Artikkeli: Uskomattomimmat jutut ovat tosia – true crimen nousu ja lumous

Kuvituskuva
Jutun kuvat eivät liity tapaukseen.

 

Vuosi toisensa jälkeen kirjojen myyntitilastoja hallitsee rikoskirjallisuus. Dekkarit, kauhu, poliisiromaanit ja trillerit tuntuvat kiehtovan ihmisiä loputtomasti. Kiinnostus rikoksiin ei rajoitu vain fiktiivisiin tarinoihin. Viimeisen neljän vuoden aikana myös true crime, tositapahtumiin perustuvat rikosohjelmat ja teokset, on saanut suosiota.

 

Tositapahtumiin perustuvat rikoskertomukset ovat olleet maailmalla suosittu osa kirjallisuutta jo vuosisatoja – ainakin 1800-luvulta saakka.  Kuvaukset ihmisten pimeämmästä puolesta ovat kiehtoneet niin massoja kuin koulutetumpia kansanosia.

Suomessakin rikoksista on luettu niin kirjoista kuin Alibi-lehdestäkin, mutta true crime -ilmiö on nostanut rikoskirjallisuuden tosielämään pohjautuvat versiot aivan uudenlaiseen suosioon. Nykyään murhat ja rikokset kiinnostavat yhä useampaa, ja se uskalletaan sanoa myös ääneen.

Niin tekee myös Justiina Toivakka, toinen suomalaisen Huorapuutarha-murhapodcastin tekijöistä. Hän kertoo olleensa kiinnostunut murhista jo kauan.

”Aluksi tykkäsin katsoa kauhuleffoja ja rikossarjoja, ja niiden myötä kiinnostus aiheeseen alkoi herätä. Saatoin myös törmätä netissä kiinnostavaan juttuun esimerkiksi sarjamurhaajasta ja aloin lukea aiheesta enemmän. Ensimmäinen sarjamurhaaja, josta kiinnostuin ja etsin tietoa oli Jeffrey Dahmer, yksi historian järkyttävimmistä ja tunnetuimmista sarjamurhaajista.”

 

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

 

Kuvituskuva

 

Maailmanlaajuinen rikosaalto

 

Toivakka muistaa lukeneensa Dahmerista jo teini-ikäisenä, mutta laajemmin murhat ja rikokset tulivat mukaan elämään true crime -aallon alkuvaiheissa.

”Olimme kaverini Pauliina Kääriäisen kanssa molemmat kiinnostuneita true crime -jutuista ja yhdessä ollessamme kuuntelimme maailmalla suosittuja murhapodcasteja kuten My Favorite Murderia, The Last Podcast on the Leftiä ja True Crime Garagea. Jossain vaiheessa tajusimme, että ei ole yhtäkään suomalaista murhapodcastia, ja siitä se ajatus sitten lähti.”

True crimen nykyinen nousu alkoi juuri podcasteista, netissä julkaistuista puhetallenteista. Vuonna 2014 julkaistu Serial-podcast oli maailmanlaajuinen ilmiö, joka keräsi kuuntelijoita ja kehuja ennennäkemättömiä määriä. Jo vuonna 2017 Yhdysvaltojen suosituimmat podcastit olivat true crime -aiheisia.

 

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

 

Kuvituskuva

 

Serialin vanavedessä on sekä Suomessa että maailmalla julkaistu lukemattomia todellisia rikoksia tutkivia teoksia. Tunnetuimpia näistä ovat HBO:n dokumenttisarja The Jinx (2015) ja Netflixin supersuosituksi noussut Making a Murderer (2015).

Toivakan ja Kääriäisen vuonna 2016 perustama murhapodcast osui siis true crimen läpimurron hetkiin. Genren suosion kasvu yllätti Toivakan.

”Tuntuu, että yhtäkkiä true crimea vaan oli kaikkialla.”

Parin vuoden olemassaolonsa aikana Huorapuutarha-podcast on saanut tuhansia kuuntelijoita. Se on saanut myös seuraa, sillä nykyään Suomessa julkaistaan useita rikospodcasteja: rikollisten mieliin kurkistetaan Rosvoradio-podcastissa, Rikospaikkaradio avaa rikostoimittajien näkökulmia kuuluisiin rikostapauksiin, ja True Crime Finland puolestaan esittelee suomalaisia rötöksiä englanniksi.

Myös muut suuren yleisön true crime -teokset ovat yleistyneet viime vuosina, ja murhapodcastien ja dekkarisarjojen määrä maailmalla on kasvanut valtavasti. Suomalaisina esimerkkeinä voidaan mainita tv-sarjana ja kirjana ilmestynyt Helsingin huumepoliisin sotkujen tutkimista käsittelevä Keisari Aarnio (Helsingin Sanomat, 2017) sekä Talvivaaran tapahtumia käsittelevä draaman ja dokumentin välillä taiteileva elokuva Jättiläinen (2016).

