Rikhardinkadun kirjasto Helsingissä on Pohjoismaiden vanhin kirjastorakennukseksi alkuaan rakennettu kirjasto: se on valmistunut jo vuonna 1881. Kaunis vanha rakennus on oivallinen paikka Kauhuconille, joka on kauhukulttuurista kiinnostuneille suunnattu messutapahtuma, jota järjestää H. P. Lovecraft – Historiallinen seura.
Kauhucon ei rajaudu pelkästään kirjallisuuteen, vaikka se on selvästi vahvin osa tapahtumaa. Käsittelyssä on koko kauhukulttuurin kenttä: kirjallisuuden ohella myös esimerkiksi elokuvat ja pelit.
Tapahtuma on varsin pieni, jos sitä vertaa muihin con-tapahtumiin, joita Suomessa järjestetään, mutta se on silti onnistunut houkuttelemaan varsin nimekkäitä kunniavieraita. Toinen heistä on Johanna Sinisalo, joka nähtiin kunniavieraana myös viime kesänä Helsingissä järjestetyssä Worldconissa, johon osallistui yli 6000 ihmistä. Yksi Kauhuconin järjestäjistä, Joonas Widenius toteaa, että kyllä vieraita saa, kun vain kysyy.
Johanna Sinisalo tuumaa, että kunniavieraaksi pääseminen on aina nimensä mukaisesti kunnia. Sinisalo ei ole varsinaisesti profiloitunut kauhukirjailijaksi. Hänet tunnetaan paremmin muista spekulatiivisen fiktion lajeista, kuten fantasiasta ja scifistä. Useissa hänen teoksissaan – sekä romaaneissa että novelleissa – on kuitenkin kauhuelementtejä viljalti. Sinisalo pohtiikin tapahtuman avanneessa kunniavieraspuheessaan kauhun rajoja: mikä tekee teoksesta kauhua?
Tapahtuman toinen kunniavieras on Juri Nummelin, joka avaa tapahtuman sunnuntaipäivän. Hänet esitellään miehenä antologiabuumin takana. Nimitys on ansaittu, sillä Nummelin on toimittanut lukemattomia novelliantologioita sekä pienille että suuremmille kustantamoille.
Nummelin tunnetaan paremmin juuri kauhun parissa toimivana hahmona: hän on toimittanut antologiat niin zombeista, vampyyreistä kuin ihmissusistakin, unohtamatta Cthulhu-tarinoitakaan. Nummelinin jalanjäljissä lukemattomat toimijat, kuten pienkustantamot ja scifi-yhdistykset, ovat intoutuneet julkaisemaan omia antologioitaan, eikä buumille näy loppua.
Nummelinille tällaisten tapahtumien merkitys on siinä, että ihmiset tulevat yhteen, tutustuvat toisiinsa ja saavat ideoita. Lukuisat viime vuosien antologioista on epäilemättä ideoitu juuri tällaisten tapahtumien yhteydessä.
Sinisalo puolestaan nostaa esiin tapahtuman avoimuuden: maksuton tapahtuma, johon kuka tahansa voi kävellä sisään, on varmasti monen ensimmäinen kosketus spekulatiivisen fiktion fanittamisen maailmaan.
Rikhardinkadun kirjastossa käy viikonlopun aikana lukuisia kävijöitä, jotka eivät ole lainkaan tulleet tapahtumaan vaan ainoastaan kirjastossa käymään. Tästä syystä tarkkaa kävijämäärää on vaikea sanoa, mutta sen verran kirjaston työntekijät pystyvät arvioimaan, että kävijöitä on enemmän kuin viimeksi. Näyttää siis siltä, että Kauhucon on tullut jäädäkseen Suomen tapahtumakenttään.