Suomalaisen elokuvan festivaaleilla vieraana oleva mediataiteilija Anneli Nygren kertoi Lumoojalle urastaan ja elokuvien teosta.
Anneli Nygren on 80-luvun vaihteesta asti työskennellyt mediataiteilija, jonka tuotannon valtaosa koostuu videotaiteesta. Viime vuonna hänet palkittiin mediataiteen valtionpalkinnolla.
Nygren on myös yksi tämänvuotisista vieraista 28. kerran järjestettävillä Suomalaisen elokuvan festivaaleilla, joiden painopiste on tällä kertaa kokeellisessa elokuvassa.
Festivaaleilla nähdään hänen teoksistaan koottu retrospektiivinen näytös. Samoin yksi Nygrenin elokuvista, Pyykki (1992), nähdään festivaaleilla ohjaaja Mika Taanilan kuratoimassa näytöksessä, joka esittelee suomalaisen kokeellisen elokuvan historiaa.
Nygreniä kuvaillaan toisinaan taidekentän outolinnuksi, koska hän ei ole valmistunut taidekoulusta. Tähän on käytännönläheisempi syy kuin mitä voisi ajatella: Nygrenin aloittaessa uraansa videotaidetta ei juurikaan opetettu taidekouluissa.
“Ensin oli tietysti kaitafilmi. Niitä olin tehnyt useita vuosia vaihtelevalla menestyksellä. Videossa oli erilaista se, että materiaalia voi käyttää enemmän. Suurin ero oli kuitenkin siinä, että kaikilla ihmisillä oli videonauhuri, joten niitä pystyi ainakin katsomaan. Kaitafilmiprojektoreita oli vain ihmisillä, jotka itse kuvasivat.”
Taideaspekti tuli mukaan puolivahingossa. Nygren lähetti teoksensa Kuopion kansainvälisille videofestivaaleille, jotka olivat MuuMedia-festivaalien esiaste. Ilmoituksen hän bongasi lähinnä laitemarkkinointiin tarkoitetusta videolehdestä.
“Luin myös Kansan Uutisia. Siellä oli Perttu Rastaan haastattelu Kansan Sivistystyön Liiton videopajalta. Menin käymään siellä. Sittemmin tapasin kaikenlaisia ihmisiä, osa taiteilijoita, jotkut museossa töissä. Suurimmat uraani vaikuttaneet ihmiset ovat kuitenkin tulleet puun takaa.”
Teknisiä kursseja on järjestetty halki vuosien. Jotkut hakivat kannuksensa muilla keinoilla. Koska oppia ei kouluissa saanut, sitä oli videotaiteilijoiden haettava toisilta aloilta.
“Esimerkiksi Marikki Hakola meni aikoinaan töihin videofirmaan, mainostoimistoon, oppimaan tekniikkaa.”
Juttu jatkuu kuvan jälkeen
Tyyli syntyy käytännöstä
“Minulla on aika kirjallinen tausta. Pienenä kirjoitin satuja ja tarinoita, en niinkään runoja”, Nygren kertoo kirjoittamisen vaikutuksista tekemisiinsä.
“Olen ollut myös mukana harrastajakirjoittajajärjestössä. Ensimmäinen videoteokseni on Rakkaudesta rocktähteen (1982), joka on runovideo. Se on aika puhuvat päät -tyylinen. Oikeastaan se lähti siitä, että ei ollut hirveästi editointimahdollisuuksia. Piti etsiä aihe, jossa ei tarvita leikkauksia.”
Omat teoksensa Nygren kirjoittaa tarkasti. Idean tullessa hän pyrkii ensin hanakasti vastustamaan sitä. Käsikirjoitukset syntyvät vähitellen ideoita keräilemällä. Ne ovat valmiin puolella, kun sopivia henkilöitä aletaan etsiä rooleihin. Joskus joku dialoginpätkä saattaa syntyä matkan varrella.
“Vähintään on tiedettävä missä kohtauksessa kukin henkilö on ja missä paikassa. On kyllä ollut muutamia vetelämpiäkin projekteja, jotka ovat menneet jonkun henkilön ympärillä.”
Nygrenin työt tunnistaa niiden kotikutoisesta otteesta, jota voisi kutsua naivismiksi. Haastattelijalle ne tuovat mieleen monet lapsuuteen kuuluneet itse kuvatut videot ja äänikokeilut. Estetiikka syntyy kuitenkin myös käytännön päätöksistä.
“Yleensä pyrin ilmaisemaan asiat yksinkertaisimmalla mahdollisella tavalla. Jos on esimerkiksi koulukohtaus, niin opettaja seisoo taulun tai kartan edessä ja puhuu. Jos välttämättä tarvitaan oppilaita, se voi olla jo ongelma. Todennäköisesti näkyy yksi oppilas, joka sanoo mitä tarvitaan. Tai sitten riittää vain ääni.”
Takavuosina Nygren käytti paljon puhelinkeskusteluita korvaamaan puuttuvia näyttelijöitä.
Nauraen ohjaaja kertoo, että ohjeeksi annetaan yleensä, ettei pitäisi käyttää ensimmäistä mieleen tulevaa tapaa kertoa asia, mutta hän on toiminut tätä neuvoa vastaan.
“Mitä tulee tekniikkaan, se on olosuhteiden summa. Efektejä olen käyttänyt, kun aihe sen sallii, ihan olan takaa, mutta niistä näkyy helposti, millä teos on editoitu.”
