Samuli Laiho
Topliner
Like, 2018
Topliner on lauluntekijänä ja muusikkona tunnetun Samuli Laihon esikoisromaani. Se seuraa lauluntekijä Matias Heinisen elämää pop-musiikkimaailman pyörteissä. Pop-musiikin tekeminen on teoksessa rankkaa elämää kiireen, stressin ja hotellielämän noidankehässä.
Matiaksella on taustaa pianon soittamisessa, mutta musiikintekijän ura uhkaa viedä häneltä pianomuusikon unelman. Matias osallistuu musiikkileireille eri puolilla maailmaa. Leirit ovat hektisiä, ja musiikkia pitää onnistua luomaan tuntiaikataululla.
Stressiä purkaakseen hän sekaantuu erinäisiin huumeisiin ja unohtaa oman parisuhteensa ja lapsensa. Hän käy huumeiden, velkojen ja työstressin vuoksi kunnolla pohjamudissa ja menettää kaiken: työn, rahat ja tulevaisuuden, mutta nousee kuitenkin ylös teoksen loppua kohden.
Toplinerin draaman kaari on onnistunut. Vaikeuksien kautta päästään lopulta onneen muttei liian kliseisesti. Vaikka Matiakselle tarjotaan teoksen varrella monia avoimia mahdollisuuksia, hän menettää osan elämästään lopullisesti. Hän onnistuu nousemaan maineikkaan pianistin arvoon, mutta menettää rakastettunsa Lisan oman työnarkomaniansa ja syrjähyppynsä vuoksi.
Laiho kirjoittaa erittäin jouhevasti. Ongelma on, ettei teos tarjoa juurikaan haastetta lukijalleen. Sivut etenevät lentäen, mutta jäävät samalla huonosti mieleen. Topliner on tämän talven pop-kirjallisuutta. Se on helposti lähestyttävä, mukava lukea, varmasti monille kiinnostava mutta toisaalta helposti unohdettava.
Laiho on toiminut itsekin musiikkiteollisuudessa esimerkiksi sanoittajana ja säveltäjänä. Hänen ammattitietämyksensä näkyy eittämättä romaanissa. Teos kuvailee musiikkiteollisuuden käytänteitä ja henkilöitä todentuntuisesti ja viihdyttävästi. Seassa on myös muutamia otteita musiikin teoriasta, mikä syventää tapaa, jolla musiikkia käsitellään.
Topliner onnistuu myös tuomaan valtavirtahitit ja klassisen musiikin lähelle toisiaan. Kun Matias toimii popmusiikin tekijänä, hän liikkuu yhden hitin ihmeiden ja tanssimusiikin maailmassa; pianistina hän siirtyy Mozartin ja Keith Jarretin maailmaan. Erilaiset musiikkigenret tuodaan teokseen sujuvasti ja hyväntahtoisesti. Mikään genre ei jää toisen alapuolelle. Kaiken taustalla on samat harmoniat ja sävelrakenteet, sama musiikin tunteiden kieli.
Musiikkibisneksen vastapainoksi Topliner kertoo myös meditaation ja musiikin yhteydestä. Meditaatio on teoksessa läsnä Matiaksen keinona päästä omaan onneensa ja rauhaansa kiinni. Mietiskely nivoutuu teoksessa hienosti osaksi Matiaksen persoonaa ilman turhaa alleviivaamista.
Laihon teos loistaa hyvällä aihevalinnallaan sekä luettavuudellaan. Esikoisromaanin tyyli ei kangertele vaan soljuu keveästi loppuun asti. Toplinerin kieli on kuin suoraan 2010-luvun Suomen arkitajunnasta. Suomi ja englanti sekoittuvat railakkaasti ja kaikki on joko ”jees”, ”huikeeta” tai ”mieletöntä”.
Mikäli Laihon tarkoitus kirjailijana on kuvata niin sanottua arkitodellisuutta, hän onnistuu siinä loistavasti. Toivon kuitenkin seuraavaan Laihon teokseen lisää haastetta ja vähemmän puhekieltä. Luettavuuden ja haasteellisuuden tasapainon löytyessä hänen tekstinsä on erittäin varteenotettavaa nykykirjallisuutta.
Teksti: Tatu Pajula
