Luovan kirjoittamisen joulukalenteri: 23. luukku – Fiktiivistä ja omakohtaista laululyriikkaa

Tänään aukeaa joulukalenterin toiseksi viimeinen luukku, jossa sukellamme musiikin maailmaan sekä fiktion, autofiktion ja omaelämäkerrallisen kirjoittamisen rajapinnoille. Viimeiset kirjoitusharjoitukset ennen joulua liittyvät laulusanoituksiin. Nappaa sanoitusharjoitusten lisäksi talteen vinkkejä ja pohdittavaa muusikoiden mietteistä. Omasta sanoitustyöstään kertovat Anssi Kela ja Kauko Röyhkä.

Millaisista kappaleista koostuu sinun suosikkisoittolistasi? Entä millainen soundtrack sopisi elokuvaan, joka kertoisi elämästäsi? Tämän päivän harjoituksessa suunnataan musiikin ja sanojen yhteiseen maailmaan ja kirjoitetaan laululyriikoita. Voit virittäytyä harjoituksiin laittamalla soimaan musiikkia, jonka sanoituksista pidät, ja jäsentelemällä omaa suhtautumistasi laulusanoituksiin.

Pohdittavaa ennen kirjoitusharjoitusten aloittamista:

  • Mieti, millainen musiikinkuuntelija olet. Soiko sinulla radio taustalla läpi päivän, vai varaatko kenties musiikin tiettyihin hetkiin, kuten rauhoittumiseen, liikunnan yhteyteen ja juhliin?
  • Mihin sinä kiinnität biiseissä huomion ensin? Melodiaan, rytmiin, soittimiin, sanoituksiin vai johonkin muuhun?
  • Entä kumpi sinulle merkitsee kokonaisuudessa enemmän: kappaleen musiikilliset ansiot vai koskettavat sanoitukset?
  • Millaiset sanoitukset vetoavat sinuun?
  • Millaisia lempiartistiesi ja -bändiesi lyriikat ovat?
  • Löydätkö yhteisiä piirteitä sanoituksista, joista pidät?

Sanoitus voi syntyä monella tavalla

Aluksi tarvitaan aihe. Moni kirjoittaja poimii talteen ohikiitäviä arjen hetkiä, kohtaamisia ja mieleen putkahtaneita sanoja tai lauseita esimerkiksi kännykän muistioon. Olisiko sinulla tehtävää varten jo materiaalia, josta voisit lähteä kehittelemään laululyriikoita vai aloitatko tyhjältä pöydältä? Jos sinulla ei ole valmista ideaa, mieti rauhassa, mistä haluaisit kirjoittaa. Voit lähestyä mietintää kuulijan kautta – haluaisitko esimerkiksi tavoittaa tietynlaisessa elämänvaiheessa olevat ihmiset?

Laulun sanoittaminen on samanlaista sisällön välittämistä kuin muukin kirjoittaminen. Mitä haluat sanoa, mistä, kenelle ja miksi?

Pitkän ja monipuolisen uran muusikkona, romaanikirjailijana ja runoilijana tehnyt Kauko Röyhkä kertoo sanoitusten ideoiden syntyvän monipuolisesti erilaisista tilanteista ja taustoista.

”Aihe voi olla mikä tahansa: tapaus, joka on sattunut minulle, joku ihminen, jota olen jäänyt miettimään tai vaikkapa öinen tunnelma. Yleensä teen musiikin ensin, ja kappaleen soinnut ja melodia tuovat jo jotain kuvia mieleen. Joskus saatan innostua jonkun toisen biisistä ja yrittää samantapaista tarinaa omaan kappaleeseen.”

Kirjoittajalla on vapaus valita, mistä hän kirjoittaa ja millaiset aiheet hän jättää välistä.

”Vältän poliittisia aiheita, koska en ole niissä kovin hyvä. Lisäksi politiikkaa on jo tarpeeksi tv:ssä ja lehdissä”, Röyhkä sanoo.

Sanoittajana hänelle tärkeintä omissa lyriikoissa on yhteensopivuus musiikin kanssa.

”Tunnelmallinen biisi vaatii runollisen ja herkän sanoituksen, rokkaava biisi menevän. Joskus biisissä on pitkä, kertova muoto, ja silloin sanoitus voi olla tarinallinen, joskus taas irrallinen hetken kuvaus. Yritän löytää teksteihini erilaisen näkökulman kuin muilla; vältän esimerkiksi rakkauslauluille tyypillisiä kliseitä.”