 

Tarinankerronta avaa todellisuutta

 

Tyypillisesti true crime -teoksissa tutkitaan parikymmentä vuotta vanhoja tapauksia. Taitavien toimittajien nykytekniikalla tekemät tutkimukset tuovat usein esiin aivan uusia johtolankoja. Dokumenteissa on paljastettu virkamiesten ja poliisien mokailuja, minkä seurauksena moni tapaus on otettu uudelleen käsittelyyn.

 

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

 

Kuvituskuva

 

Huorapuutarha esittelee jokaisessa jaksossa kaksi kiinnostavaa true crime -tapausta. Tapausten faktojen läpikäynnin ohella jaksoissa pohditaan taustoja, syyllisiä ja ylipäätään koko ilmiötä. Faktojen ja pohdinnan yhdistäminen on tietoinen valinta.

”True crime -podcasteja on erilaisia. Jotkut ovat paljon faktapainotteisempia, toisissa taas on useampi puhuja, jolloin syntyy keskustelevampaa sisältöä.”

Podcastit ovat suosittu media true crimessa monesta syystä. Toisaalta ne ovat helppo muoto myös aloittelijalle, toisaalta ne tarjoavat vaikeista aiheista puhuttaessa hyvän anonymiteetin esimerkiksi videoihin verrattuna.

Lisäksi podcastit tukevat oivallisesti true crimelle yleistä kerronnallista muotoa. Perinteisempään rikosjournalismiin ja dokumentteihin verrattuna true crime tuntuu pelaavan enemmän tunteilla ja kertomuksilla. Tapaukset esitetään tarinoina, koukkuineen ja huippukohtineen. Esimerkiksi Serialin on sanottu luoneen uudenlaisen audiotarinankerronnan genren.

”Pauliinan kanssa tykkäsimme siitä, että meitä on kaksi ja että siten voimme samalla keskustella ja kertoa tarinaa toisillemme. Emme etukäteen tiedä, mistä toinen aikoo kertoa, joten syntyy luontainen tarinankerrontatilanne”, kertoo Toivakka.

 

Adrenaliinia ja arvoituksia

 

Mistä true crimen suosio sitten johtuu? Miksi se on yhtäkkiä noussut tässä ajassa niin suosituksi? Tähän Toivakkakaan ei osaa antaa yksiselitteistä vastausta.

”Vaikka itse tuotan ja kulutan true crimen sisältöä, en osaa oikein sanoa miksi aihe kiehtoo niin paljon. Luulen, että rikoksissa ja murhissa ihmisiä kiehtoo niiden jännittävyys ja shokeeraavuus. Se, että true crime -jutut ovat oikeasti tapahtuneet, lisää asioiden järkyttävyyttä ja kiinnostavuutta”, Toivakka pohtii.

 

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

 

Kuvituskuva

 

Rikoskirjallisuuden suosiota on läpi aikojen selitetty sillä, että se mahdollistaa kauhun ja pelon kokemisen turvallisessa ympäristössä. Kertomusten avulla lukija tai kuuntelija voi päästä kurkistamaan ihmisluonnon pimeälle puolelle.

Uteliaisuuden lisäksi rikosten kiehtovuutta on selitetty sillä, että järkyttävistä asioista lukeminen nostattaa adrenaliiniryöppyjä. Aivoja stimuloiva ja koukuttava kokemus tuottaa nautintoa ja saa kaipaamaan lisää. True crime -tarinat ovat usein tarua ihmeellisempiä. Ne ovat asioita, joita on vaikea uskoa kenenkään voivan keksiä.

”Ihmisiä tuntuvat kiehtovan kaikista eniten selvittämättömät tapaukset, jotka ovat täynnä epämääräisiä, mystisiä yksityiskohtia ja spekulaatiota. On mielenkiintoista koettaa itse selvittää, mitä todella tapahtui”, lisää Toivakka.

Tosielämän rikoksiin liittyy helposti fiktiota enemmän tutkimustyötä, motiivien hämmästelyä ja pohdintaa. Ei olekaan ihme, että ne kutkuttavat ihmisiä seuraamaan. Ihmisen aivot kun rakastavat ongelmanratkaisua, ja true crime tarjoaa mahdollisuuden olla oman elämänsä nojatuolisalapoliisi.

Kuvat: Saara Järviö

Lähteet:

Vilma Flinkman: ”Nämä uskomattomat dokumentit paljastivat poliisin virheitä ja saivat murhaajan lipsauttamaan tunnustuksen: ’Tapoin ne kaikki, tietenkin’”. (Aamulehti, 18.7.2018)

Anton Vanha-Majamaa: ”Making a Murderer: katso omalla vastuulla”. (Image, 5.4.2016)

 

Lumoojan numerosta 3/2018 löydät lisää pohdintaa suomalaisesta rikoskirjallisuudesta ja sen houkutuksesta.

 

More Like This


Kategoriat


Artikkelit Haastattelut

Avainsanat


Add a Comment

Your email address will not be published.Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

Kategoriat