Haastattelu: Heli Hulmin kirjoituskursseilla matkataan niin sanojen siivillä kuin konkreettisesti

Yksi Lumoojan viime vuoden kummiluokista oli kirjoitusohjaaja ja kirjailija Heli Hulmin kirjoittajaryhmä. Hulmi tarjoaa sekä henkilökohtaista kirjoitusohjausta että kirjoituskursseja saaristoluonnossa. Kummiluokalta julkaistuun novelliin voit tutustua verkossa ja runoihin Lumoojan numerossa 3/2020.

Heli Hulmi on suunnitellut ja ohjannut parin vuosikymmenen ajan erilaisia luovan kirjoittamisen kursseja: proosaa, elämäntarinoita ja voimauttavaa kirjoittamista. Yhteistyötä on syntynyt opistojen, yliopiston, järjestöjen, yritysten ja seurakuntien kanssa.

Kurssit ovat matkanneet jopa Suomen rajojen ulkopuolelle. Ulkomaille suuntautuneilla kursseilla on yhteistyökumppanina ollut vaikkapa Italiassa taloa emännöivä suomalainen. Toisinaan kuvio etenee prosessinomaisena jatkumona, toisinaan tapaamiset kulkevat intensiivisinä muutaman päivän tai viikon kokonaisuuksina.

Kirjoittajakurssin ja matkustamisen yhdistäminen onnistuu toki kotimaassakin.

“Kymmenen vuoden ajan olen tehnyt yhteistyötä Saaristopolku Oy:n kanssa. Kirjoittajakurssista vaikkapa Örön saarella muodostuu näin kokonaisvaltainen matka, joka sopii myös yksinoloa kaipaavalle kirjoittajalle.”

Saaristoluonto on ilmeisen sopiva ympäristö kirjoittamiselle. Vastaavia kirjoituskurssimatkoja on luvassa alkaneellekin vuodelle.

Heli Hulmilta on ilmestynyt viime syksynä myös oma novellikokoelma Kirkas hetki (Kirjokansi, 2020). Kuva: Leena Saraste.

Millaisia kurssit sitten ovat? Mitä niillä opetetaan?

Hulmin mielestä kerrontakeinojen avaamisesta on apua, kun luodaan pitkää tekstiä. Keskeistä on antaa tila ulkoiselle tilanteelle, kuten paikan ja ajan luonteelle sekä ihmisen sisäiselle maailmalle.

“Siksikin vien mielelläni kirjoittajiani retkille luontoon tai museoihin, toisinaan myös puistoihin tai vaikkapa kahvilaan. Yksi lempitermeistäni on altistus. Annan tehtäviä, jotka tarjoavat rakenteen, mutta sisältö ja tyyli ovat kirjoittajan omaa.”

Kurssilla läsnä ollessa tehtävät harjoitukset ovat virittäviä, mutta työtä jatketaan yleensä kotona. Tarkoitus on, että kirjoittamisesta kehkeytyisi elämäntapa. Ei jäädä vain odottamaan inspiraatiota.

Lukeminen on Hulmille tärkeää niin henkilökohtaisesti kuin myös opetuksen kannalta.

“Ehdotan luettavaa kirjallisuutta, ja toki luemme yhdessä katkelmia erilaisten kirjailijoiden teksteistä. Sekin on altistumista sekä mielen herättämistä.”

Jotkut kursseista rakentuvat teeman varaan. Avainkokemukset, äidit, elämän käännekohdat ja vedenjakajat, suhde kuolemaan, musiikki polkuna omaan tarinaan tai vaikkapa päiväkirja ovat kulkeneet mukana erilaisina teemavariaatioina jo pidemmän aikaa.

“Haluan kannustaa kirjoittajiani oman äänen ja omien teemojen etsintään. Tarinan etsiminen on elämän etsimistä!”

Hulmin koulutustaustaan kuuluu monialaisia opintoja Tampereen yliopiston draamalinjalla. Dramaturgia ja kirjallisuuden lukeminen kantoivat uralla eteenpäin.

“Kirjallisuus- ja taideterapia, lausunta, filosofia, psykoterapia, kuvanveisto, sanataideohjaajan koulutus, erityispedagogiikka, sielunhoito ja sosiaaliala siinä alueita, joiden keskellä kasvoin.”

Hakeutuminen taide- ja kulttuurialalle oli jonkinlainen itsestäänselvyys. Hulmi tiesi haluavansa kirjailijaksi jo 13-vuotiaana. Lukioaikoina hän hakeutui kirjastojen lukusaleihin, jotka ovat hänelle edelleen lempipaikkoja merenrantojen ohella.

Uransa alussa Hulmi teki pitkään toimittajan töitä. Ylen radiodokumentaristina hän pääsi innoitustensa lähteille. Sitten mukaan tuli elämäntarinallinen ajattelu, ja hän syntyi toiminimi, Elämäkerta-ateljee, jolla hän kirjoitti tilaustyönä elämäntarinoita ja historiikkeja.

“Elettiin 1990-luvun mikrohistoriallisen ajattelun aalloilla. Pian mukaan tuli kirjoittajakurssien ohjaaminen. Oriveden opiston Etäopisto tarjosi minulle proosan jatkokurssin opettajan töitä. Se oli avartavaa aikaa: kurssilaiset työstivät omaan tahtiin vaikkapa toisella puolella maapalloa tekstejään, joista minä annoin palautteita. Opin arvostamaan henkilökohtaista suhdetta kirjoittajaan siinä missä hyvien materiaalien tarjoamistakin.”

Henkilökohtainen suhde kirjoittamiseen ja kirjoittajiin on säilynyt Hulmin työn ytimessä.

“Innostun, kun näen kirjoittajan löytävän omaa ilmaisutapaansa. Minä voin viitoittaa ja ehdottaa luettavaa, mutta työn tekee jokainen itse. Samalla koen ryhmän ohjaamisen yhteisön luomisena. Ystävyyssuhteita ja jopa rakkaussuhteita syntyy! Näin korona-aikaan hyvän keskusteluyhteyden luominen tuntuu koko ajan kiehtovammalta. Vaativaltakin.”

Ohjaajana Hulmista on hyvä pystyä luomaan ryhmään ilmapiiriä, jossa alkaa tapahtua rajojen ylittämistä, syvyyksiin sukeltamista ja ammatillista kasvua.

“Moni kurssilaiseni onkin löytänyt vuosien kuluessa väylän joko kirjailijaksi, toimittajaksi, bloggaajaksi tai ihmiseksi, joka ymmärtää asioita kirjoittaen, lukien, ilmaisten.”

Lue myös Leila Pihlajaniemen novelli Kanervamorsian kummiluokalta!

More Like This


Kategoriat


Artikkelit Haastattelut

Avainsanat


Add a Comment

Your email address will not be published.Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>