppoa. Kirjoitti sitten ammatikseen tai omaksi ilokseen, se käy monesti työstä. Jokaisen kirjoittajan onkin tärkeää löytää itselleen sopivat menetelmät – ja omat lähteensä.
Toivotamme lukijoille antoisia lukuhetkiä ja inspiraatiota omaan kirjoittamiseen ammattilaisten jakamien kokemusten parissa.
Teksti: Emmi Ketonen & Riikka Kujanen
Kansikuva: Iida Aikku Parkkinen
