Kaunokirjallisuus: “Ooksä joku meedio vai?” – runollinen essee yliluonnollisuudesta

Mikä on ruumiin yliluonnollisin nuotti?

 

Vähän oman ihomme yläpuolella.

 

Kuuntelen nykyään pelkästään tangoja, muut äänet ovat etäisempiä. Onnellisen etäällä.

 

Tangomusiikki on yliluonnollisempaa kuin valssimusiikki. Valssimusiikki liittyy tavanomaisiin häihin. Rakkauden huippukohta on laahaavasti läsnä, temposta jäljessä.

 

 

Hei!

Hei!

Minäkin tulin tänne kummittelemaan!

 

Voin hyvin kuvitella aavevalssin särisevän hylätyn puukoulun ruosteisista äänentoistolaitteista.

Pelko ja vierauden tuntu irrottavat kätevästi arjesta, myös rakkaudessa. Irrottavat rakkaudesta.

En olekaan varma.

 

Hän oli lapsi. Hän oli ojassa. Hän kirkui kimeällä äänellä.

Yhtäkkiä en tiennyt oliko se nykyajan lapsi vai minä itse lapsena.

Oliko maisemassa haamuja?

 

Pimeässä on mahdollisesti haamuja, mutta entä kirkkaalla. Päivähaamuja?

 

En ole aiemmin tuntenut tässä asunnossa henkiä. Mutta nyt kun teen muuttoa, olen alkanut aistia jonkun.

Yhdessä asunnossa tunsin hengen eteisessä. Samassa kohdassa oli myös ovi, joka oli kipsattu kiinni.

 

Entinen ihastus seisoo ovensuussa ja sanoo: “Mä luulin, että sä olit hajonnut hiutaleiksi alavirtaan ja ravut oli napsineet sut suuhunsa.”

 

Mutta minähän sanoin sen. Tai kirjoitin.

 

Hassuimmat yliluonnolliset kokemukset TOP 3:

 

1. Tein tarot-ennustuksia keskiaikamarkkinoilla, viimeisenä asiakkaana oli naispariskunta, joka halusi, että teen ennustuksen heidän mukana kulkevalle henkiolennolle, Harry-nimiselle teini-ikäiselle pojalle. He halusivat äänittää session.

2. Kävin energiahoidossa, jossa rastatukkainen mies tanssi ja rummutti mun ympärillä. Välillä se piti käsiä mun energiakeskusten yläpuolella ja kertoi, missä on tukoksia. Vilkuilin vaivihkaa tyypin shamaanitanssia ja koko touhu tuntui jotenkin nololta.

3. Hande (palaan myöhemmin)

 

Samaan aikaa toisaalla:

Minua kiinnostavat kaavakuvat, joissa kehoon on piirretty linjoja, kanavia, joilla on lääketieteelliset nimet. Esimerkiksi jalkapohjassa on kaikenlaisia yhteyksiä vatsaan ja sisäelimiin.

 

Raskaana oleva pilatesopettaja​ kertoi, että pallomahaisen naisen ei ole hyvä sorkkia ihan kaikkea jalkapohjassaan. Tätä olisi ollut hyvä avata. Käyttikö hän tarkoituksella sanaa sorkkia, jossa on sisällä sorkka?

 

Olen äkkiä eläimen jalkapohjassa. Kuka avaa eläimen akupisteet, esimerkiksi minussa.

 

 

Sisäelimetkin yliluonnollisia: avautuva sydän, jalkapohjat, sorkat, raajat.

 

Sydämen avautumisesta kirjoitetaan enemmän.

 

You are frozen when your heart is not open.

Videotuulet puhaltavat autiomaassa. Musta silkki on hallitsematonta tuulessa. Muut mustat merkit, korpit ja yksi koira vuorottelevat. Madonna on helposti monistuva. Hän käy läpi kabbalistista vaihettaan.

You only see what your eyes want to see.

 

 

Minä kävin täällä juuri, mutta teksti luonnollisesti katosi. ​Yritin kirjoittaa tuonne väleihin, ja nyt olen taas täällä…

 

Sorkkani, raajani ovat täynnä nesteitä. Varpaani kasvavat sivuilta kiinni. Ei auta lääkkeet, ei auta Hirudoid forte.

 

Viime yönä unessa ilmestyi taas David L. pitkässä ruskeassa popliinitakissa. Hän oli tehnyt elokuvan, jonka opetus oli se, että kun kolmen kalastajan ihailema kaveri epäonnistui, eivät hekään uskaltaneet yrittää. He palasivat aurinkotuoleihinsa, joiden selkänojiin oli ripustettu kaloja koukkuineen. Liha oli vielä tuoretta. He ikään kuin istuivat kalojensa päällä.

Kala = saavutuksia,​ onnenkantamoisia.

