Artikkeli: Ei ainakaan statuksen takia – luovan kirjoittamisen koulutuksesta eväät ammattimaisuuteen

Tuovatko luovan kirjoittamisen kurssit tai koulutusohjelmat kirjailijalle uskottavuutta? Millä perusteilla kirjoittajakoulutukseen todellisuudessa hakeudutaan ja mitä kirjoittajakoulutuksella on annettavaa? Lumooja haastatteli Jyväskylän yliopiston, Kriittisen korkeakoulun ja Nuoren Voiman Liiton luovan kirjoittamisen opettajia.

Kuka on kirjailija? Yhden mielestä kirjailijan tulee ansaita elantonsa kirjoillaan, toisen mielestä edellytyksenä on Kirjailijaliiton jäsenyys. Jollekin taas riittää, että on julkaissut yhdenkin teoksen tai kirjoittaa määrätietoisesti ensimmäistään.

”Kirjailija” ei ole suojattu ammattinimike. Kysymys on yhtäältä sisäisestä kokemuksesta ja identiteetistä, toisaalta tunnustuksesta ja statuksesta. Mikä on kotimaisten kirjoittajakoulutusten merkitys kirjailijuuden muodostumisessa?

Tekeminen on statusta tärkeämpää

On monia syitä hakeutua kirjoittajakoulutukseen. Syyt vaihtelevat koulutuksen tarjoajan ja opintoteknisen tason mukaan. Keskeisimpiä ovat kirjoittajana kehittyminen, palautteen saaminen, itseilmaisun tarve ja vertaisryhmän eli toisten kirjoittajien löytäminen.

Anne Mari Rautiainen ja Kaisla Suvanto Jyväskylän avoimen yliopiston kirjoittamisen oppiaineesta toteavat, että yhteisöllisyys tulee monelle kirjoittamisen opiskelijalle positiivisena yllätyksenä.

Kriittisen korkeakoulun Kirjoittajakoulun Jyrki Kiiskinen ja Eino Santanen puolestaan kertovat, että monet hakeutuvat kaksivuotiseen koulutukseen tähdätäkseen kustannussopimukseen. Kustannussopimuksen ei tulisi kuitenkaan olla ensisijainen päämäärä, vaan tavoitteena tulisi olla oppia kirjoittamaan paremmin.

Juri Joensuu Jyväskylän yliopistosta lisää, että jonkinlainen ymmärrys itsestä kirjoittajana ja halu tutkia ja kehittää omia taitojaan ei tarkoita samaa kuin haluta ”kirjailijaksi”.

Nuoren Voiman Liiton sanataideohjaaja Jenni Hurmerinta muistuttaa, että identiteetti on kirjailijan itsensä määrittelemä ominaisuuksiensa, maneeriensa, tyylinsä, sanomansa ja itsevarmuutensa yhteenlausuma, kun taas status on jotakin, mitä tavoitellaan ulkoisen tunnustuksen tai aseman vuoksi.

”Kirjailijaidentiteetti muotoutuu ja kehittyy kirjoittajan sisäisessä todellisuudessa, kun status puolestaan määrittyy enemmän ulkoa käsin”, hän tiivistää.

Hurmerinta jatkaa, että status on eräänlainen sijais- tai oheistuote, jota kirjailija saattaa tavoitella myös tiedostamattaan. Hän varoittaa, että jos tämä on keskeinen kirjailijaa ajava tahtotila, tekstistä voi kadota ilmaisuvoima ja samastuttavuus.

“Tällaisessa tapauksessa kirjoittajalla on usein tarpeettoman korostunut miellyttämisen halu, jonka johdosta teksti ja luovuus eivät pääse kehittymään täyteen potentiaaliinsa.”

Koska monet hakeutuessaan Hurmerinnan ohjaamille kursseille haluavat hioa taitojaan tavoitteellisesti, tuntuvat osallistujat pitävän kirjoittajakoulutusta ansiona ja perustana tiellään kohti kirjailijan ammattia. Koulutuksen roolin voikin Hurmerinnan mukaan huomata monesti kirjoittajan teknisissä taidoissa, ilmaisussa ja ratkaisuissa myös kustannustoimittajan roolista käsin.

Kiiskinen ja Santanen lisäävät, että kirjoittajaidentiteetti kehittyy kirjoittajakoulutuksessa realistisemmaksi ja romantisoidut kuvitelmat statuksesta painuvat taka-alalle.

“Opiskelijat muun muassa huomaavat toisten kamppailevan samanlaisten kysymysten ja kipupisteiden kanssa ja oppivat, että kirjallisuus on jatkuvaa keskustelua. Rakentava kritiikki antaa valmiuksia tarkastella omaa tekstiä etäisyyden päästä ja punnita omia valintoja.”

Sekä lukijat että kustantamot arvostavat kirjailijan omistautumista. Yksi osoitus tästä on jatkuva itsensä kehittäminen ja kouluttautuminen. Kiiskinen ja Santanen ovat samaa mieltä.

“Kustantajat ja ammattilukijat  tietävät, millaisen mankelin läpi opiskelijat Kirjoittajakoulussa kulkevat ja kuinka monipuolisesti he ovat joutuneet pohtimaan kirjoittamista, saamaan palautetta ja harjoittelemaan opittuja taitoja käytännössä.”

Kuka voi oppia kirjoittamaan?

