Lukemisen ja kirjoittamisen hyvää tekevästä voimasta puhutaan paljon, mutta niiden soveltuvuus terapeuttiseksi työkaluksi tunnetaan vielä huonosti. Kirjallisuusterapia tarjoaa toimivan menetelmän esimerkiksi lasten ja nuorten mielenterveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen, kun maailma on myllerryksessä.
Koronapandemian vaikutukset lasten ja nuorten mielenterveyteen ja hyvinvointiin näkyvät vielä vuosia, varoitti YK:n lastenjärjestö Unicef lokakuussa julkaistussa Maailman lasten tila 2021 -raportissaan. Raportin mukaan joka seitsemäs 10–19-vuotias lapsi tai nuori kärsii diagnosoidusta mielenterveyden ongelmasta. Myös Suomessa tehdyn kouluterveyskyselyn mukaan nuorten ahdistus- ja masennusoireilu on lisääntynyt huomattavasti koronaa edeltävään tilanteeseen verrattuna.
Tänä vuonna kuormitusta on entisestään lisännyt Ukrainan sota, joka huolettaa lapsia ja nuoria siinä missä aikuisiakin. Esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliiton lasten ja nuorten puhelimeen ja chatiin tulee jatkuvasti yhteydenottoja sotaa pelkääviltä lapsilta ja nuorilta, jotka ovat nähneet mediassa järkyttäviä videoita sodan uhreista.
Lapset ja nuoret tarvitsevatkin nyt entistä kipeämmin paitsi kuuntelijaa myös tukea vaikeiden tunteiden ja pelkojen käsittelyyn, jotta vakavilta oireilta vältytään. Mielenterveyttä edistävälle toiminnalle, ehkäisevälle mielenterveystyölle ja matalan kynnyksen avulle on kysyntää.
Vuorovaikutus on kirjallisuusterapian keskiössä
Keskeistä lasten ja nuorten mielenterveyden edistämisessä on tunne- ja vuorovaikutusosaamisen kehittäminen. Lapsille voi usein olla hankalaa sanallistaa huoliaan ja tunteitaan, sillä heillä ei ole sanoja ja käsitteitä niiden kuvaamiseen. Etenkään pienet lapset eivät osaa analysoida ja käsitellä kuulemaansa ja näkemäänsä aikuisten tavoin, ja siksi he tarvitsevat aikaa ja tilaa kertoa kokemastaan omin sanoin.
Kirjallisuusterapia on tähän erinomainen työkalu. Se on tutkittu ja toimivaksi havaittu taide- ja ilmaisuterapiamuoto, joka tarjoaa keinoja mieltä painavien asioiden käsittelyyn, itsetuntemuksen kasvattamiseen ja hyvinvoinnin tukemiseen kaikenikäisille: niin lapsille ja nuorille kuin työikäisille ja ikääntyneillekin. Kirjallisuusterapia kuuluu samaan ekspressiivisten eli luovuusterapioiden perheeseen kuin esimerkiksi kuvataide-, musiikki-, tanssi-, draama-, valokuva- ja elokuvaterapia.
Kirjallisuusterapiassa ja sen menetelmiä hyödyntävässä toiminnassa luetaan valmiita tekstejä, kirjoitetaan itse ja keskustellaan luettujen ja kirjoitettujen tekstien herättämistä tunteista ja ajatuksista. Kirjallisuusterapiassa ajatellaan, että omia ongelmia ja tunteita on helpompi lähestyä kirjoitettujen tekstien välityksellä kuin suoraan. Teksteistä voi tunnistaa asioita ja tunteita, jotka ovat aiemmin jääneet piiloon tai joille ei ole ollut edes sanoja.
Terapeuttisesta kirjoittamisesta kirjallisuusterapian erottaa vuorovaikutuksen keskeisyys: kirjallisuusterapia on vuorovaikutuksellinen prosessi, johon osallistuvat sekä ohjaaja että ryhmän muut jäsenet ja jossa myös teksti – joko luettu tai itse tuotettu – on yksi prosessin osallinen; osallistujat käyvät vuoropuhelua myös tekstin kanssa. Vaikka lukeminen ja kirjoittaminen voivat jo sinällään olla hoitavia toimintoja, kirjallisuusterapiaan liittyy siis aina myös niiden synnyttämien tunteiden ja ajatusten käsittely keskustelemalla. Henkilökohtainen reaktio tekstiin on toki itsessäänkin tärkeä, mutta dialogi ohjaajan ja muiden ryhmäläisten kanssa sekä heidän kannustava ja rakentava palautteensa voi terävöittää tekstin synnyttämiä oivalluksia ja esimerkiksi auttaa sen herättämien tunteiden ja ajatusten nimeämisessä. Toiset osallistujat tarjoavat peilin oman minän ja omien reaktioiden tarkasteluun.
