Novelli: Oppitunteja

1.

Tärkeää on: tunnistaa rinnastuskonjunktiot. Jos ette tunnista rinnastuskonjunktioita, ette tiedä, mihin tulee pilkku. Jos ette tiedä, mihin tulee pilkku, tulee tekstistänne hahmotonta ja sekavaa. Sekavuustilat eivät ole kunniaksi kenellekään. Silloin kannattaa etsiä kaappi, johon vetäytyä. Pienessä tilassa konjunktiot voivat jäädä paremmin mieleen, asiat voivat vähitellen hahmottua, tai jos niin ei käy, ainakin olette poissa muiden silmistä.

Muistakaa, että inen-loppuiset adjektiivit kirjoitetaan aina yhteen. Jos niitä ei kirjoita yhteen, jää tekstiin ylimääräisiä rakoja, joista voi tipahtaa sen taakse. Sinne te ette halua mennä. Sen paikan nimi on maailma. Siellä on vain maata ja ilmaa, ei mitään kiinnostavaa, vain hiekkaa, multaa, juurakkoa, sipuleita, mukuloita, happea. Pyytäisin teitä rauhoittumaan.

Teksteissä saa olla rakoja vain niille kuuluvilla paikoilla. Olen suunnitellut niiden kohdalle ohjelmaa: tietoiskuja omistusliitteistä. Näin emme edes huomaa aukkokohtia. Meillä on tämä sileä lasinen kirjainpinta, joka suojelee ja antaa meille turvaa. Se on helppo pyyhkiä puhtaaksi, helppo desinfioida.

Omistusliitteiden toinen nimi on possessiivisuffiksi. Niitä on käytettävä. Pitää tietää, mikä on sinun omaasi ja mikä on minun omaani. On tärkeää nähdä raja välissämme. Piirrän sen punakynällä, koska jotain hallitsematonta teissä on. Iiii. Sanon tämän suoraan: mikään tai kukaan ei tule teitä pelastamaan. Iiii iiii.

Iiihmisen on tiiedettävä, mikä hänessä on vialla, mitkä ovat juuri hänen virheensä, missä hänessä on liikaa ja missä liian vähän. Hän tarvitsee jonkun, joka osoittaa virheet hänelle. Se on minun työtäni. Voiitte lähteä.

 

2.

Tänään meillä on kestävän kehityksen teemapäivä. Kerron teille gerbiileistäni, joiden esi-isät ovat aikoinaan olleet osa villiä luontoa Mongolian aroilla, mutta onneksi ne pääsivät sieltä pois.

Kun käytetään klassisia gerbiilinjalostusmenetelmiä, on kantaeläimet valittava huolella. On kiinnitettävä huomio hyvään väriin ja kokoon. Suuri hieman kehnomman värinen naaras on syytä astuttaa pienehköllä hyvänvärisellä uroksella ja pieni paremman värinen naaras on syytä astuttaa suurella kehnomman värisellä uroksella. Edellisestä kävisitte esimerkiksi sinä ja sinä. Niin, sinä kellertävä. Jälkimmäisestä sinä siellä ikkunan vieressä ja sinä.

Jos naaraalla on huonompi väri kuin koko, kuten esimerkiksi sinulla siinä, niin sinut kannattaa astuttaa uroksella, jolla on parempi väri. Katsotaanpas. Esimerkiksi sinä takarivissä kävisit hyvin. Muistakaa kuitenkin, että syntyvistä lapsista käytetään jalostukseen vain parhaimmat yksilöt. On syytä tarkistaa esimerkiksi hampaat ja todistusarvosanat ennen astuttamista. Pyydän, että olette hiljaa. Sinä, istu alas.

Minulla on iltaisin tapana katsella gerbiileitäni, kun ne yrittävät kaivautua terraarion pohjan läpi. Aroilla gerbiilit ovat tottuneet kaivamiseen, koska siellä biomassa on valtaosin maanalaista: juurakkoa, sipuleita ja mukuloita. Gerbiilini kynnet kaapivat turhaan liukasta lasipintaa. Eläimen silmät ovat kiinni, kuin se suojaisi niitä olemattomalta hiekalta ja mullalta. Silloin minä kuiskaan sille: kuulehan gerbiili, halun luonnollisuudesta ei seuraa, että se pitäisi tyydyttää. Se vastaa minulle vinkuen lajityypilliseen tapaansa: iiii iiii iiii iiii. Toistakaa perässäni: iiii iiii iiii iiii.

Kirjoittakaa vihkoihinne: ”Haluja ei pidä tyydyttää.” Jos tyydyttää halun, syntyy vain uusi halu. Haluaminen vie teidän ailahtelevan huomionne pois siitä, mihin sen oikeasti pitäisi kohdistua: väriin ja kokoon. Toistetaan vielä kerran: iiii iiii iiii iiii.

 

3.

Tämän tunnin aihe on välimerkit. Välimerkit ovat: piste, kysymysmerkki, huutomerkki, pilkku, kaksoispiste, iiii, puolipiste, ajatusviiiva, sulkeet, yhdysmerkki, heittomerkki, vinoviiiiva ja lainausmerkit. Nämä ovat välimerkit, joilla on laki takanaan. Pyydän hiljaisuutta.

On olemassa ilmiöitä, joita jotkut nimittävät välimerkeiksi, mutta kehotan pysymään niiiistä kaukana. Esimerkiksi niiiin kutsutuilla runoilijoilla on itse keksitty, täysin asiaton ja norminvastainen välimerkki, jota he viljelevät vailla kontrollia, kuin terraariota ei olisikaan. He ovat antaneet sille nimeksi säejako. Iiii iiii iiii iiii iiii iiii iiii. Kuunnelkaa tarkasti: rivi katkeaa marginaaliin, ei ennemmin, ei myöhemmin.

Nyt teidän on istuttava aloillanne ja rauhoituttava. Haluan muistuttaa, että tiedän teidän nimenne. Minulla on nimilista. Olen viranhaltiija. Iiii iiii iiii iiii. Olen tehnyt merkintöjä nimienne perään: numeroita, kirjaimia, lyhenteitä. Iii iii iii. Voin todentaa kaiken, kaikki on kirjallisena, teidän ylivuotonne ja alipainonne, kaikki. Olkaa hiljaa!

Marginaalit antavat meille rajat. Iiiiiiiiiiiiiiiiii. Ne ovat kaksiiiiiiiiiii senttiä leveät ja tehty lasista. Niiiiiitä ei koskaan elämässä ole syytä alittaa, ylittää tai kiertää. Eiiiiiii koskaan elämässä. Eiiiiiii. Iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii

 

Teksti: Elina Hynynen
Kuva: Pexels

Elina Hynynen (s. 1981) opettaa työkseen. Vapaa-ajalla hän lukee ja kirjoittaa.

More Like This


Kategoriat


Kaunokirjallisuus Novellit

Avainsanat


Add a Comment

Your email address will not be published.Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>