Runo: Mari Pantsar twiittaa

Mari mitä me nyt tehdään Mari

 

meitä varoitettiin Surullista

ei juuri lohduta

ensure welfare, edes

mikä ihme tässä on vaikeaa

jäätä suli

 

Mari nuoret ei tiedä kuka on Linkola ja vanhat ei muista että hän kuoli

Mari ei auta olla hiljaa ei auta mitään ei auta vain puhua

ei auta

 

puhumattakaan

kun eläin nimeltä ihminen laajentaa liikaa rajojaan, ei seuraus ole hyvä sulattaa esihistoriallisia patogeeneja ikiroudasta

 

Niin Mari mitä me nyt tehdään

 

people to evacuate, kuumin koskaan vaikuttaa koteihin

Nyt tarvitaan pakotteita

 

ei kun pakoteitä Mari mitä jos me tarvitaan pakoteitä Mari

 

voisi ajatella, että valtameret ovat niin valtavia

liian harvoin

 

yksi hyvä syy lisää taas yksi

 

ja taas ja taasjataasjataasjataas tänä kesänä!

oli täyteläisen vehreää, kukkeaa ja valoisaa aivan kuin ensimmäisenä

kesänä

 

elämä olisi lasten leikkiä

jos vain haluaisimme, luontokin voisi palata

 

Mari sinä kysyt ja vaadit

 

vakavasti? vakavasti? vakavasti? vakavasti?

Vakavasti?

ja virheet, kiire

ja nopeasti kuolemista

 

Arktinen neuvosto ei tee sellaista diiliä

ei kumminkaan sellaista diiliä

maailman ilmatieteen järjestö ei tarkoita sanojaan meille

kuka puhuisi nuorelle tytölleni kuka vastaisi sinun twiittiisi Mari

 

kun tundra palaa

tulvat pieksevät

hiljaisuus

 

don’t want to trigger

Vaihtoehdot alkavat loppua 

ei paljon uutta

passes point of no return

 

Teksti: Irina Niinivaara
Kuva: Emmi Ketonen

More Like This


Kategoriat


Kaunokirjallisuus Runot

Avainsanat


Add a Comment

Your email address will not be published.Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>