Rakkaus. Avaa mikä tahansa kirja. Avaa kymmenen kirjaa. Sata. Kuinka monessa käsitellään rakkautta? Niin monessa, että menet laskuissa sekaisin.
On siis korkea aika tarttua aiheeseen ja selvittää, mitä rakkaus uusimmassa kotimaisessa kirjallisuudessa oikein on. Millaisesta rakkaudesta kirjoitetaan? Miten rakkaudesta kirjoitetaan? Ja miksi yhä uudelleen palaamme kiertämään saman teeman ympärille?
”Tuttua se on kaikki – / minä tiedän / että rakkaudetta kasvanut
/ ei usko / että rakkautta onkaan.”
Sitaatti on kenties aikamme kaunistelemattomimmasta ”rakkaudentunnustuksesta”, Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarinasta (Tammi, 1978, suom. Eila Pennanen), joka määritteli 1900-luvun viimeisellä kolmanneksella kotimaisen kirjallisuuden käsityksen rakkaudesta uudelleen.
Nyt pohdimme, miten rakkauden käsittelytavat ovat muuttuneet suomalaisessa kirjallisuudessa historiasta nykypäivään ja miten siitä riittää yhä niin paljon sanottavaa.
Yritämme päästä suosion juurelle mutta tarkastelemme myös monia teemaan liittyviä harmaita alueita, kuten rakkauteen ja siitä kirjoittamiseen liittyviä hankaluuksia sekä vähemmän käsiteltyjä aiheita, rakkauden varjopuolia. Paljastuu, ettei rakkaudesta kirjoittaminen olekaan aina niin vaivatonta kuin mitä teeman suosiosta voisi kuvitella.
Emma Kantanen kertoo seksuaalivähemmistöjen vaikeasta ja harvoin puhutusta asemasta Kiinassa sekä romaanista, jonka hän kirjoitti omien kokemustensa pohjalta. Kantanen on myös kuvittanut numeron upeat kannet!
Polyamoria on aihe, jota ei juurikaan suomalaisessa kirjallisuudessa ole nähty. Mikko Lambergin artikkelissa selvitetään, miten polyamoriasta kirjoitetaan ja mitä ongelmia aiheeseen vielä liittyy.
Romanttiseen rakkauteen liittyvät usein läheisesti myös seksi ja erotiikka. Somevaikuttaja Sita Salminen pohtii haastattelussa eroottisen kirjallisuuden merkitystä nykypäivänä sekä tabujen rikkomisen tärkeyttä. Salmisen tuore novellikokoelma Lupa (Kosmos, 2019) teki myyntiennätyksiä jo ennen ilmestymistään, joten kysyntää selvästi on.
Rakkautta löytyy kaikista kirjallisuudenlajeista, mutta se ei ehkä ole ollut missään niin näkyvää kuin runoudessa. Kaija Rantakari pohtii rakkaudesta kirjoittamista ja rakkausrunouden nykytilaa.
Lähes yhtä vahvasti rakkaus pitää otteensa laululyriikasta. Monia hittejä sanoittanut Sinikka Svärd kertoo, millaista on kirjoittaa aiheesta tuoreesti, kun tuntuu, että kaikki on jo sanottu.
Emmi Ketosen essee käsittelee suomen kielen sanaa ”rakkaus” pohtien teeman ilmenemistä sekä runoudessa että laululyriikassa.
Ei pidä unohtaa, että rakkaus on merkittävä osa myös lasten ja nuorten elämää. Lasten- ja nuortenkirjallisuuden asiantuntija Päivi Heikkilä-Halttunen kertoo, millaiselta rakkaus näyttää nykyajan lastenkirjoissa. Jutun lopusta löytyy Heikkilä-Halttusen kokoama lukuvinkkilista.
Lehden runsaassa kritiikkiosiossa on mukana muun muassa Anna Vuorinteen perusteellinen kritiikki kahdesta rakkautta käsittelevästä uutuussarjakuvasta.
Kolumnissa bloggari Laura Kadenius pohtii varmasti kaikkia Lumoojan lukijoita koskettavaa aihetta: rakkautta kirjoihin ja lukemiseen.
Kirjallisuudentutkija Tero Eljas Vanhanen kirjoittaa tutkijan kammiosta ja kertoo, millaista on tutkia rakkausromaaneja.
Lumooja rakastaa kaunokirjallisuutta, ja niinpä tälläkin kerralla saamme iloksemme julkaista teemaa sivuavia runoja Kaija Rantakarilta ja Emma Lepolta sekä ennakkomaistiaisen Karissa Ketun tulevasta romaanista!
Rakkaus kirjallisuutta kohtaan yhdistää taatusti kaikkia alan ammattilaisia, niin kirjailijoita, kustantajia ja tutkijoita kuin kuluttajiakin. Myös tätä lehteä on tehty rakkaudesta kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen. Rakkaus alaa kohtaan ei kuitenkaan aina riitä. Yhä useampi kulttuuri- ja mielipidelehti jää tänä vuonna ilman pääasiallista rahoitustaan, mitä ei tulisi enää perustella ”rakkaudella alaa kohtaan”. Ilman rahoitusta julkaisut ennemmin tai myöhemmin lopettavat. Joten tuethan paikallista kulttuurilehteäsi!
Teksti: Riikka Kujanen & Emmi Ketonen