Runoudessa ja laululyriikassa voi olla paljon yhteistä, mutta niissä on myös oleellisesti eroa. Runokin voidaan toki kirjoittaa ensisijaisesti ja tarkoituksella lavalla esitettäväksi, mutta usein runoja kirjoitetaan luettavaksi. Runoilijalla on käytössään esimerkiksi asettelun keinot runon rytmin rakentamiseksi. Sanoittajalla sen sijaan on musiikki. Musiikki antaa mahdollisuuksia mutta tuottaa toisaalta myös puitteet, joihin teksti täytyy mahduttaa. Esittäjääkään ei sanoitusten tulkitsijana saisi unohtaa.

”Laulusanoitus on aina yhteydessä musiikkiin. Siksi se ei voi olla yhtä tiivis kuin kirjallinen runo”, Röyhkä miettii runojen ja laululyriikoiden kirjoittamisen eroja.

”Musiikille ja laulajan tulkinnalle pitää jättää tilaa. Bändin tyyli soittaa ja tapa, miten jokin biisi on äänitetty, ovat jo ilmaisua; nekin kertovat omaa tarinaansa. Esimerkiksi Tom Waitsin laulutyyli ja bändin soundi sekä levyn tuotanto muodostavat yhdessä laulujen tekstien kanssa yhtenäisen kokonaisuuden. Tekstit voi lukea erikseen levyn kannesta, mutta se ei ole sama asia kuin kuunnella biisi levyltä.”

Lähtökohdiksi tyyli ja oma ääni

Tyylin – oman tai eri esittäjälle sopivan – löytäminen on tärkeää. Kirjoitatko itsellesi vai kirjoitatko toiselle?

Muusikon, joka haluaa tehdä omat sanoituksensa, kannattaa miettiä kokonaisuutta irrallisten osien sijaan. Erillisen artistiminän pohtiminen ja rakentaminen voi olla hyödyllistä artistin urasta haaveilevalle.

”Ensiksi on hyvä olla imago. Laulut tehdään artistin hahmolle sopiviksi. Musiikki on pitkälle näyttelemistä”, Röyhkä pohtii.

”Kauko Röyhkä on rooli samoin kuin Rolling Stones tai Maustetytöt. Kauko Röyhkän biisit eivät sovi Maustetytöille ja päinvastoin. Joskus artisti voi toki tehdä version jonkun toisen biisistä, mutta silloinkin on paras, jos hän onnistuu tekemään siitä omanlaisensa. Eli uuden artistin kannattaa ensin miettiä mikä hän haluaa olla ja minkälaista tarinaa hänen luomansa hahmo voisi kertoa.”

Kun tekee sanoituksia itselleen ja omaan musiikkiinsa, artisti-imagon lisäksi itselleen luontevan kirjallisen ilmaisutavan kehittäminen on tärkeää. Tähän kuuluu muun muassa se, mitä ja miten haluaa työllään viestiä ja kuinka haluamansa asiat voi välittää.

Laulaja-lauluntekijä Anssi Kela on miettinyt muusikon ja sanoittajan omaäänisyyttä.

”Tärkeintä biisin kirjoittamisessa tai ylipäätään missä tahansa kirjoittamisessa, on oman äänensä löytäminen”, hän painottaa.

Niin kuin muussakin kirjoittamisessa, harjoittelu ja taitojen hiominen vaatii sinnikästä työtä. Kokeilemalla löytää sekä itselleen toimivia ratkaisuja että tapoja, jotka eivät itselle sovi. Mitä paremmin tutustuu itseensä kirjoittajana ja sanoittajana, sitä luontevammin sanoitustyö sujuu.

”Jos kirjoittaja pystyy löytämään oman, persoonallisen tavan ilmaista itseään, on silloin kaikki mahdollista”, Kela sanoo.

Muusikon uraan saattaa liittyä sanoitusten lisäksi laajempaakin oman tyylin hakemista ja löytämistä. Uran edetessä saattavat musiikilliset tavoitteet muuttua ja samalla myös laululyyrikoiden merkitys ja suunta voivat muuttua. Ammatillisen (tai harrastajan) identiteetin löytäminen ja rakentaminen, oli sitten muusikko tai kirjailija, on kuitenkin palkitsevaa, ja sen eteen kannattaa nähdä vaivaa.