Sanataiteesta ja luovasta kirjoittamisesta kirjallisuusterapia taas eroaa ennen kaikkea siinä, mikä on toiminnassa tärkeintä. Kirjallisuusterapiassa huomio on aina prosessissa, ei lopputuloksessa. Ja kun luetaan valmiita, jonkun muun kirjoittamia tekstejä, fokus on lukijassa tai kokijassa, ei kirjoittajassa. Tekstejä ja muita aineistoja käsitellään nimenomaan niiden herättämien tunteiden ja ajatusten pohjalta, ei kirjallisuustieteen tai -kritiikin tai kirjoittajan mahdollisten motiivien näkökulmasta.
Kirjallisuusterapia ehkäisee ja hoitaa
Kirjallisuusterapian kenttä on laaja ja monimuotoinen. Alun perin sitä harjoitettiin pääasiassa kliinisellä puolella, esimerkiksi mielisairaaloissa, psykiatrisissa hoitolaitoksissa ja päihdeongelmaisten hoitoyksiköissä. Sittemmin soveltamisalue on laajentunut, ja nykyisin
kirjallisuusterapiaa käytetään esimerkiksi erilaisten riippuvuuksien hoidossa ja ehkäisyssä, kielenkehityksen häiriöiden hoidossa, ennalta ehkäisevässä mielenterveystyössä ja itsehoidossa, vankiloissa, kirjastoissa, oppilaitoksissa sekä erilaisissa kasvuryhmissä ja harrastuspiireissä.
Kirjallisuusterapiasta voikin hyötyä kuka tahansa, joka haluaa kehittää itsetuntemustaan ja oppia tunnistamaan omat tunteensa ja vaikuttimensa sekä sanoittamaan niitä.
Erityisesti lasten ja nuorten kanssa tehtävässä kirjallisuusterapiatyössä tavoitteita voivat olla myös kasvun ja kehityksen tukeminen, kielellisen kehityksen vahvistaminen, itseilmaisun ja luovuuden kehittäminen, havaintokyvyn harjaannuttaminen, kokemusten jäsentäminen ja vaikeiden asioiden läpikäyminen sekä vertaistuki ja mahdollisuus pohtia asioita ja etsiä ratkaisuja ongelmiin yhdessä muiden kanssa. Erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten kohdalla kirjallisuusterapialla voi olla myös erilaisia kuntouttavia, aktivoivia ja parantavia tavoitteita; sen avulla voidaan pyrkiä esimerkiksi edistämään kriiseistä selviytymistä, kehittämään lukutaitoa ja lievittämään puhe- ja oppimisvaikeuksia.
Terapeuttinen teksti luo toivoa
Kirjallisuusterapiassa virikkeinä käytettävät tekstit voivat olla esimerkiksi runoja, novelleja tai romaanikatkelmia mutta myös lehtitekstejä, lauluja tai elokuvia. Niin ikään valokuvat ja muu kuvamateriaali sekä erilaiset esineet sopivat hyvin materiaaliksi. Lasten ryhmissä aineistona ovat usein sadut, tarinat ja muut lyhyet tekstit sekä lasten omat suulliset ja kirjalliset tuotokset. Nuorilla toimivat hyvin myös sarjakuvat, laulutekstit ja suositut kirjasarjat. Esimerkiksi Harry Potter -teemaiset ryhmät ovat olleet suosittuja.
Käytettävät tekstit valitaan niin, että ne auttavat lukijaa tunnistamaan ja käsittelemään omia tunteitaan, syventämään itseymmärrystä ja arvostamaan omaa erityislaatuaan sekä työstämään muistoja. Terapeuttisesti toimivat tekstit virittelevät myös hahmottamaan uusia näkökulmia, havaitsemaan kauneutta ja näkemään vastaavuuksia omissa ja toisten ajatuksissa, tunteissa ja kokemuksissa. Kaikkein olennaisinta terapeuttisissa teksteissä on kuitenkin se, että ne luovat toivoa ja auttavat näkemään muutoksen mahdollisuuden.
Etenkin lasten kanssa keskeistä on onnellinen loppu. Kun lapsi tietää, että satu päättyy hyvin, hän voi nauttia pelottavistakin kohdista ja tuntea silti olonsa turvalliseksi. Kun sadussa hyvä ja paha käyvät taistelua, lapsi voi asettua eri rooleihin ja kokea erilaisia tunteita pelosta ja vihasta onnistumiseen ja voitonriemuun. Terapeuttiset sadut ovat aina selkeästi kuvitteellisia: lapsi ymmärtää, että kyse on nimenomaan sadusta, ei todellisesta maailmasta. Ryhmäpsykoanalyytikko Ritva Kajamaa on sanonut, että lapsen on helpompi kestää pettymyksiä oikeassa elämässä, kun hän saa välillä toipua niistä mielikuvituksessaan.