Käytetyt ohjelmat tunnistaa efekteistä ja jopa tekstityypistä, sillä ne ovat leimallisia vielä nykyäänkin.
“Yle Teemalta näytetään joskus vanhoja musiikkiohjelmia, joissa käytetään innolla efektejä. Olen huomannut, että olen saattanut käyttää samoja muutamaa vuotta myöhemmin.”
Omien sanojensa mukaan Nygren on alkanut pikkuhiljaa tajuta, mitä ohjaaminen todella on. Useimmiten hän ohjaa näyttelijöitään ”näyttelemällä eteen”. Toisin sanoen näyttelijät matkivat ohjaajan eleitä. Tekniikka on havaittu käteväksi erityisesti näyttelijöiden äänenkäytön työstämisessä.
Näyttelijöitä on löytynyt vuosien varrella erilaisista yhdistyksistä ja harrastajateatteritaustan myötä.
“Jotkut haluavat tietää hirveän syvällisesti hahmon motivaatioista, eikä se välttämättä vaikuta roolisuoritukseen mitenkään. Toiset taas ovat heti mukana innolla ja tunnustavat sitten jälkeen päin, etteivät ymmärtäneet kohtauksista mitään.”
Varsinkin teatteriharrastajien on toisinaan ollut hankalaa sopeutua videoteosten tekemiseen.
“Se on mukava yllätys, jos vuorosanat on opeteltu ulkoa ja ne lausutaan selkeästi”, Nygren hymähtää.
Moni näyttelijä on myös kuvannut tai hoitanut teosten äänityksiä, jos Nygren itse on esiintynyt kameran edessä.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen
Turun vampyyreja
Turku on saanut esittää Nygrenin teoksissa niin itseään kuin muitakin paikkoja. Helsingistä vuosikymmeniä sitten Turkuun muuttanut taiteilija on löytänyt kaupungista paljon kuvauspaikkoja – ja löytää edelleen aina jotain itselleen uutta. Paikallisen näkökulmasta oma viehätyksensä Nygrenin teoksissa onkin paikkojen bongailu.
“Eräs katsoja näki sisällä kuvatusta kohtauksesta, että se oli tehty Runosmäessä. Hän oli ollut siellä aikoinaan rakentamassa ja tunnisti ikkunanpuitteet.”
Joskus reissussa ollessaan, kun kamera on mukana, Nygren saattaa tallentaa maisemia projekteihinsa. Tätä ohjaaja kuvailee satunnaiseksi rasitteeksi. Hän pyrkii puhtaaseen, kauniiseen kuvaan, eikä niitä aina saa tallennettua sieltä mistä voisi odottaa. Esimerkiksi Turun keskiaikaisten markkinoiden pukuja ja rekvisiittaa Nygren kuvailee hienoiksi, mutta väenpaljous ja jatkuva liike estävät kuvaamisen muihin kuin dokumentaarisiin tarkoituksiin.
Hengenheimolaisia ja kirjallisia vaikutteita kysyttäessä Nygren pysähtyy hetkeksi miettimään. Kirjallisuuden puolelta nousee kuitenkin yksi nimi esiin.
“Anne Ricen tuotantoa olen seurannut jo vuosia.”
Tämä ei yllätä. Yksi Nygrenin viime vuosien merkittävimmistä töistä on moniosainen Turun vampyyri -kokonaisuus ja sen vastikään valmistunut uusin osa Gabriella Nukentekijä (2018). Taiteilija kertoo, että teoksesta on käsikirjoituksena olemassa kokopitkän elokuvan mittainen versio.
“Kaikki materiaali on jo olemassa; se tarvitsisi vain liittää yhteen.”
Vampyyreissa ohjaajaa kiehtoi aiheen historiallisuus ja henkilöiden kaksinaisuus. Nygrenin mukaan vampyyreja kohtaan tunnettu inho ei johdu tappamisesta vaan olentojen itseriittoisuudesta.
“Teoksissani on laidasta laitaan meneviä tunnevaihteluita. Vampyyri hahmona voi olla viimeisen päälle taiteen ystävä ja sitten seuraavassa hetkessä tehdä mitä nyt tekeekin. Splatter-kohtauksia elokuvistani on tosin turha etsiä.”
Tulevista teoksistaan Nygren ei halua kertoa tarkemmin. Isompana projektina hän mainitsee kuitenkin tulevan näyttelyn.
“Vuoden perästä Wäinö Aaltosen museossa tullaan näkemään niin vanhoja kuin uusia teoksiani. Siellä ollaan taas historiaakin kaivelemassa.”
Suomalaisen elokuvan festivaali Turussa 11.–14.4.2019. Esitykset Logomon Kino-salissa ja Kino Dianassa.
Anneli Nygrenin retrospektiivi Turussa, Logomon Kino-salissa 12.4. klo 22. Taiteilija itse paikalla.
Mika Taanilan kuratoima “Vappuhumua – 80 vuotta kokeellista elokuvaa Suomessa” Logomon Kino-salissa 12.4. klo 12. Vieraina Mika Taanila ja Saara Ekström.
Linkkejä:
Anneli Nygren AV-arkin sivuilla
Anneli Nygrenin YouTube-sivut
Suomalaisen elokuvan festivaalin kotisivut