”Jotkut syntyvät oman äänensä kanssa. He pystyvät tekemään alusta lähtien vahvan persoonallisia teoksia. Oma tieni puolestaan oli pidempi: ensimmäisestä kappaleesta siihen kappaleeseen, jota tehdessäni tajusin löytäneeni itseni, kului 13 vuotta. Tuo matka oli kuitenkin ehdottomasti kulkemisen arvoinen”, Kela pohtii itsensä löytämistä sanoittajana.

Onko laulun ”minä” kirjoittaja vai ei?

Laulujen sanoituksia kuunnellaan helposti samoin kuin runoja luetaan: ”minä” mielletään kirjoittajaksi. Joskus näin on, mutta ei suinkaan aina. Siinä missä lukijan/kuuntelijan on hyvä muistaa tämä, on myös kirjoittajalle tärkeää tiedostaa omien tekstiensä syntyprosessi ja sen tausta. Kannattaa myös miettiä, kuinka paljon itsestään haluaa paljastaa.

Taitava kirjoittaja häivyttää fiktion keskelle tosielämänsä kokemuksista sellaisia palasia, joilla tarinan saa heräämään henkiin. Yhdessä tilanteessa koetun tunteen voi sanoittaa siirtämällä sen kertomuksessa, runossa tai laululyriikoissa toisenlaiseen tapahtumaan. Tunteen kokijaksi voi luoda aivan toisenlaisen kertojan tai henkilöhahmon.

Riippumatta siitä, mitä kirjoittaa, kirjoittajalle on hyvää treeniä harjoitella sekä fiktion tuottamista että oman elämän sanoittamista. Kehittyäkseen kirjoittajana on merkityksellistä pohtia tietoisia valintoja, kun fiktio ja oma elämä limittyvät toisiinsa.

Kirjoitusharjoitus sanoituksista ja siitä, mitä itsestään tekstille ja yleisölle antaa

Kirjoitusharjoitusta voit lähestyä monelta kantilta. Jos olet musikaalinen, voit mietiskellä alkuun, millainen kappale olisi musiikiltaan ja miten laulumelodia menisi.

Jos et oikein ole musiikki-ihmisiä, voit silti kokeilla hyräillä melodioita. Hyödynnä kännykän nauhuria!

Erilaisten kappaleiden visioinnin avuksi voit miettiä, kenelle artistille haluaisit kirjoittaa laulun sanat. Minkälaiselle laulajalle tai millaiselle yhtyeelle sanoituksesi sopisivat? Sen jälkeen voit fiilistellä tunnelmaa laulumelodian ympärille.

Halutessasi voit kirjoittaa sanoitusharjoitukset myös kokonaan ilman mielessä soivaa melodiaa, mutta keskity silloinkin rytmiin ja siihen, millainen tekstin rakenne, muoto ja pituus olisi mahdollista liittää musiikkikappaleeseen.

Rakenna sanoitukset niin, että sieltä löytyy kappaleille ominaiset erilaiset osat. Voit kuunnella erilaisia biisejä ja pyrkiä tunnistamaan, miten säkeet, kertosäkeet ja muut osat asettuvat kappaleiden rakenteisiin.

Alta löydät kolme erilaista tehtävänantoa. Tehtäviä ei kannata yrittää tehdä samana päivänä, vaan anna ideoiden ja ajatusten hautua. Varaa jokaiselle tehtävälle riittävän paljon aikaa ja tee sekä ajatus- että kirjoitusprosessista muistiinpanoja – voit hyötyä huomioistasi myöhemmin. Kun olet tehnyt kaikki tehtävät, käy tekstisi ja muistiinpanosi vielä ohjeen mukaan läpi.

  1. Minun kappaleeni minusta

Kirjoita rehdisti ja suoraan omasta elämästäsi. Sanoittamisharjoitus on kirjoitusharjoitus, joka jää halutessasi vain sinun käyttöösi. Sinun ei tarvitse miettiä tässä harjoituksessa lukijaa tai sitä, mitä joku muu tekstistä miettisi.

