Tuskin kukaan vielä muutama kuukausi sitten osasi ennustaa, millaisessa maailmassa elämme uuden vuosikymmenen ensimmäisenä keväänä.
Vuosi 2020 on osoittautunut äärimmäisen poikkeukselliseksi koronavirusepidemian vuoksi.
Poikkeustilalla on ollut merkittäviä vaikutuksia niin ihmisten normaaliin arkeen kuin talouteen. Tuhot ovat valtavat myös kulttuurialalla: yleisötapahtumat teatteriesityksistä pieniin runoiltoihin on peruttu, minkä vuoksi monen taiteilijan toimeentulo on vaarassa. Kaikki mahdolliset tuet ovat nyt elintärkeitä.
Käsillä olevan Lumoojan teema, eläin, on hyvinkin osuva tähän ajankohtaan, sillä mistäpä muusta ihminen kaipaisi muistutusta ja hakisi lohdutusta eristäytymisensä keskellä kuin luonnosta ja elämästä. Nämä kaksi suurta teemaa kytkeytyvät tietenkin myös eläimiin.
Elämme koronavirusepidemian lisäksi monenlaisia poikkeusaikoja. Kuudes sukupuuttoaalto hävittää uhanalaisia lajeja maailman kartalta, ja ilmastonmuutos jyllää koronasta välittämättä. Ihmisiltä, yhteisöiltä ja yrityksiltä edellytetään muutoksia molempien pysäyttämiseksi.
Ilmastonmuutos heijastuu suoraan ihmisen eläinsuhteeseen. Kuten lehden sivuilta käy monesti ilmi, eläinsuhteemme elää sekin murroksessa. Tämä näkyy jo arkipäivän tottumuksissamme: toinen valitsee vähemmän ilmastoa kuormittavan kasvisruokavalion, toinen vaihtaa sähköautoon huolestuneena vaikkapa jääkarhujen tilanteesta napa-alueilla. Muutokset ovat olleet nopeita, mutta niiden on oltava vieläkin nopeampia.
Kullakin meistä on jonkinlainen suhde eläimiin, suuntautui se sitten lemmikkieläintä, tuotantoeläintä tai luonnonvaraista eläintä kohtaan. On vain luonnollista, että eläimet näkyvät myös kaikenlaisissa teksteissä. Joskus eläimen läsnäoloa kirjallisuudessa ei edes huomaa, mistä todistaa esimerkiksi Helinä Äärin sarjakuva sivuilla 28–29.
Eläimet ovat läsnä muissakin tämän lehden kaunokirjallisissa teksteissä. Runoista vastaa 16-vuotias Venla Ingi, joka on ponnistanut Kapustarinnan järjestämistä Nuorten Open Mic -tapahtumista. Ingin runot näyttävät maailmaa eläinten kokemuksen näkökulmasta. Suvi Pelkosen satiirisessa novellissa puolestaan yhtenä aiheena on lajinjalostus; novelli tarkastelee kriittisesti ihmisten käyttäytymistä suhteessa eläimiin ja toisiin ihmisiin.
Lehden artikkeleissa valotetaan eläinten asemaa monenlaisissa kirjallisuuksissa. Mukana on katsaus eläinten rooliin ja merkitykseen sekä saamelaisessa kirjallisuudessa, lastenkirjallisuudessa että fantasiakirjallisuudessa. Lisäksi Laura Rosten tekee katsauksen ajankohtaiseen veganismia käsittelevään tieto- ja esseekirjallisuuteen artikkelissaan ”Eläinkuvan murroksesta”, ja Mikko Lamberg kirjoittaa erilaisista muodonmuutoskertomuksista artikkelissaan ”Ihminen on eläin”. Rosa Aphalon artikkelissa ”Kirjailijoiden lemmikit inspiroivat ja pitävät seuraa” kurkistetaan kirjailijoiden arkeen ja selvitetään lemmikkien merkitystä kirjoitustyössä.
Vuoden 2020 ensimmäinen Lumooja tuo mukanaan kolme uutta palstaa. Astu runoon! tarjoaa runoanalyysin, Uppoa sanoihin! laululyriikkapohdintaa ja Tartu kynään! kirjoitusharjoituksia oman luovuuden löytämiseksi ja harjoittamiseksi. Tämän lehden eläinkavalkadi on runsas ja monipuolinen. Jutuissa mainitaan monenmoisia eläimiä meduusoista poroihin ja korpeista broilereihin. Myös kuvitteellisia eläimiä mahtuu mukaan. Kun seuraavan kerran tartut kirjaan, voit kiinnittää huomiota sen olentoihin: millaisia eläimiä tekstistä löytyy, ja millaisia merkityksiä ne luovat?
***
Poikkeustilanteesta huolimatta Lumooja ilmestyy ainakin toistaiseksi aikataulun mukaisesti. Seuraava numero julkaistaan kesäkuussa, ja sen teemana on ”Kaupunki”. Päätoimituksessa tapahtuu muutos, kun nykyisen päätoimittajan Emmi Ketosen työpariksi vaihtuu toimituskunnan jäsen Mikko Lamberg. Vuodesta 2019 asti Lumoojan toisena päätoimittajana toiminut Riikka Kujanen kiittää kaikkia lehden tekijöitä ja lukijoita!
Teksti: Emmi Ketonen & Riikka Kujanen
