Johanna Kokko on freelancenäyttelijä ja kulttuurituottaja. Äänikirjojen lukemisen lisäksi hän näyttelee teattereissa, tv-tuotannoissa ja tuottaa omia produktioita. Kirjoittaminen on kulkenut mukana lasten äänikirjasarjan ja näytelmien muodossa.
7.20
Herään kurkku hieman karheana. Kuiva sisäilma ja kevät katupölyineen on huolestuttavaa aikaa äänityöläiselle. Pitäisi kaivaa taas ilmankostutin esiin, mutta puoli litraa vettä toimii nyt ensiapuna. Nappaan aamiaisen jälkeen kasan erilaisia vitamiineja, joilla pyrin toiveikkaasti välttämään liikkeellä olevat flunssat.
9.15
Metromatkalla työpaikalle kuuntelen rauhallista musiikkia. Sain eilen päätökseen 18-tuntisen äänikirjatyön, joka sijoittui Meksikon alamaailmaan. Espanjankieliset sanat ja teoksen hurja maailma pyörivät vielä päässäni. Kiinnyn joskus henkilöihin kuten näytellessä rooleihini ja niistä luopuminen on haikeaa.
Tarkistan kalenterista kopin numeron eli äänikirjatuotantoyhtiön studion, jonka olen varannut tälle päivälle. Äänenavaukseksi hyristelen r-kirjainta matkalla kauppaan hakemaan lounasta. Nurkan takana piilossa hieron hetken leukalihaksia ja työnnän kielen ulos suusta niin pitkälle kuin saan, jotta saisin rentoutettua kireää kielenkantaa. Pitäisi mennä Voice Massage -hierontaan, kun löytyy aikaa.
9.55
Äänieristetyssä kopissa laitan kaiken ylimääräisen tavaran, silmälasikotelon, vesipullon ja pintojen desinfiointiaineen lattialle mikrofonin ulottumattomiin ja avaan koneet. Äänitys tapahtuu tässä studiossa, kuten useimmissa, itsenäisesti. Tänään ohjelmassa on uuden käännetyn kaunokirjallisen teoksen aloitus. Kirjailija on minulle entuudestaan tuttu. Olen lukenut myös kirjan esittelytekstin ennalta. Luen vielä kustantamon saatteen ja katson, onko jotain erityisiä ohjeita lukijalle. Usein niitä ei ole, ohjeistusta löytyy lähinnä vierasperäisiin sanoihin. Tässä kirjassa näkyy olevan brittienglannin lisäksi paljon gaelinkielisiä nimiä.
Aloitan kirjan rauhassa, jotta saan tyylilajista kiinni. Joskus luen ensimmäisen luvun uudestaan, kun olen päässyt kirjan loppupuolelle. Historiallinen romaani, vähän romanttista virettä, mutta selkeästi tummia sävyjä, kaksi aikatasoa. Sijoitan kirjan edetessä päähenkilöt päässäni tiettyihin kohtiin tekstistä tulevan mielikuvan mukaan muuttaen kevyesti äänensävyä, äänenkorkeutta ja nopeutta. Se auttaa minua hahmottamaan henkilöitä, varsinkin jos dialogeissa on paljon replikoivia.
Ensimmäiset gaelinkieliset sanat aiheuttavat ongelmia. Kirjoitusasu on täysin erilainen kuin lausuminen ja uusia nimiä ja paikkoja tulee jonossa, kun romaanin maailmaa esitellään. Keskeytän äänityksen aina kun erisnimi on tulossa. Tarkistan sanan lukuohjeesta, otan edellisestä lauseesta uudestaan. Ei mennyt oikein. Vokaaliyhdistelmä oli euöi, mutta sanoin jotain eyöin ja eyoin väliltä. Koitan pari kertaa taas. Kun saan lauseen vihdoin luettua ja nimi tulee seuraavalla sivulla taas eteen, joudun jälleen tarkistamaan. Samalla kopin ulkopuolelta kuuluu kolinaa ja poistan vahingossa onnistuneen kohdan. Keskittyminen herpaantuu. Juon vettä. Kirjassa on yli 450 sivua ja olen sivulla kahdeksan. Pitää varata yksi lukuvuoro lisää.
Tunnin kuluttua alan epäillä yhtä erisnimeä, joka on toistunut jo kymmeniä kertoja. Miten sanoin sen ihan alussa? Tarkistan lukuohjeesta, mutta en silti ole varma. Etunimi on englantilainen, mutta voisi myös olla tarinan mukaan ranskalainen. Sukunimi näyttää saksalaiselta, henkilö on kuitenkin asunut Amerikassa ja suku polveutuu… mistä se olikaan?
Tutkin edellistä lukua ja muistelen tietokirjaa, jossa oli hieman sama tilanne. Silloin googlaamalla löytyi olemassa oleva henkilö, mutta tämä kirjoitusasu on harvinainen, voi olla myös kirjailijan itse keksimä nimi tai lempinimi. Mitä jos sukunimi ei olekaan saksaa vaan hollantia? Jos nyt valitsen ranskalaisen ärrän etunimelle ja saksalaisen ääntämyksen lopulle, luvussa kahdeksan selviääkin, että hänet on adoptoitu vauvana New Yorkiin ja nimi sanotaan siksi aina amerikkalaisittain. Nyt tähän pohdintaan on kulunut kaksikymmentä minuuttia. Samassa kellonajasta tarkka mahan murina pelastaa tilanteen. Lounasaika.
