Luovan kirjoittamisen joulukalenteri: 16. luukku – Lastenloruista iloa lapsille ja aikuisille

Tänään sukelletaan mielikuvitusmaailmaan, jossa sanoilla saa leikkiä. Päivän harjoitus on kirjoittaa lastenloru.

”Mielikuvitus on rannaton virta. Siihen runon ja lorun kirjoittaja saa lähteä liikkeelle, seilailemaan ja keikkumaan. Uimaan. Häntä eivät toden ja tiedon rajat rajoita. Runonkirjoittamisessa koko ihminen on työssä: paitsi se mielikuvitus, myös tunteet, luonne, muistikuvat, aistit, vaistot, ruumis. Näkökulmat saavat vaihdella, lukija saa yllättyä. Tekstin voima voi olla siinä, mitä jää sanomatta, pinnan alle.”

Näin pohtii kirjailija ja runoilija Johanna Venho. Viime vuonna häneltä ilmestyi historiallinen romaani Ensimmäinen nainen (WSOY, 2019), ja tuoreimpana teoslistalla on Anne Brunilan kanssa tehty kirja Brunilan elämästä, Kuka olisi uskonut (Tammi, 2020).

Venho on kirjoittanut myös useita runokokoelmia ja lastenkirjoja. Tämän päivän kirjoitusharjoitus onkin lähteä loruilemaan. Kirjoitetaan siis lapsille. Harjoituksen voi tehdä myös yhdessä lapsen kanssa.

”Lapsille kannattaa loruilla, koska he tekevät sitä itsekin koko ajan. Lapset nauttivat sanojen sävyistä, rytmeistä, tunnelmista, heitä kannattaa niillä ravita, koska sillä ravinnolla pötkii pitkälle. Ja jokaisessa aikuisessakin on lapsi”, Venho miettii.

Miten lastenlorun kirjoittamista sitten voisi lähestyä? Ei ole yhtä ja oikeaa tekniikkaa. Loppusointuja voi hakea, mutta jos ne tuntuvat vierailta, eivät ne ole välttämätömiä.

”Ei lastenrunossa tarvitse välttämättä riimejä olla, mutta rytmi on tärkeä. Rytmiä hakiessa voi kirjoittaessa ottaa parit tanssiaskeleet. Siitä se lähtee. Ja nauru tekee hyvää, vaikka kyyneleet silmissä!”

Mistä lapsille voisi kirjoittaa? Miten lähestyä lapsille kirjoittamista?

”Kun kirjoitan lastenrunoja, aloitan aina yksityiskohdista”, Venho kertoo työskentelystään.

”Jostain tosi konkreettisesta, keräilen mielikuvia: maalatut kivet, rikkinäiset muoviautot, eskarirepussa keikkuva heijastin, nukke jolta on nyrhitty tukka… Kun kirjoitan, olen itsekin lapsi ja muistan, miten ruskeitten sukkahousujen polvessa oli reikä ja miten ampiainen pisti käteen kun poimin voikukkia. Tarttumapinta runossa on sitä, että lukijan aistit heräävät eloon.”

Kirjoitusharjoitus lapsen kanssa

  • Miettikää yhdessä lapsen kanssa aiheita! Tartu siihen, mitä lapsi ehdottaa. Esimerkiksi simpukat, lumiukko, täit, joulukuusenkoristelu tai eläin, jonka lapsi juuri keksi, ovat kaikki mainioita lähtökohtia lorulle.
  • Entä mistä loru voisi lähteä liikkeelle? Onko arkiaamu vai juhlapäivä? Onko ympärillä metsä vai onko vieressä suuri lätäkkö? Anna lapsen ideoida, toimi sinä kirjurina!
  • Lukekaa lorua ääneen – miten rytmi soljuu?
  • Riimitelkää, jos siltä tuntuu. Voit myös keksiä riimejä lapsen ehdotusten pohjalta. Muistakaa, että yhdessä loruilun tarkoitus on olla mukavaa yhteistä puuhaa. Mitä enemmän naurattaa, sitä hauskempi loru syntyy.
  • Mitä hassua voisikaan tapahtua? Lorun ei tarvitse olla yhtään vakava, eikä sen tarvitse noudattaa totuttuja kaavoja, ei edes luonnonlakeja.
  • Miten loru on hyvä lopettaa? Miettikää, milloin loru on valmis.
  • Loruhetki on hyvä pitää hauskana ja kepeänä. Voit hioa tekstiä myöhemmin, jos haluat.

Kirjoitusharjoitus yksin

  • Istahda alas ja uppoudu hetkeksi muistoihin. Mitkä ovat hauskimpia lapsuusmuistojasi? Muistele, miltä tuntui lämmin rantahiekka varpaissa ja miltä tuntui kahlata vyötäröä myöten lumihangessa.
  • Mieti, mistä voisit loruilla. Keitä lorussa voisi olla ja mitä tapahtuu, vai haluatko kirjoittaa hassua loruksi muuttuvaa tajunnanvirtaa?
  • Jos aloittaminen tuntuu jäykältä ja hankalalta, heitä turhien odotusten taakka harteilta pois ja anna tekstin pyörteillä paperille. Sanoista saattaa muodostua loru puolivahingossakin!
  • Poimi hahmoja ja asioita omasta lapsuudestasi. Loru voi saada alkunsa muistosta, kuten lemmikki, lempilelu, koulureppu, polkupyörä, naapurintytön hieno penaali, keltaiset kumisaappaat, leppäkerttu sormenpäällä, sisilisko nurmella tai retki isolle kivelle, jolla kasvoi metsämansikoita.
  • Ryhdy työstämään lorua Venhon vinkein yksityiskohdista.
  • Lorussa voi tapahtua jotain hupaisaa ja jännittävää, mutta toisaalta siinä ei tarvitse tapahtua paljoakaan. Kokonaisen lorun saa aikaiseksi vaikkapa yhdestä pyjamasta.
  • Muista rytmi! Lue lorua ääneen.
  • Jos huomaat, että loru meinaa taipua vahingossa aikuisten runoksi, kirjoita välissä sellainen. Kokeile loruilua uudestaan toisella aiheella myöhemmin.
  • Jos loruilu luonnistuu, rohkenetko testaamaan lorua lapsilla? Jos kirjoitit jouluaiheisen lorun, saat siitä kivan jouluviestin lapsiperheellisille!
  • Jos kirjoitat tavoitteellisesti, lasten palaute kannattaa kuunnella. Palaute ei välttämättä ole samanlaista kuin aikuisten kesken jutellessa. Huomioi koeyleisöksi päätynyt kuuntelija, kun hän kuuntelee. Esimerkiksi ilmeet, nauru, keskittyneisyys kertovat paljon!

Iloa kirjoittamiseen!

Teksti: Elina Laine
Kuva: Magda Ehlers/Pexels

More Like This


Kategoriat


Kirjoitusharjoitukset

Avainsanat


Add a Comment

Your email address will not be published.Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>