Kritiikki: Ilmastokirkon Corpus Crisis voimallisti yleisönsä saariston sylissä

Esiintyjät Ronja Louhivuori ja Laura Marleena Halonen (taka-alalla) johdattivat Corpus Crisiksen yleisön rituaaliin.

Corpus Crisis
Ilmastokirkko
Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikko, 15.7.2021  

Hellelukemat ovat korkealla Vanhalla luotsiasemalla. Yksi Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikon kiinnostavimmista poiminnoista on esitys, jossa kirjaimellisesti jalkaudutaan ympäristöön.  

Mahtipontisesta nimestään huolimatta Ilmastokirkko-kollektiivin Corpus Crisis on paremminkin leikkimielinen kuin syvällinen. Yleisöltä kysytään heittäytymistä ja mielikuvitusta. Osallistava esitys ei kuitenkaan edellytä osallistumista, vaan yleisö houkutellaan lempeästi mukaan yhteiseen rituaaliin.

Yleisö odottaakin mäntyjen varjossa vastaanottavaisena ja (taiteen)janoisena – vain lievästi uuvahtaneena. Vajaa puolitoistatuntia etenee verkkaisesti. Esiintyjäkokoonpano onnistuu pysäyttämään ajan hetkeksi. Paikan päällä esityksen toteutuksesta vastaavat Laura Marleena Halonen, Ronja Louhivuori ja Mikki Noroila. 

Esityksen kehyskertomus ajoittuu aikamatkan edesauttamana vuoteen 2051, jossa ekologinen kriisi on vain kiihtynyt. Vastuu ympäristötietoisuudesta ja varsinaisista teoista on kansalaisliikkeillä. Vietetään Kustavin laajojen maastopalojen muistopäivää. Kyseessä on siis dystopia. Luonteeltaan esitys ei kuitenkaan ole lainkaan kyyninen tai pahaenteinen, enemmänkin viittoilevasti vitsaileva. 

“Me olemme aika / ja se aika on nyt”, kaikuvat yhteislaulun säkeet. Esityksen sisällä tapahtuva ajassa liikkuminen muistuttaa siitä, että nykypäivän valinnat ja ratkaisut tulevat vaikuttamaan vuosikymmenten ja jopa vuosisatojen päähän.  

Yleisöä kehotetaan valitsemaan vuodelle 2051 uusi identiteetti. On ymmärrettävä, että ihmiset muuttuvat yhtä matkaa ympäristön kanssa (vaikka olisivatkin vieraantuneet siitä). 

Toisaalta jatkuvan kehityksen vastavoimana on tämänkaltainen ajankulun rikkominen. Corpus Crisis on rituaalinen esitys, jossa yleisö maadoittuu osaksi ympäristöään, jotakin ikiaikaista, kokoontuu ja tulee yhteen, yhteisellä asialla.    

Esityksenaikaiset tuntemukset ovat pitkälti kehollisia. Aluksi olo on kankea ja mieli levoton. Puhe tuntuu paasaukselta. Haluan eteenpäin, kertokaa jo jutun juoni! Muutos tapahtuu vaivihkaa, ja se tuntuu tapahtuvan kaikissa yhtäaikaisesti. Kun kukaan ei enää kiirehdi, aika hidastuu, olo veltostuu.                  

Esitykseen heittäytyminen edellyttää osallistumista yhteiseen leikkiin, kuten teatterissa aina. On hyväksyttävä sanaton sopimus, että esityksessä yleisö näkee asiat niin kuin hänelle kerrotaan.  

Yksi esityksen ydinteemoista on suhteisuuden käsite. Yhteisestä köydestä vetämällä voidaan saada aikaan isojakin notkahduksia, niin ajassa kuin maapallolla. Toisaalta vastakkaisiin suuntiin kiskomalla lopputulos on voimasuhteista riippuen joko tyhjäkäyntiä tai kompurointia. 

Myös esityksen immersio kysyy vuorovaikutusta kaikkien teoksen osallisten välillä, niin yleisön, esiintyjien kuin ympäristön. Mutta onko ympäristö enemmän esityksen yleisön kuin esiintyjän kaltainen? 

Esityksen käsitteellisyys piilee siinä, että se myös toteuttaa osoittamiaan käsitteitä. Corpus Crisis ei vain paasaa ympäristöliikkeistä ja kansanrintamista, vaan se muodostaa sellaisen itsessään. Suhteisuus tulee ilmi eräänlaisena rihmastoköydenvetona. Ekologisen kriisin voi tuntea vaikka nahoissaan.

Kokemus on voimallistava. Kokija jääkin hiljaa miettimään, rikottiinko tässä jokin illuusio. Kokija astuu mukaan leikkiin, mutta tunnistaako hän sitä enää lopulta leikiksi? Leikin varjo hälvenee, kun mitään lavasteita ei ole. Mielikuvitusta ei vaaditakaan, kun tämä meri tässä on oikeasti oleva. 

Esityksen nimi viittaa Kristuksen pyhään ruumiiseen (Corpus Christi). Ilmastokirkon uskonnolliset viittaukset sopivat yksiin esityksen oppien kanssa. Samoin kuin kristinuskoon yleensä liitetyssä tulevaisuususkossa myös esityksessä katsotaan kohti tulevaa ja pyritään tämän päivän teoilla huolehtimaan pelastuksesta. 

Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikko on käynnissä Kustavissa vielä sunnuntaihin asti. Monitaiteisen kirjallisuusfestivaalin tarjontaa on tuotu tänä vuonna myös verkkoon. Verkko-ohjelmaan voi tutustua heinäkuun loppuun asti.

Kuva: Jussi Virkkumaa

More Like This


Kategoriat


Kritiikit

Avainsanat