Runo: Itsenäisyysyö

Kuvitus: Meria Palin

 

ITSENÄISYYSYÖ (SOTARUNO)

Veri kai etäisistä veljistämme vielä putoilee jossakin

lammikoiksi vanhoille askelillemme niin kuin aina ennenkin

lian peileillä kuoppia täyttäen kuin kipeä sade jota edellämme

 

Meiltä päät koverrettu sinisistä sielunkynsistä kaikilla sama

likaisenpunainen liina silmillä marssitaan märkäämme tihkuen

taas kohti yhtä varmaa uneksimuistettua kuolemaa

 

Mutta siltipä lauletaan, reippainta mustaa lauluamme tähän

iloisen turhaan sodanyöhön, ja matalalla kajastaen

kuin syrjäiset pilvet liikutaan, valmiina katoamaan taas

 

 

More Like This


Kategoriat


Kaunokirjallisuus Runot

Avainsanat


Add a Comment

Your email address will not be published.Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

Kategoriat