Haastattelu: Myyttejä purkamassa, tabuja rikkomassa – Suden nälkä -esityksen käsikirjoitus syntyi punaisten naisten kuulustelupöytäkirjojen pohjalta

Sara Koirasen ja Vilja Lehtosen ohjaama ja käsikirjoittama teatteriesitys Suden nälkä kertoo turkulaisten punaisten naisten kohtaloista. Kuvassa työparin takana näkyvä rakennus toimi sisällissodan jälkeen osana Sirkkalan vankileiriä, johon esityksessäkin viitataan.

 

Suomen sisällissodasta kirjoitetaan koko ajan enemmän. Myyttejä rikotaan ja aiempia tutkimuksia kumotaan. Silti punaisten naisten kohtalot ovat jääneet pitkälti vaille huomiota. Sara Koiranen ja Vilja Lehtonen päättivät kirjoittaa näytelmän herättämään aiheesta keskustelua.

 

Oli vuosi 2014, kun Turun ylioppilasteatterilla pitkään pyörinyt Sara Koiranen törmäsi erään punaisen naisen tarinaan Anni Mikkelssonin ohjaamassa Haurela – hankalien laulu -esityksessä. Koiranen näytteli tuolloin punaista Jennyä, joka tuomittiin Seilin saarelle. Jennyn kohtalo jäi näyttelijän mieleen kytemään.

”Jennyn rooliin kuului yksi biisi, joka oli aika kronologinen kertomus siitä, miten vallankumous alkoi ja miten punaiselle Jennylle kävi sodan jälkeen. Laulussa oli säkeitä niistä samoista asioista, joita punaisia naisia kuulusteltaessa käytiin läpi ja siitä, miten kaikki kiistivät, etteivät he olleet kuuluneet kaartiin, eivätkä olleet tehneet mitään.”

Koirasen kiinnostus sisällissotaa kohtaan oli herännyt jo lukiossa ja Jennyn roolin myötä kiinnostus punaisia naisia kohtaan syveni entisestään, mikä johti osaltaan poliittisen historian sivuaineopintoihin Turun yliopistossa – ja nyt neljä vuotta myöhemmin Suden nälkä -esityksen kirjoittamiseen.

 

Käsikirjoitus rakentuu näyttelijöiden ympärille

 

Ensimmäisen koko illan näytelmän kirjoittaminen ei työparia kammottanut. Teksti syntyi ripeällä tahdilla, muutaman intensiivisen kirjoitusviikon aikana. Ideatasolla näytelmä oli saanut hautua toista vuotta.

Kun esitys hyväksyttiin Jo-Jo Teatterin ohjelmistoon, alkoi työryhmän kokoaminen. Järjestettiin avoin starttitilaisuus, jonne kuka tahansa oli tervetullut.

”Tilanne oli siinä mielessä erikoinen, että työryhmään valikoitui lopulta paljon jäseniä, joilla ei ollut minkäänlaista aiempaa teatteritaustaa. Se vaati meiltä ohjaajilta pedagogisuutta ja helläkätistä käsittelyä”, teatteri-ilmaisun ohjaajaksi opiskeleva Vilja Lehtonen kertoo.

Tasapaino säilyi, sillä noviisien lisäksi työryhmässä oli myös paljon kokeneita tekijöitä. Ohjaajat saivat kuitenkin huomata, ettei kaikkia asioita voinut ottaa itsestään selvinä. Koiranen puhuu maan pinnalle palauttamisesta. Ensikertalaisia ohjatessaan he pääsivät pohtimaan myös sitä, mikä teatterin tekemisessä on heille itselleen kaikkein olennaisinta.

Varsinainen näytelmän suunnittelutyö alkoi viime keväänä. Aluksi työpari tutustui muihin aiheesta tehtyihin esityksiin, KOM-teatterin Veriruusuihin ja TEHDAS Teatterin Värit ovat vapauden – punavalkoinen Turku -esitykseen. Sen jälkeen tekijät lähtivät työstämään omaa ääntään ja tematiikkaansa aiemmista teoksista irtautuen.

Keskeisimmäksi teemaksi hahmottui nopeasti nälkä, joka näkyy myös esityksen nimen sanaleikissä. Valkoinen lehdistö nimitti aikoinaan punaisia naisia susinartuiksi.

 

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

 

Otos Suden nälkä -esityksestä. Kuva: Jouni Kuru

 

Näytelmätekstin ensimmäinen versio syntyi kesällä, mutta lopulta teksti muotoutui lopulliseen asuunsa vasta syksyn aikana.

”Tekstiin on tehty muutoksia vielä viikko ennen ensi-iltaa. Se on tietysti ollut haastavaa näyttelijöille, kun mikä tahansa voi muuttua minä päivänä hyvänsä. Mutta onhan se myös hyvän prosessin merkki, että uskaltaa tehdä muutoksia”, Koiranen kertoo.

”Se että teos kehittyy tai kiihtyy koko ajan johonkin suuntaan tai oikeampaan pisteeseen, tarkoittaa että tekstistä pitää karsia tai sinne pitää lisätä jotain”, Lehtonen jatkaa.

Työryhmä oli mukana esityksen suunnittelussa, ja rooleihin orientoituminen alkoi oikeastaan jo ennen kuin valmista tekstiä oli kasassa. Lehtonen kertoo näyttelijöiden päässeen myös aidosti luomaan omia hahmojaan ja näiden taustatarinoita.

