Vammaisten ja viittomakielisten taiteilijoiden mahdollisuudet taiteen ja kulttuurin kentällä laahaavat jälkijunassa. Suomessa on kymmeniä lahjakkaita vammaisia taiteen tekijöitä tai taiteilijoiksi haluavia, joilla olisi taiteelle paljon uutta annettavaa, mutta erilaiset esteet hidastavat urapolkuja.
Kulttuuria kaikille -palvelussa on alkanut Koneen Säätiön rahoittama Matkalla-hanke. Hankkeen ovat käynnistäneet muun muassa vammaisten ihmisoikeusjärjestö Kynnyksessäkin pitkään toimineet vammais- ja kulttuurialojen aktiivit, Sari Salovaara ja Johanna Mattila.
Taustalla on tieto siitä, että monet vammaiset ja viittomakieliset taiteilijat ovat joutuneet yksinäisen tienraivaajan rooliin taiteen kentällä – tai sysätyksi syrjään marginaaliin ilman omaa valinnan mahdollisuutta.
Esimerkiksi vammaisten mahdollisuudet kouluttautua monille taiteen aloille ovat heikot. Pääsykokeet eivät aina ole saavutettavia ja opiskellessa saattaa joutua kantamaan ylimääräistä vastuuta opetuksen mukauttamisesta.
Taiteen ammattilaisuuden merkkejä saattaa olla vaikea täyttää ja päästä verkostoihin mukaan, kun portinvartijoilla ei ole tietoa vammaisuuden kysymyksistä. Näihin haasteisiin Matkalla-hanke etsii ratkaisuja.
Työskentelen Matkalla-hankkeessa hankekoordinaattorina. Tätä juttua varten haastattelin Riku Ryynästä, joka toimii teatterin ja runouden parissa.
*
HAIVEN
Voikukkien ryppäät nurmikolla
Katson, kummastelen.
Olenko itsekin voikukka.
Pusken esiin kovalla voimalla nopeasti,
olen silti hauras haituva.
Minut voi puhaltaa kumoon.
Silti putkahdan aina yllättäviin paikkoihin.
– Riku Ryynänen, 2018
*
Kirjoittamisen lisäksi Ryynänen on näytellyt Johanna Mattilan ohjaamissa Utopiateatterin teoksissa. Sarah Kanen Phaedra’s Love valmistui 2014. Mattila ohjasi Ryynäselle myös kaksi monologia William Shakespearen Myrskystä. Teoksia esitettiin Cross Over -festivaaleilla.
“Myrskyssä Caliban-hirviöön liittyvä monologi toteutettiin ilman sanoja; se oli karjuntaa ja ulvomista, hyvin fyysistä. Proggisten jälkeen kasvoi nälkä ehkä opiskellakin näyttelemistä, mutten tiedä, miten se CP-vamman kanssa olisi voinut olla mahdollista.”
Ryynänen kirjoittaa runoja ja esiintyy open mic -illoissa, esimerkiksi Helsinki Poetry Connectionin kesäkiertueilla. Hän on opiskellut kirjoittamista Työväen Akatemian Kirjoittajakoulussa ja Jyväskylän yliopiston kirjoittajakoulutuksessa.
“Kirjoittaminen lähti omaelämäkerrallisesta materiaalista, mutta nyt se on laajentunut käsittelemään klassisia aiheita: elämää, rakkautta ja kuolemaa. Vammaisuus ja toiseus ovat aina runoissani läsnä.”
Ryynänen kokee, että vammaisuudesta kirjoittaminen on marginaalista. Hän haluaa pyrkiä yksityisestä yleiseen.
“Kirjoitan myös muille kuin vammaisille. Olisi tärkeää tehdä näkyväksi tiettyjä asioita vammaisuudesta laajalle yleisölle. Toki se on aikamoinen haaste, eikä tapahdu noin vain. Kirjoitan arkisista asioista, jotka suurelle osalle ihmisistä ovat itsestäänselvyyksiä mutta jotka vammaisuuden positiosta käsin eivät olekaan enää itsestäänselviä. Kirjoitan myös siitä, kuinka elää vastuksista huolimatta tai niiden kautta.”
*
VAMMAISELÄMÄN ISKUSANOJA
Ei myytävänä eli mikä on ihmiselämällä hinta. Kustannustehokas abstrakti summa säästölaskelmassa. Välttämätön palvelu vähällä väellä. Väsymyksestä viis: luut kasaan, hymy naamalle ja ”tullaan heti kun ehditään.” Taattujen palvelujen ideaali uhkaa murentua crocsien alle. Johdon ja henkilöstön epäsuhtainen käsitys kohtuullisesta ajasta laittaa kaikki pyörälle. Voittaako tänään musta vai punainen, se, jonka tarpeet ovat tilatuissa töissä ensimmäisinä. Vammaisten oma yhteisö, jossa kaikki huomioivat toisensa omista lähtökohdistaan.
– Riku Ryynänen, 2018
*
Ryynäseen vetoaa Eino Santasen surrealismi ja Eeva-Liisa Mannerin tekstit. Hänellä itsellään on tutkinto englannin kielestä ja kirjallisuudesta. Opintojen myötä läheisiksi ovat tulleet Seamus Heaney sekä Emily Dickinson.
Ryynänen on kirjoittanut kolme runokokoelmaa, ja hän aikoo pian ryhtyä kolkuttelemaan pienkustantamojen ovia. Matkalla-hanke kuulostaa hänestä loistavalta.
“Olisi hyvä, että vammaisia taiteentekijöitä olisi enemmän ja että he rohkaistuisivat julkaisemaan töitään. Näkyvyyden ansiosta vammaisesta taiteilijasta tulisi vakavasti otettava.”
Omalle uralleen Ryynänen kaipaisi mentoria, joka olisi “eteenpäin potkija ja hengen luoja”. Suoraa ja rakentavaa palautetta työstään hän on saanut muun muassa runoyhdistys Nihil Interitin viikonloppukursseilla, mutta myös mentori voisi olla palautteen antaja.
Verkostoja on Ryynäselle syntynyt sattumalta, mutta hän kaipaisi myös lisää kontakteja ja esimerkiksi koottua tietoa harrastajateattereista.
“Näytteleminen kiinnostaa, teatterityössä saa purettua ylimääräistä energiaa ulospäin. Runon avulla voi käsitellä tunteita ja purkaa sanoiksi aiemmin sanoittamatonta. Tarvitsen kumpaakin taidemuotoa.”
Teksti: Maija Karhunen
Kirjoittaja on Matkalla-hankkeen hankekoordinaattori. Kirjoitus on osa Kynnys-lehdessä 2/2020 julkaistua laajempaa artikkelia.
Oletko vammainen tai viittomakielinen taiteilija tai heidän liittolaisensa? Onko sinulla ideoita, toiveita tai kommentteja siihen, miten vammaisten taiteilijoiden urapolkuja tulisi edistää? Ota yhteyttä Matkalla-hankkeeseen!
Maija Karhunen: maija.karhunen@cultureforall.fi, 040 188 3538
Sari Salovaara: sari.salovaara@cultureforall.fi, 040 931 3958
Kotisivu: http://www.kulttuuriakaikille.fi/matkalla