Pettymysten ja pelkojen lisäksi lasten ja nuorten kirjallisuusterapeuttisessa toiminnassa toistuvia teemoja ovat ystävyys ja yksinäisyys, sisarus- ja perhesuhteet, omat ja vanhempien riidat, koulukiusaaminen, identiteetti, erilaisuus, ilot ja voimavarat sekä sairaudet ja kuolema. Jos esimerkiksi perheessä, lähipiirissä tai ympäröivässä maailmassa – kuten nyt koronapandemian ja Ukrainan sodan jyllätessä – tapahtuu jotakin lasta hämmentävää tai järkyttävää, asiaa voidaan käsitellä satujen ja tarinoiden avulla.
Monenlaisista haastavista aiheista julkaistaan jopa niin sanottuja täsmäkirjoja lapsille, jotka tarvitsevat roolimalleja tai samastumiskohteita oman elämänsä tueksi. Kun lapsi saa luettavakseen omaan tilanteeseensa vertautuvan tarinan, hän voi huojentua huomatessaan, ettei olekaan yksin asian kanssa. Näkyväksi tekeminen tuo lohtua, kun lastenkirjassa onkin sankari, jolla on samanlainen tilanne kuin lapsella itsellään.
Myös korona-aiheisia lastenkirjoja on jo ilmestynyt kauppojen ja kirjastojen hyllyihin. Ensimmäisiä kotimaisia teoksia olivat muun muassa Rasaliina Seppälän kirjoittama ja Anu Pensolan kuvittama Villimieli ja Hurja Virus (Books on Demand, 2020), Sonja Sulkavan Akseli ja koronavirus (Books on Demand, 2021) sekä Timo Parvelan Ella ja kaverit etäkoulussa (Tammi, 2021).
Ohjaaja tarvitsee herkät tuntosarvet
Lukemisen ja keskustelun lisäksi lasten ja nuorten kirjallisuusterapiassa kirjoitetaan myös itse, usein jonkin tekstin jatkumona. Tavoitteena on johdattaa osallistujat hienovaraisesti ja osoittelematta askarruttavien teemojen ääreen. Tärkeää on myös muistaa, että sama teksti tai harjoitus voi herättää osallistujissa hyvin monenlaisia, keskenään ristiriitaisiakin tunteita. Herkät tuntosarvet ovat ohjaajalle ratkaisevan tärkeät.
Pienimpien kanssa voidaan jatkaa kirjan tarinaa vaikkapa piirtämällä, askartelemalla tai saduttamalla. Lapsia voi rohkaista omien tunteiden ilmaisuun myös esimerkiksi käsinukkien avulla. Käsinukke toimii etäännyttäjänä, jolloin lapsi ikään kuin unohtaa itsensä ja antaa käsinuken sanallistaa tunteitaan.
Kirjallisuusterapian keinovalikoima laajenee osallistujien taitojen kasvaessa. Sarjakuvat johdattelevat mainiosti kuvasta tekstiin, jos kirjoittaminen on syystä tai toisesta hankalaa. Sarjakuvia voi piirtää itse, ja valmiista sarjakuvista voi leikata kuvia ja koota niistä omia tarinoita. Kolmas vaihtoehto on poistaa tekstit valmiin sarjakuvan puhekuplista ja antaa osallistujien sanoittaa tarinat uudelleen.
Isompien lasten ja nuorten kanssa voi soveltaa samantapaisia harjoitteita kuin sanataideryhmissä. Kauhutarinaa kirjoittaessaan nuori voi käsitellä omia pelkojaan, elämän ja kuoleman kysymysten pohdinnassa hyviä ovat esimerkiksi erilaiset hautakirjoitukset ja kuolinilmoitustekstit. Kirjeen kirjoittaminen jollekulle fiktiiviselle tai oikean elämän hahmolle toimii aina. Omaan itseensä tutustumisessa, omien hyvien ominaisuuksien nimeämisessä ja unelmien ja voimavarojen kartoituksessa käyttökelpoisia harjoitustyyppejä ovat esimerkiksi reseptit, listat ja mielikuvamatkat.
Teksti: Annamari Typpö
Lisätietoja kirjallisuusterapiasta ja kirjallisuusterapiakoulutuksesta: kirjallisuusterapia.net
Kirjallisuutta:
Ihanus, Juhani (toim.): Terapeuttinen kirjoittaminen (Basam Books, 2022).
Mäki, Silja & Linnainmaa, Terhikki (toim.): Omia sanoja etsimässä. Johdatus vuorovaikutteiseen kirjallisuusterapiaan (Basam Books, 2022).
Mäki, Silja & Arvola, Pirjo (toim.): Satu kantaa lasta. Opas lasten ja nuorten kirjallisuusterapiaan 1 (Duodecim, 2009).
Mäki, Silja & Arvola, Pirjo (toim.): Tarina tukee lasta. Opas lasten ja nuorten kirjallisuusterapiaan 2 (Duodecim, 2009).
Suvilehto, Pirjo: Oi ihana satu. Lasten ja nuorten kirjallisuusterapia (Avain, 2020).