Päätä ensin, minkä oman elämän aiheen haluaisit ottaa käsittelyyn. Rajaa aihe riittävän tarkasti – tämä ei tarkoita sitä, että aiheen itsessään pitäisi olla kapea. Aihe voi olla laaja, vaikka koko elämän kokoinen, mutta rajaus on tarpeen silloinkin. Rajaamalla voit valita esimerkiksi tason, jolla liikutaan.

Hyvin suuriakin aiheita ja teemoja voi käsitellä yksityiskohtaisella ja henkilökohtaisella tasolla. Aihe voi olla universaali, kuten onnellisuus, rakkaus, suru tai menetys, mutta voit käsitellä sitä oman kokemuksesi kautta. Aihe voi myös olla tarkkarajainen hetki, tilanne tai tapahtuma, kuten esikoisen syntymä, hääpäivä tai käynti joulupäivänä hautausmaalla.

Jos haluat, voit miettiä voisiko lukija tai kuulija samastua tekstiisi, mutta juuri tässä harjoituksessa se ei ole välttämätöntä. Voit vain kirjoittaa itsestäsi ja itsellesi tärkeästä asiasta. Se voi olla esimerkiksi merkittävä hetki, kokemasi haaste tai vastoinkäyminen, ihanin romanssi, sinua suututtava yhteiskunnan epäkohta, yksinäisyyden kokemus, yhteisöllisyyden kokemus, sinua ilahduttava tulevaisuudennäkymä tai suurin saavutuksesi. Lähesty laajoja kokonaisuuksia pilkkomalla aihe niin, että hahmotat millaisia siivuja siitä voit käsitellä rajatussa tekstissä. Älä yritä mahduttaa liikaa asiaa sanoituksiin, joissa tilaa on rajallisesti.

Aihe voi olla myös arkinen asia. Voit kirjoittaa siitä, miten yöllä uni ei tule, tai siitä, miltä tuntuu pitää kädestä rakasta ihmistä. Mieti, mikä on teemasi, jos otat aiheeksi yksittäisen hetken tai lyhyen tapahtuman.

Tee muistiinpanoja pohdinnoista ja kirjoitustyöstäsi. Millaisia tunteita henkilökohtaisen tekstin kirjoittaminen herätti? Millaista on kirjoittaa avoimesti omasta kokemusmaailmasta? Entä millaiseen kappaleeseen sanat sopisivat, millainen tunnelma musiikista välittyisi? Voit pohtia, millä keinoin tätä voisi toteuttaa.

  1. Fiktiivinen tarina lauluksi

Tässä harjoituksessa tehdään sanoitus aivan päinvastoin kuin edellisessä. Pyri miettimään aihe, joka on itsestäsi etäällä. Mieti kertojaääni, joka ei ole sinun. Jos kirjoitat minä-muodossa, muista tämä sanavalinnoissakin! Kuka puhuu ja miten juuri hän puhuisi?

Tarkoitus ei ole lähteä seilaamaan sellaisille vieraille vesille, joilla joutuisi kirjoittamaan asioista, joista ei ole laisinkaan tietoa. Suunta on ennemminkin käyttää taktiikkaa, jolla itsensä etäännyttämisen keinoja ei tarvitse osata, vaan välimatkaa itsen ja sanoitusten henkilön välille syntyy luonnostaan ja väistämättä.

Mieti siis tarinallinen aihio, jollaista omassa elämässäsi ei ole. Mieti ihmistä, joka on itsesi vastakohta tai vähintäänkin kovin erilaista elämää elävä ja erilaisia asioita arjessaan kokeva. Luo henkilö, jolle tai josta kirjoitat.

Jos astut hänen saappaisiinsa ja otat puhujaksi hänet, mieti miten hän puhuisi. Jos kirjoitat hänelle, mieti kuka puhuja silloin on. Älä kirjoita itsenäsi!

Jos ideointi on vaikeaa, voit miettiä esimerkiksi televisiosarjojen henkilöhahmoja. Millaisen laulun laulaisi hahmo suosikkiohjelmastasi?

Kirjoita sanoitusten lisäksi muistiin, miten päädyit valitsemaasi aiheeseen, näkökulmaan ja asetelmaan. Mieti, mikä oli vaikeaa ja mikä helppoa. Voit pohdiskella myös musiikkia ja sitä, miten musiikilliset valinnat ja teksti voisivat tukea toisiaan.