11.50
Tauko on hyväksi myös jäykistyneen selän ja niskan takia. Pään etäisyys mikrofoniin on pysyttävä samana, jolloin asento on melko staattinen ja leuka pyrkii eteenpäin aiheuttaen jännitystä ja rasittaen ääntä. Tässä studiossa työnantaja on huomioinut asian ja saan tauolla roikkua tangossa ruotoani suoraksi tai tehdä kyykkyjä kepin kanssa.
Muitakin lukijoita on lounaalla ja keskustelua käydään vilkkaasti, usein kirjallisuudesta, suomennoksista ja uutuuksista. Mitä kukakin parhaillaan lukee, minkälaisissa maailmoissa istumme kopeissamme, mitä vaikeuksia ja riemuja kohtaamme. On rentouttavaa nauraa ja vaihtaa ajatuksia, freelancereiden työyhteisöt ovat harvassa. Autamme toisiamme pulmatilanteissa. Apua saa WhatsApp-ryhmässä aamusta iltaan. Sitä emme vielä ole keksineet, millä ruualla työtä hankaloittavasta vatsan murinasta pääsee eroon. Vedän mikropastani loppuun ja palaan takaisin Skotlannin saarille.
12.13
Onneksi olen tänään lukemassa päivällä enkä esimerkiksi viikonloppuiltana, jolloin olisi tehtävä päätös lausumisesta yksin ja ehkä korjattava myöhemmin. Soitan kustantamoon teoksen äänikirjatuottajalle. Yhdessä pohdimme sopivimman lausuntatavan nimelle, ja voin jatkaa huojentuneena työtä: olin osunut tähän versioon.
Saan vihdoin rytmistä kiinni ja uppoudun kirjaan. Kerronta imaisee ja suomennos soljuu. Tunnin päästä yllättävä juonenkäänne alkaa itkettää ja on pakko pitää taukoa. Nieleskelen, juon vettä. Liikuttuminen ei saisi kuulua äänessä. Kurkkua kuristaa, hengittelen, palaan taaksepäin. Mietin suosikkirauhoittumisasiaani eli kahvin hidasta tippumista suodattimesta pannuun. Huh. Lapsi selvisi keuhkokuumeesta, mutta jäi orvoksi. Kohta ääni kulkee taas ja luen vuoroni loppuun.
15.00
Olen siirtynyt kaupungin toiselle puolelle eri tuotantoyhtiöön ja siellä lukemani kirjan korjauksiin. Istun pienessä kopissa ja äänittäjä on etäyhteydellä luureissa. Virheiden määrä aina jännittää. Korjauskuuntelussa lukemastani kirjasta on löydetty kahdeksan virhettä. Kolahduksia, äänityksen katkeamista, vääriä sanajärjestyksiä tai sinnepäin olevia sanoja. Joskus virheitä on enemmän. Lukiessa silmät skannaavat tekstiä aina vähän edellä ja joskus alalaidassa oleva sivunumero on muuttanut silmissäni esim. vuosiluvun täysin toiseksi. Ne aina naurattavat korjauksessa. Suosikkivirheeni on kuitenkin, kun olin lukenut ”hänelle maistuu alkoholi” muotoon ”hyvälle maistuu alkoholi”.
Päivittelemme äänittäjän kanssa tosielämään pohjaavan teoksen raakuutta. Hän kysyy, tulevatko tällaisten niin sanotusti raskaiden kirjojen tapahtumat uniini. Tulevat joskus. Totuus on tarua hirveämpää. Ääneen lukemani tietokirjat ihmiskohtaloineen jäävät kuvina mieleeni.
15.40
Kotimatkalla saan viestin lukemani kirjan korjausajasta ja minulle ehdotetaan luettavaksi kotimaista tietokirjaa. Kiitos, tietysti otan sen vastaan. Olen onnellinen, että saan lukea myös teoksia, joihin ei itse tulisi tartuttua. Vielä kun kaikki se tieto imeytyisi pysyvästi.
16.30
Kaupan kautta kotiin ja ruokaa lapsille, sen jälkeen kalenterin ja muiden hommien pariin. Äänikirjatöiden aikatauluttamiseen pitää suhtautua joustavasti. Neljässä tunnissa pitäisi syntyä oman sääntöni mukaan kaksi valmista tuntia. Ääni rasittuu liikaa, jos luen kerralla enemmän ja toisinaan ääntä pitää riittää illalla näyttämölle. Keskittymiskyky on myös rajallinen.
Varaan studioaikoja sivumäärän tai kirjan arvioidun keston perusteella annetun deadlinen rajoissa. Teoksen lukunopeus selviää vasta tehdessä ja joskus löydän itseni kopista kirimästä aikataulua myöhään sunnuntai-iltana. Jotkut tekstit sopivat hyvin suuhun genrestä riippumatta, jolloin valmista syntyy helpommin. Vaikealukuisempi teos tarvitsee enemmän aikaa.
20.15
Palaan lenkiltä ja lapset pyytävät lukemaan iltasatua. Äänikirjanlukijan päivä jatkuu vielä hetken.
Teksti: Johanna Kokko
