Lumooja on muutoksen äärellä. Ensi vuonna ilmestyy lehden 20. vuosikerta, ja lehti uudistuu. Uudistuksen alla on luonteva hetki käsitellä historiaa. Millainen on historia, joka on kantanut ja ohjannut Lumoojan tähän päivään?
Palaamme ajassa taaksepäin Lumoojaa julkaisevan Kirjoittajayhdistys Kapustarinta ry:n ja Lumoojan syntyvaiheisiin, kun perustajajäsenet ja entiset päätoimittajat kertovat muistojaan.
Käsittelemme myös yleisesti kirjallisuuslehtien historiaa Suomessa, ja haastattelussa Nuoren Voiman päätoimittaja Vesa Rantama pohtii kirjallisuuslehtien tulevaisuutta.
Lukijakuntansa toiveita kuunnellen Lumooja tuo jatkossa kirjallisuusaiheiden rinnalle luovan kirjoittamisen aiheita ja sisältöjä aiempaa enemmän.
Kirjoittaminen on toki ollut lehdessä esillä aina. Lumoojan aivan ensimmäisessä numerossa, 1/2000, mietitään, miten kirjallisuutta ja kirjailijoita syntyy. Pääkirjoituksessa Heli Peltoniemi odottaa ratkaisua siihen, toteutuuko Turun yliopiston hanke tarjota ensimmäisenä Suomessa maisterin tutkintoon johtavaa kirjoittajakoulutusta. Valmisteltu maisterikoulutus ei sellaisenaan toteutunut, mutta luovaa kirjoittamista voi Turussa opiskella nykyään perus- ja aineopintojen verran.
Samassa numerossa 1/2000 Reetta Niemelä haastattelee Kari Levolaa, joka toteaa, että kirjoittajia voi ja pitää kouluttaa:
”Kaikessa muussakin pitää oppia se väline. Myös kirjoittaminen on väline. Koulutuksella voidaan opettaa ottamaan väline kokonaan haltuun.”
Tässä numerossa Rosa Aphalo käy artikkelissaan läpi luovan kirjoittamisen opetuksen ja kirjoittajakoulutuksen historiaa Suomessa.
Akateemisen kirjoittajakoulutuksen ollessa Suomessa yhä varsin vähäistä, kirjallisuutta voi opiskella useammassakin yliopistossa. Ensimmäisen Lumoojan kolumnissa Pauliina Haasjoki kysyy, onko kirjallisuuden opiskelu kirjoittajakoulutusta. Hän pohtii, miksi kirjallisuuden opiskelu ja ylipäätään lukeminen nähdään kirjoittamisesta kovin erillisinä asioina. Kirjallisuuden opiskelu voi olla kirjoittajan kouluttamista, kolumnissa todetaan.
Jo kaksikymmentä vuotta sitten kirjailijoilla oli usein jonkinlaista kirjallisuuden koulutusta, ja niin on nykyäänkin. Kirjallisuuden tuntemus antaa valtavasti välineitä kirjoittajalle.
Lukemiskulttuurikin elää ja muuttuu, ja (luovan) kirjoittamisen taito kytkeytyy tiukasti lukemiseen. Millaisia sitten ovat tulevaisuuden kirjailijat? Lukukeskus on koonnut internetsivuilleen ”5 faktaa lasten ja nuorten lukemisesta”. Koosteessa todetaan, että kodin rooli on tärkeä lukutaidolle, mutta yhä useammat vanhemmat eivät lue itse eivätkä lapsilleen. Lukutaito on Suomessa ollut maailman kärkeä, mutta kiinnostus lukemiseen on nykyään kovin vähäistä.
Huono lukutaito heikentää mahdollisuuksia pärjätä monessa muussakin asiassa, ja siihen liittyy monia eriarvoisuuden riskejä. Lasten ja nuorten lukutaidon kehittämiseen ja ylläpitoon täytyy nähdä vaivaa. Onneksi monet hankkeet toimivatkin asian puolesta.
Samaan aikaan, kun lukeminen on vähentynyt, kirjoittaminen taiteena tai taiteen välineenä on laajentunut moneen suuntaan. Lumoojan alkuaikoina esitetyn runon kentällä elettiin aktiivisia aikoja, ja nykyään rinnalle on tullut uudenlaisia spoken wordin tapoja esittää ja esiintyä. Lukukeskuksen upeasti menestyneen Mun tarina -hankkeen innoittamana Kapustarinta ry järjesti tänä syksynä Turun ensimmäisen Nuorten open mic -illan, ja toiminta jatkuu ensi vuonna. Ensimmäinen tapahtuma todisti, että nuorissa on omaäänistä ja tuoretta voimaa. Lukutaidon hiipuminen ja kiinnostuksen vähentyminen on mahdollista saada vaihtamaan kurssia innostamalla nuoria.
Kun lukutaito ja kirjoitustaito ovat kohdillaan, nousee innokkaiden kirjoittajien joukosta esiin kirjoittajakoulutuksen merkitys julkaisukynnyksen ylittämisessä. Kaikilla kirjoittamisesta kiinnostuneilla ei kuitenkaan ole ollut yhtäläisiä mahdollisuuksia saada koulutusta. Nykyään verkko-opiskelu mahdollistaa osallistumisen ympäri Suomen, ja teknologia antaa jatkossa lisää välineitä. Opetus- ja koulutustavat muuttuvat, niin myös nuorten motivoinnin keinot.
Samalla kun Lumooja kartoittaa historiaa, on katse jo tulevaisuudessa. Taustayhdistyksineen Lumooja pyrkii omalta osaltaan innostamaan niin aikuisia kuin nuoriakin kirjallisuuden ja kirjoittamisen pariin.
Historia on tuonut meidät tähän päivään, ja tulevaisuus on juuri sellainen, millaiseksi sitä rakennamme. Aikanaan näemme, miten se näkyy kirjallisuuden ja kirjoittamisen harrastamisessa ja ammateissa.
Päätoimittaja Elina Laine
Lumooja 4/2018-numeron sisällysluettelo