”Haastattelimme jokaista näyttelijää. Heidän piti vastata omina hahmoinaan kysymyksiin esimerkiksi omista ajatuksistaan ja maailmankatsomuksestaan.”

Esityksessä nähtävät henkilöhahmot saivat kehittyä vähitellen sekä näyttelijöiden että ohjaajien käsissä. Eheiden hahmojen luomiseen vaadittiin näyttelijöiltä henkilöhahmojen nahkoihin menemistä ja näiden tarkoitusperien ymmärtämistä. Käsikirjoittajien työtä helpotti se, että he pystyivät kirjoittamaan hahmot suoraan tiettyjä näyttelijöitä ajatellen.

 

Vaaditaan historiantutkimusta tutkimaan aiempaa historiantutkimusta

 

Suden nälkä perustuu pääasiallisesti arkistotietoihin. Tekijät ovat lukeneet ja hyödyntäneet aitoja kuulustelupöytäkirjoja sekä historiallisia tutkimuksia ja kaunokirjallisuutta teoksen aineistona. Hahmot ovat kaikesta huolimatta täysin kirjoittajien ja näyttelijöiden itse luomia, fiktiivisiä henkilöitä.

”Syynä siihen, että päätimme kirjoittaa täysin omat hahmomme, on punaisten jälkeläisten suojelu”, Lehtonen toteaa ja Koiranen jatkaa: ”Tarkoituksenamme ei ollut tehdä elämäkerrallista teosta. Vaikka yksittäisiä kuulustelupöytäkirjoja on valtavasti, emme olisi pystyneet luomaan pelkkien arkistomerkintöjen perusteella kokonaisia ihmisiä.”

Lehtonen kuitenkin muistuttaa, että vaikka aineisto voi ulkopuolelta tarkasteltaessa vaikuttaa pursuilevalta, pystyy hän näin aineistoon perehtymisen jälkeen sanomaan, ettei punaisista naisista ole missään tapauksessa olemassa liikaa materiaalia.

”Sisällissotakirjallisuutta on kyllä paljon, mutta Turun naiskaartistakaan ei esimerkiksi ole kirjoitettu yhtäkään teosta, vaikka se oli yhteen aikaan yksi Suomen suurimpia”, Koiranen harmittelee.

 

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

 

Otos Suden nälkä -esityksestä. Kuva: Jouni Kuru

 

Sisällissodasta ylipäätään kirjoitetaan kuitenkin koko ajan enemmän. Koiranen näkee vankileiritutkimuksessa tapahtuneen murroksen viime vuosina. Aiempia tutkimuksia on alettu kyseenalaistaa ja on syntynyt vastatutkimusten aikakausi. Koirasen mielestä valitettavan monelle historian tutkimus näyttäytyy yhä tietyllä tapaa jämähtäneenä tutkimuksen lajina.

”Esimerkiksi 1990-luvulla on ilmestynyt Hennalan naisvankileiristä graduja, joissa väitetään, ettei siellä ole ollut seksuaalista väkivaltaa. Ja yhtäkkiä meillä onkin nyt aineistoa, joka todistaa, että itse asiassa onkin ollut. Usein historiantutkimuksesta ajatellaan, että jos on kerran tutkittu joku aika, niin ei se siitä ole muuttunut, mutta historiantutkimushan tarkentuu koko ajan. Keskustelu sisällissodasta alkoi oikeastaan muuttua vasta 1960-luvulla, kun yksi sukupolvi oli vaihtunut välissä. Nyt kun on useampi sukupolvi tässä välissä, pystytään tonkimaan jo paljon syvempää.”

Historiankirjoitus kiinnostaa näinä päivinä yhä enemmän. Lehtosen mukaan kyse on erityisesti siitä, että elämme itsetutkiskelun ja individualismin aikaa. Ihmiset haluavat tuntea oman yksityisen historiansa sekä omat juurensa paremmin. Ihmisiä kiinnostaa, miten he ovat tulleet sellaisiksi kuin ovat.

”Teimme työryhmän kanssa osana esityksen orientaatiota sukututkimusta. Meillä kahdella henkilökohtainen suhde sisällissotaan on jäänyt vähäiseksi, mutta ehkä juuri siksi, että tietoa ei ole saatavilla, olemme kiinnostuneet aiheesta niin kovasti.”

Suden nälän toivotaan herättävän laajempaa keskustelua sisällissodasta. Projekti laajenee myös esityksen ulkopuolelle. Esitystilan lämpiöön on rakennettu aiheeseen perustuva näyttely ja esityksen markkinointikanavissa on jaettu tietoa aiheeseen liittyen. Tulossa on lisäksi keskusteluiltoja, joissa esimerkiksi poliitikot ja historioitsijat avaavat sisällissodan teemoja.

”Meillä on ollut katsojia, joiden sukulaisia on ollut esimerkiksi Sirkkalan vankileirillä. Kun kuulee tällaista, esityksen tekeminen tuntuu isolta ja hurjan merkitykselliseltä asialta. Tämän takiahan esitys on tehty, jotta näillä ihmisillä olisi lupa puhua, kertoa ja käsitellä aihetta”, Koiranen summaa.

 

Suden nälkä -esitys Jo-Jo Teatterilla, Turussa, 5.10.–2.11.2018.

Linkkejä: Esitys Jo-Jo Teatterin verkkosivuilla ja Suden nälkä -facebook-tapahtuma.

More Like This


Kategoriat


Artikkelit Haastattelut

Avainsanat


Add a Comment

Your email address will not be published.Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

Kategoriat