Kritiikki: ”Heta on Heta” – Tampereen Teatterin Niskavuoren Hetassa vahvinta on herkkyys

Niskavuoren Heta
Liisa Mustonen (ohjaus)
Ensi-ilta 30.1.2020

Hella Wuolijoen Niskavuori-näytelmäsarja ei näytä vanhenevan. Yhä sitä esitetään teattereissa ympäri maan ja yhä sitä rakastetaan. Tuntuu kuin Niskavuori hioutuisi vuosi vuodelta ja sen tekijät tavoittelisivat koko ajan korkeammalle.

Niskavuoresta ei vaan malta päästää irti. Sen on huomannut myös Liisa Mustonen, joka on ohjannut Niskavuoren Hetan nyt jo toistamiseen. Mustonen teki näytelmään oman sovituksensa vuonna 2012, kun esitys ihastutti Rapion Myllyteatterissa Juvalla. Nyt Mustonen on ohjannut saman sovituksen Tampereen Teatterille.

Tämä tausta näkyy Tampereen Teatterin esityksessä. Lopputuloksesta näkee, kuinka taidokkaaksi ja kirkkaaksi ohjaus on hioutunut. Wuolijoen tekstiä tulkitaan vahvasti ja syvällisesti. Näyttämöä käytetään tehokkaasti, ja kohtausten välisiä siirtymiä on ihana katsoa, niin sujuvasti ja hallitusti esitys etenee. Mustosen sovituksessa lähes kaikki osa-alueet on mietitty ja toteutettu harkiten.

Kuva: Heikki Järvinen, Tampereen Teatteri

Niskavuoren Heta on Niskavuori-sarjan neljäs näytelmä, joka sai ensi-iltansa Tampereen Työväen Teatterissa vuonna 1950. Sen tapahtumat sijoittuvat usealle vuosikymmenelle 1800- ja 1900-lukujen taitteessa.

Näytelmässä seurataan Hetaa, joka nai Akusti-rengin ja muuttaa Niskavuorelta Muumäen emännäksi. Tärkeintä on pienen ja vaatimattoman torpan kunnostaminen Hetalle mieleiseen arvoon. Vasta 17 vuoden jälkeen Heta on tyytyväinen, ja silloinkin ensimmäiset vieraat kiittelevät lähinnä Akustia ahkerasta työstä.

Kaiken keskiössä on tietenkin Heta. Heta, joka pitää tiukasti kiinni ylpeydestään ja katkeruudestaan. Pysymällä itsepäisenä Heta pystyy uudistamaan Muumäen isoksi kartanoksi, josta hän voi olla ylpeä. Matkalla Hetan vahvuus kääntyy kuitenkin vihaksi – hänestä tulee ahne ja niin itsekeskeinen, että se tuhoaa hänen kaikki ihmissuhteensa. Häpeä on tunteista voimakkain, eikä siitä ole helppo päästää irti.

Eeva Hakulinen tekee upean ja fyysisen roolisuorituksen ankarana Hetana; tulkinta on vaikuttava ja pitää otteensa alun vangitsevasta häätanssikohtauksesta aina lopun murtumiseen asti. Hakulisen luoma intensiivinen, jopa ahdistava tunnelma välittää Hetan ahdingon yleisölle.

Hakulisen Heta ei kuitenkaan ole pelkästään lujatahtoinen – hänessä on monia piirteitä, kuten ahkeruutta ja tahallista ilkeyttä. Ja vaikka Heta yrittää sitä niin kovasti estellä – kunnes ei enää kykene – on hänessä myös herkkyyttä. Tästä rakentuu esityksen keskeisin jännite.

Herkkyys piilee Hetan armottomuuden alla. Hän on kova ja anteeksiantamaton muille mutta ennen kaikkea itselleen.

Kuva: Heikki Järvinen, Tampereen Teatteri

Muut roolit jäävät selvästi Hetan varjoon, mutta se on väistämätöntä Hetan hallitessa kaikkien tunteita ja ajatuksia. Akusti, Jaakko, Aliina, Santeri, Siipirikko ja Loviisa – kaikki sivuhenkilöt ovat lempeitä, ymmärtäväisiä tai muuten alistuvia, mikä toimii selkeänä kontrastina Hetalle näyttäen tämän kovuuden vielä raadollisempana.

Mitään kovin yllättävää Tampereen Teatterin esitys ei klassikkonäytelmään tuo. Niinpä erityisesti Hakulisen onnistuminen roolissaan on esitykselle elintärkeää.

Esitykseen on luotu myös vaikuttava ääni- ja valomaailma. Kuiskaukset, hengitykset ja sydämentykytykset vievät katsojan entistä syvemmälle Hetan pään sisään. Voimakas näyttämötekniikka on ohjauksen tavoin dynaamista, ja osa-alueilla on paikkansa kokonaisuudessa.

Kuva: Heikki Järvinen, Tampereen Teatteri

Tampereen Teatteri mainostaa Niskavuoren Hetaa ”raikkaaksi tuuletettuna” versiona Wuolijoen näytelmästä. Esitys tuntuukin tuoreelta, vaikka se on varsin perinteinen ja pysyy tiukasti Wuolijoen tekstissä. Tekstin teemat ovat kuitenkin niin ajattomia, että tuomalla ne kirkkaasti esiin esitys onnistuu.

Tampereen Teatterin Niskavuoren Heta myös osoittaa, että klassikkonäytelmää ei aina tarvitse väkisin modernisoida – katsoja kykenee kyllä ymmärtämään näytelmän ajankohtaisuuden ja yhä puhuttelevat teemat itse tekstistä.

Tampereen Teatteri: Niskavuoren Heta

Ohjaus: Liisa Mustonen
Lavastussuunnittelu: Mikko Saastamoinen
Pukusuunnittelu: Mari Pajula
Valosuunnittelu: Tiiti Hynninen
Äänisuunnittelu: Maura Korhonen
Koreografi: Nina Mamia
Kampausten ja maskien suunnittelu: Kirsi Rintala
Rooleissa: Eeva Hakulinen , Teijo Eloranta, Ville Majamaa, Cécile Orblin, Tom Lindholm, Aliisa Pulkkinen, Ritva Jalonen ja Antti Tiensuu

More Like This


Kategoriat


Kritiikit

Avainsanat


Add a Comment

Your email address will not be published.Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

Kategoriat