 

Minun pitäisi syödä enemmän kalaa. Mutta en pidä sen hajusta.

Heti herättyä näitä dilemmoja.

 

 

Monina päivinä uni on parasta siinä päivässä. Uni on myös todellisemman tuntuista kuin mikään, mitä valveilla tapahtuu. Uni on pään vajoaminen pinnan alle, tummaan nesteeseen, niin että hiuksetkin kastuvat, ovat unessa. Siksi tukka aina takussa aamuisin. Englanniksi sanotaan sleep, dreams. Suomeksi nukutaan, unet. In my dreams, I slept. Unissani, nukuin. Nämä kaksi eri sanaa, jotain hämärää siinäkin. I love you, I’m in love with you. Toinen on aktiivinen, toinen passiivinen.

 

Kaadun taaksepäin, en usko tähän maailmaan enää. Uni ottaa minut vastaan. Uniin ei tarvitse uskoa ja silti ne tapahtuvat.

 

Salaisia viestejä aivojen poimuista, toisilta tasoilta. Yliluonnollisinta mitä meissä on.

 

Unessa monistuva Madonna.

 

Entä kaikki harhapolut?

Hörhöpolut on parhaita!

 

 

Yliluonnolliset kokemukset TOP 3:

 

1. Kun soitan parhaalle kaverille ja hän kysyy: “Arvaa mitä?” Ja minä sanon: “Sä oot vaihtanut huonetta sun siskon kanssa.” Ja hän sanoo: “Niin oonkin! Mistä sä tiesit?” Ja minä VAIN TIESIN.

2. Kun katson Matrixia meidän vanhassa talossa ja menen keittiöön hakemaan lisää appelsiinimehua. Kun kävelen takaisin olohuoneeseen, lasista putoaa pohja.

3. Katson telkkaria yksin kotona ja sieltä tulee Resilar-yskänlääkemainos, joka yhtäkkiä muuttuu viestiksi ufoilta. Ruudussa näkyy vain musta ylävartalo, jolla ei ole piirteitä ja se sanoo jotain. Kaikki äänet häviävät, mutta en muista oliko viesti tärkeä, kuulinko sitä edes.

 

Matrixin sanoma: me olemme vain soluja isossa systeemissä. Siinä oli kai robotteja. Puoli-ihmisiä?

Niistä riittää esimerkkejä – puolinunnia, puolihevosia.

Hevospuolia.

 

 

3) Mistä päästäänkin Handeen, joka hääti musta ufojen kaltaisia olioita kristallipuhdistuksessa Lahden Enkelimessuilla 2008. Ja noloa sanoa: putosin jonnekin tilaan. Kyynelehdin. Menin sinne päästäkseni eroon painajaisista – ja se auttoi!

 

Handesta tulee mieleen se ainoa kerta kun olin Rajatiedon messuilla myymässä kristalleja ja keijufiguriineja erään kädestälukijan palkkaamana. Joku tuli kysymään:

“Ooksä joku meedio vai?”

 

Meediot ihailevat haamuja. Haamuna olemisessa on mahdollisuuksia. Voisimme kulkea seinien läpi, monistaa itseämme loputtomiin, kuten koneet.

 

Jos sulaudumme koneisiimme, voimme olla samaan aikaan kaikki ja ei-mitään.

 

Andy Warhol halusi olla kone: ”I think everybody should be a machine. I think everybody should be like everybody.”

 

Eilen sattumanvarainen suudelma.

Tänään suun ympärillä punainen rinkilä.

Tutkin tyynyliinan, löydän siitä kirkkaan aniliininpunaisen tahran, vaikka en ole käyttänyt huulipunaa viikkoihin. Vuodanko ulos jotain punaista suun kautta?

 

Punainen merkitsee halua herättää huomiota.

 

Tyynyliinani haluaa herättää huomiota.

 

Unet alkavat valua tyynylle.

 

Ovikello soi lankalauantaina ja minua kohti ojennetaan lappua jossa lukee: “Herätkää! Yliluonnolliset ilmiöt keskuudessamme.” Olen hyvin kiinnostunut! Avaan oven siltä varalta, että tuonpuoleisesta halutaan ottaa yhteyttä.

 

Joitain rajoja kannattaa ylittää. Mutta onko ylittäminen rohkeutta?

 

Muistatteko ohuen punaisen nauhan, joka ilmestyi Madonnan ranteeseen merkiksi siitä, että hän lukee kabbalistisia kirjoituksia? Mitä vaatimattomampi merkki, kuten ohut, punainen nauha, sitä pontevampi tahto näkyä.

 

Olen kateellinen niille, jotka ovat löytäneet sen yhden asian, joka heidät valaisee.

 

Iho tiivistää punaisen värin pintaan ja rakenne muuttuu röpelöiseksi.

