Viime aikoina on puhuttu matkakirjallisuuden kuolemasta. Matkakirjoille oli enemmän tarvetta silloin, kun matkustelu oli vielä harvojen herkkua. Miksi nykyään lukea toisten tekemistä matkoista, kun on mahdollista itse reissata samoissa maisemissa? Tuoreita matkavinkkejä taas voi lukea lehdistä ja blogeista.
Matkakirjoja kuitenkin julkaistaan jatkuvasti. Uskon matkakirjojen kestosuosion syynä olevan sen, että moni haluaa etukäteen tunnelmoida ja oppia matkakohteestaan. Hyvän tarinankertojan vetovoimaa ei myöskään pidä aliarvioida. Ja vaikka matkustelu on nykyään nopeampaa ja edullisempaa kuin koskaan aiemmin, harvat meistä pääsevät silti matkoille läheskään niin usein kuin haluaisivat. Onneksi aina voi nojatuolimatkailla, mikä on myös ekologinen vaihtoehto.
Itselleni rakkaita matkakirjoja ovat esimerkiksi sydänsuruisen Juhani Ahon Pariisiin suuntautuva Yksin (1890) ja englantilaisen kirjailijan Lawrence Osbornen Thaimaassa hengailusta kertova Bangkok Days (2010). Kaikkia matkakirjoittamisesta kiinnostuneita kehotan muuten tilaamaan Amazonista Lonely Planetin erinomaisen Guide To Travel Writing (2013), tekijänään Don George.
Matkakirjailija kokee tavallaan puolestamme jonkin paikan ensimmäistä kertaa ja välittää meille tunnelmat paikan päältä. Tai sitten hän on asiantuntija, joka jakaa meille maan kulttuurin- ja historiantuntemustaan. Joistain paikoista taas on kiehtovaa lukea matkakertomus, kuten Grönlantista tai Pohjois-Koreasta, vaikkei itse haluaisi niihin matkustaa. On myös avartavaa lukea, miten ulkomaalainen reissaa omassa kotimaassamme ja ihastelee tai kummastelee asioita, joita emme itse enää osaa nähdä.
Olen iloinen, että sain tähän Lumoojan numeroon mukaan muun muassa kaksi kirjailijaa, joiden matkakirjoista olen pitänyt paljon. Mia Kankimäen esikoiskirja Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (Otava 2013) vie matkalle sekä tämän päivän, että tuhannen vuoden takaiseen Kiotoon. Kirja käsittelee samalla elämänmuutoksen tekemistä ja Heian-kaudella elänyttä hovinaista ja kirjailijaa Sei Shōnagonia. Tässä numerossa Kankimäki kertoo meille uuden matkakirjansa kirjoittamisesta.
Heidi Nummen esikoiskirja Kerran kuljin ja kumarsin – 15 kuukautta Aasiassa (Finn Lectura 2015) tarttui mukaani Helsingin kirjamessuilta. Halusin kirjan avulla kuulla lisää matkailusta Aasiassa, koska olin vähän yli vuotta aiemmin palannut omalta, muutaman kuukauden pituiselta Aasian reissultani. On helpompi kuvitella kirjassa kuvatut tuoksut ja äänet, kun on kokenut ne myös itse.
Nummen kirjaa lukiessani vaikutuin hänen rennosta asenteestaan ja luottamuksestaan maailmaa kohtaan. Tajusin, että monet matkailuun liittyvät pelkomme ovat vain oman päämme tuotetta. Lumoojassa Nummi kirjoittaa tulevasta matkakirjastaan, jossa hän henkistyy Himalajalla.
Vaikka kotikaupungissani Helsingissä on runsaasti tekemistä kulttuurinystävälle, sekä ennen kaikkea paljon hyvää seuraa, niin uteliaisuus ja seikkailunhalu ajavat välillä näkemään vieraat maat omin silmin. Yksi syy lähtöön on myös kaipuu Suomea lämpimämpään ilmastoon. Matkoilla ei myöskään ole arjen velvoitteita, enkä halua maailmani rajoittuvan vain kotimaahani. Matkakuumeinen on valmis sietämään matkanteon rasitukset ja rahanmenon, koska saadut elämykset korvaavat ne moninkertaisesti.
Lumoavaa kesää teille kaikille!
P.S. Lumoojan toimitussihteeri Eira Heinämies on jättänyt tehtävänsä muiden työkiireidensä vuoksi. Kiitämme Eiraa hyvästä työstä, ja toivotamme tervetulleeksi uuden toimitussihteerin Karissa Ketun! Lumoojan edellisessä numerossa saittekin tutustua Karissan runoihin. Hänen tekstejään on julkaistu myös Nuoressa Voimassa ja Tuli&Savu-lehdessä.
