Kuvitus: Meria Palin
ITSENÄISYYSYÖ (SOTARUNO)
Veri kai etäisistä veljistämme vielä putoilee jossakin
lammikoiksi vanhoille askelillemme niin kuin aina ennenkin
lian peileillä kuoppia täyttäen kuin kipeä sade jota edellämme
Meiltä päät koverrettu sinisistä sielunkynsistä kaikilla sama
likaisenpunainen liina silmillä marssitaan märkäämme tihkuen
taas kohti yhtä varmaa uneksimuistettua kuolemaa
Mutta siltipä lauletaan, reippainta mustaa lauluamme tähän
iloisen turhaan sodanyöhön, ja matalalla kajastaen
kuin syrjäiset pilvet liikutaan, valmiina katoamaan taas