Yhdysvaltalainen kirjallisuuden monoliitti Ernest Hemingway totesi aikoinaan, että on lopulta tarpeen kirjoittaa vain yksi tosi lause. Kaikki suuri rakentuu pienemmistä palasista: sanat kirjaimista, kirjallisuuspalkintojen voittajateokset lauseista, runot riimien törmäys- ja leikkauspisteistä, koko inhimillinen kokemusmaailma hetkistä, jotka seuraavat toistaan.
Tämän numeron teema on “Pieni”, mutta moniin nyt julkaistavista teksteistä sisältyy jokin sanamäärää mittavampi tai syvällisempi sanoma. Pieni on aina suhteessa johonkin muuhun ja se määrittää ympäristöään yhtä lailla kuin ympäristö määrittää sitä itseään.
Kultti ry myönsi keväällä 2026 Lumoojalle ylimääräisestä Kopioston kulttuurilehtituesta 1 052 euron suuruisen apurahan, jolla lehden toiminnan edellytyksiä ylläpidetään ja vahvistetaan Turun kaupungilta saadun kulttuuriapurahan ja lehden tilausmaksujen lisäksi. Kulttuurialan haastavassa taloustilanteessa tällainen tuki on pienen yhdistyksen suojissa toimivalle vähälevikkiselle kultturilehdelle arvokas viesti siitä, että tekemäämme työtä arvostetaan ja se nähdään merkityksellisenä ja jatkamisen arvoisena.
Kulttuurialalla pienet toimijat joilla on jollakin tapaa yleishyödyllinen luonne, joutuvat kamppailemaan tehtävänsä ja taloudellisten tosiasioiden ristiaallokossa. Anu Vihman ja Anni Kanniaisen pienkustantamojen tilannetta luotaavat artikkelit avaavat tarkkanäköisiä näkökulmia kirjallisuusalan pienyrittäjien todellisuuteen. Hanna Väätäisen artikkelissa “Suurten ajatusten pienlehdet” kiteytyy kuinka rajallisessa muodossa ja vähällä levikillä voidaan käsitellä ja nostaa esiin julkaisuformaattia suurempia aiheita. Jaana Martikaisen “Jänkä – 18 vuotta pohjoisen kulttuurin asialla” taas kokoaa yhteen erään lappilaisen kulttuurilehden tarinan. Vuonna 2023 toimintansa päättänyt Jänkä sai Kultti ry:n kunniamaininnan Vuoden laatulehti -kilpailussa. Tällaiset korkeatasoiset ja suurella sydämellä tehdyt julkaisut asettavat väistämättä myös Lumoojan riman korkealle.
Anneli Kannon “Kirjailijan päivä” antaa tilaisuuden kurkistaa kirjoittajan arkeen. Iisa Kotipellon esseessä “Isoja tarinoita pienin elein” tarkastellaan Eeva Kilven runojen minimalistista ilmaisua ja tyyliä. Jukka Uotilan novelli “Sampo” tulkitsee kansalliseeposta modernein allegorioin napakassa mitassa. Esseessään “Elämän ja kuoleman kysymys” Irina Niinivaara tarkastelee mikrobien, noiden pienten taudinaiheuttajien, paikkaa tarinoiden aiheina ja elementteinä. Vähäeleisen muodon ja tarinoiden pienten elementtien lisäksi on kuitenkin syytä muistaa, että on myös pieniä lukijoita. Artikkelissaan “Iloisesti pieni mutta pippurinen kirjailija” Anu Vihma haastattelee lasten- ja nuortenkirjailija Mia Läätiä, kun taas Joonatan ja Samuli Nikkinen haastattelevat raplyyrikko Timo Ekbergiä. Teemu Korpijärven “Tartu kynään” -palstalta taas löytyy pieneen mittaan suunniteltuja kirjoitusharjoituksia. Lehden sitovat yhteen runoilija Kasper Salosen haiku-muotoiset alku- ja loppusoinnut sekä niiden taustaa kuvaava saateteksti. Lisäksi lehdestä löytyy Anni Kanniaisen runoja sekä Pasi Räsäsen novelli “Vuosipäivä”.
Yhdessä nämä pienet tekstit tarjoavat monipuolisen katsauksen kotimaisen kirjallisuuden pieneen suureen maailmaan ja on varsin osuvaa, että ne julkaistaan Lumoojan kaltaisessa pienilevikkisessä kulttuurilehdessä.
Toivotamme antoisia lukuhetkiä!
Teksti: Teemu Korpijärvi & Anni Kanniainen