  1. Omakohtaisesta yleistä, yhteistä ja tunnistettavaa

Ensimmäisen harjoituksen suoran omaelämäkerrallisen ja toisen harjoituksen fiktion välimaastosta löytyy alue, jota voidaan sanoa proosakirjallisuuden maailmassa autofiktioksi. Jos autofiktio on sinulle vieras käsite, voit lähestyä tehtävää miettimällä kokemusperäistä lähtökohtaa ja henkilökohtaisen häivyttämistä. Määritelmillä ei ole harjoituksessa väliä, tärkeintä on löytää tapa kertoa jokin itselle tärkeä asia oman kokemuksen pohjalta siten, ettei suoraan kerro omasta tosielämästään. Omia tuntojaan voi avata ja kokemuksiaan voi jakaa vapaasti, mutta ne asetellaan fiktiivisiin puitteisiin.

Samoin kuin ensimmäisessä tehtävässä, valitse omasta elämästäsi kumpuava aihe, joka on sinulle jollain tavalla merkityksellinen. Tällä kertaa mieti myös sitä, mikä aihepiiri ja tematiikka voisi kiinnostaa muitakin. Onko sinulla kokemuksia, jollaisia löytyy ehkä muiltakin? Voisiko joku jakaa kokemuksesi ja niihin liittyvät tunteet kanssasi? Tai puhutteleeko sinua yhteiskunnallinen aihe, johon liittyy omakohtainen motiivi?

Kirjoita sanoitukset tästä lähtökohdasta. Siirrä paperille kokemuksellisuutta ja aitoja tunteita, mutta rakenna niille puitteet, jotka siirtävät nämä kokemukset ja tunteet kauemmas sinusta. Näin voi olla turvallisempaa kirjoittaa, tehdä samastuttavampaa tekstiä sekä käsitellä henkilökohtaisia aiheita, joista ei halua puhua julkisesti.

Kirjoita sanoitusten lisäksi pohdintaa kirjoitusprosessista. Miksi valitsit aiheet ja teemat, jotka valitsit, ja millaista oli työstää niitä? Mitä mieltä olet lopputuloksesta? Millainen olisi kappale, jossa nämä sanoitukset olisivat?

Kirjoitusharjoituksen yhteenveto

Kun olet tehnyt kaikki kolme sanoitusta, palaa niiden äärelle. Mieti ensin yleisesti, millaista oli kirjoittaa sanoituksia. Oletko ennen kokeillut laululyriikoita, vai oliko tämä ensimmäinen kerta? Mikä laulusanoituksissa yleisesti tuntuu helpolta, mikä vaikealta? Mikä sanoitusten kirjoittamisessa on sinusta mukavaa, ja onko jotain, mistä et oikein pidä?

Käy sen jälkeen läpi sanoituksesi ja muistiinpanosi. Millaisia eroja ja yhteneväisyyksiä eri tehtävien väliltä löydät? Eroavatko tehtävien aikana heränneet tunteet toisistaan? Voit pohtia miten ja miksi.

Mikä oli helpoin tehtävä, entä mikä vaikein?

Tuntuuko sinusta, että löysit kolmannessa tehtävässä helposti sopivan kerrontatavan, vai oliko se hankalaa? Onko lopputulos sellainen, että se voisi toimia oikeina sanoituksina biisille? Millaisia ajatuksia ja tunteita luulet tekstin herättävän muissa ihmisissä? Kuka voisi samastua tekstiin, kenelle se ehkä tuntuisi vieraalta?

Mitä voisit ottaa mukaasi jatkoon tehtävistä? Opitko jotain uutta?

Jos laulun sanoittaminen oli mielenkiintoista ja innostavaa, voit miettiä tunnetko muusikoita, joille voisit sanoituksia tarjota. Kun kirjoittaa tarkoituksella toiselle, on tärkeä muistaa, kenelle kirjoittaa. Sanoituksissa voi tehdä myös yhteistyötä.

Musiikin ja sanojen täyteisiä päiviä!

Teksti: Elina Laine
Kuva: Pixabay

More Like This


Kategoriat


Kirjoitusharjoitukset

Avainsanat


Add a Comment

Your email address will not be published.Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>