 

On luontevaa syyllistää suudelmaa. Taustalla saattaa kuitenkin olla tapahtumaketju tai -sarja, joka ei välitä ihmisen omista teoista. Kun ihminen kulkee vähän ohi ja suutelee lopuksi, ihon tapahtumaketjut toteutuvat välinpitämättöminä taustalla.

 

Oma iho on valtava, mauttomasti toteutettu maisematausta.

 

Punainen kutina on kiinnostavampi termi kuin valkoinen kohina. Punainen kutina rinnastuu tässä eräänlaiseen joie de vivreen. Ei tarvitse olla kovin elossa tunteakseen iloa. Monesti vaikkapa kivien joie de vivre tuntuu virranneen voimakkaammin kuin omani.

Masentava ajatus.

Kuitenkin on helpottavaa, että jossain on verta, liikkumattomassakin.

 

 

Pidin Madonnan hengellistä etsikkoaikaa hetken todellisena.

 

Ohut punainen reunus, rohtuneiden huulien kosketus ilon ja aggression välillä. Ne ovat samaa, mutta erikseen kosketeltavissa, raapivat eri kohdista.

 

Tähdet, taivas, meri ja kallio mielletään usein punaista kutinaa paremmiksi pysyvyyden symboleiksi.

 

Entäpä sellainen luonnonihme kuin kissa?

Palaan kissaan myöhemmin.

 

Kun olen yksin, yritän jättää mahdollisimman vähän jälkiä. Sammuttelen valoja, käyn vessassa pimeässä.

Kun on tarpeeksi yksin, muuttuu haamuksi, lakkaa olemasta.

 

Aave, kummitus ja haamu merkitsevät Nykysuomen sanakirjan mukaan ihmisen aineetonta, ei-ruumiillista, sielullista puolta.

 

Aave viittaa “henkinäkyyn” henkäilyyn

kummitus “elävien parissa liikkuvaan vainajan henkeen”

haamu “varjosieluun”

 

On lanseerattava uusi termi: haamuuntuminen.

 

Ex-kumppanit ovat ehkä yliluonnollisinta mitä on. Ihmisiä joiden solut ovat kietoutuneet omiisi kauan sitten, mutta nyt he ovat vähän niin kuin naapureita. He elävät omaa elämäänsä lokeroissaan, ja kun heihin joskus törmää, huikataan epävarma tai kiusallinen:

 

“Hei.” “Mitä kuuluu?”

Tai rennommin: “Miten menee?”

 

Päättyneet ystävyyssuhteet ovat samanlaisia. Ihmisistä tulee haamuja, joista on pakko päästä eroon. Sitten on pakko opetella ajattelemaan, että heitä ei ole olemassa, mutta kuitenkin aivot kertovat, että joskus he olivat.

 

Jos haamujen kokeminen onkin surun kokemista.

 

Hän oli vain eri, liikahtanut muistojeni merkitsemästä kohdasta. Tapaamisen jälkeen jälkikuva eksän aikaisemmasta hahmosta kuitenkin palasi.

 

En ymmärrä, miksi entisiä ei pitäisi tavata.

 

Yhdestä mun kesäromanssista loin aavemaisen unelman, ja unohdin kaikki ne alaviitteet, joiden takia halusin lopettaa suhteen. Yksi alaviite oli se, että tämä kuin Dressmann-mainoksesta irtirevitty mies istui likaisen opiskelijasoluni parvekkeella mun uusi, vihreäsilkkinen kesämekko päällä, karvaisin säärin.

 

Mä jäin sisälle, ja halusin, että se ottaisi sen mekon pois.

 

YY

Ylin porras: Valasmestarikurssi.

 

Valasrunojen deadline ensi viikolla.

 

ÖÖ

Ötökkärunojen myös.

 

Valaslaumat eri tasoilla. Haluavatko ne pahaa?

 

Jazz on härnäämistä alusta loppuun. Se, minkä luulee alkavan tai päättyvän, onkin jatkoa edelliseen tai ei pääty ollenkaan.

 

 

Pitää sulkea musiikki.

 

Varmimmin yliluonnollisinta ääntä tuntuu lähtevän silloin, kun uskomme, että ruumiiseen on asettunut epäjumaluus, joka pitää sitä otteessaan.

 

Olen alkanut kuunnella meren ääniä.

(Kuuntelen pelkkää simpukkaa.)

 

Tällä viikolla sydän on pompotellut menemään muuta elimistöä ja ajatuksiani kuulematta.

 

Tästä kaikesta koitui kevyt kuume, poistuva ja palaileva.

 

Onpa täällä hiljentynyttä.

 

Missä olette?

 

Teksti: Lea Kalenius, Vappu Kannas ja Maria Savela
Kuvitus: Alena Vyshemirskaia

More Like This


Kategoriat


Esseet Kaunokirjallisuus Runot

Avainsanat


Add a Comment

Your email address will not be published.Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

Kategoriat