Joensuu tähdentää, ettei koulutuksella voi olla automaattista arvoa. Lopulta kirjoittajakoulutus on aika pitkälle sitä, miksi osallistuja sen itse tekee.

Myös Rautiainen ja Suvanto korostavat, että teksti on kustantamon näkökulmasta se, mikä ratkaisee.

“Kirjoittajan identiteetin ja taitojen vahvistuminen voivat kuitenkin edesauttaa julkaisukynnyksen ylittämistä ja yhteistyön onnistumista kustantamojen kanssa.”

Vaikka kirjoittajakoulutus itsessään ei takaa kirjailijan statusta, on kouluttautumisen arvostus Suomessa muuttunut erityisesti viimeisen vuosikymmenen kuluessa. Siinä missä takavuosina ajateltiin, ettei kirjoittamista – ainakaan luovaa sellaista – voi opettaa, asenteet ovat muuttuneet.

“Ennen vallalla olleen ajatuksen mukaan ihminen joko osasi kirjoittaa tai sitten ei. Tuolloin kirjoittajakoulutus nähtiin enemmänkin amatöörien ja harrastelijoiden puuhasteluna”, Hurmerinta kertoo.

Kirjailijan ammattitaitoa ei kuitenkaan enää nähdä sisäsyntyisenä nerokkuutena vaan harjoiteltavana ja harjoitettavana osaamisena, todellisena elinikäisenä oppimisena. Opettajat mainitsevat, ettei kirjailijoiden piiristä enää kuule automaattista ja periaatteellista kritiikkiä kirjoittajakoulutusta kohtaan.

Osaltaan tämä johtuu Joensuun mukaan suomalaisen kirjoittajakoulutuksen pitkästä historiasta, laaja-alaisuudesta ja moninaisuudesta. Kirjoittajakoulutus voikin viitata moniin perinteisiin ja toimintamalleihin, joista erityyppiset kirjoittajat voivat saada itselleen jotain.

Etsimisen riemu

Kirjoittajakoulutukseen tullaan kehittämään ja hiomaan omaa osaamista hyvin erilaisista taustoista ja erilaisin tavoittein. Osa kursseille osallistuvista on ehtinyt jo julkaista teoksia. Toiset taas ovat aivan aloittelijoita, jotka haluavat tutustua itseensä kirjoittajina. Moni on kirjoittanut vuosikausia pöytälaatikkoon mutta ei välttämättä tähtää julkaistavaan tekstiin. Joillakin taas on jo pitkälle edennyt käsikirjoitus ja selkeä tavoite sen saattamisessa julkaisukelpoiseksi.

Ohjaajan näkökulmasta palkitsevaa on, kun kirjoittamisesta kiinnostunut löytää etsimisen riemun.

Nykyään esimerkiksi Nuoren Voiman Liiton järjestämiin kirjoittajakoulutuksiin hakeutuu enenevissä määrin tavoitteellisia kirjoittajia. Myös monet Kriittisen korkeakoulun kirjoittajakouluun hakevat tähtäävät kustannussopimukseen.

“Moni Kriittisen korkeakoulun Kirjoittajakoulun opettaja ammentaa filosofiasta, kirjallisuus- ja aatehistoriasta tai kirjallisuustieteestä. Kun näkökulma vaihtuu kirjoittajan näkökulmaksi oleellista on, miten näitä tietoja ja taitoja voi hyödyntää tekstiä kirjoittaessa ja lukiessa”, Kiiskinen ja Santanen kertovat.

Hurmerinta lisää, että kirjoittajakoulutukseen sisältyy muita humanistisia aloja syvempi itsetutkiskelu ja luova itseilmaisu.

“Eri alojen tietämys ja lukeneisuus tukevat ja edistävät kirjoittajan ja kirjailijan työtä, mutta luovan kirjoittajan tärkein lähdeaineisto on kuitenkin hänessä itsessään: hänen muistoissaan, havainnoissaan, tunteissaan ja ajatuksissaan.”

Ehkä voi siis ajatella, että yhtäältä kirjoittajakoulutuksesta tulee osa tätä kokemusmaailmaa ja toisaalta kurssien avulla voi oppia perkaamaan sitä, mitä sisällään kantaa yhteistyössä ohjaajan ja kurssitoverien kanssa.

Kurssi ei tee kirjailijaa

Vaikka kirjoittajakoulutuksella ei edellä kuvatun perusteella tavoitella ulkoista tunnustusta, kertoo kouluttautuminen niin kustantajalle kuin lukijalle, että kirjailija kehittää omaa osaamistaan ja kykenee ottamaan vastaan palautetta, mikä on mahdollisen kustannusprosessin kannalta tärkeää.

Kun kirjoittaja suhtautuu omaan työskentelyynsä tavoitteellisesti tai jopa ammattimaisesti, vaikuttaa se myös siihen, kuinka hänen ympäristönsä hänet näkee.

Ennen kaikkea kursseilla oleellista on omien taitojen kehittyminen. Kun osoittaa työskentelevänsä tosissaan ja suhtautuvansa kirjoittamiseen vakavasti, ympäristökin alkaa suhtautua kirjoittajaan kirjailijana.

Koulutukseen osallistuminen tai todistuksen heiluttelu ei tee kenestäkään kirjailijaa, mutta jos opiskelija on saanut kurssilta taitoja, jotka välittyvät tekstistä, se luultavasti tunnistetaan ja tunnustetaan.

More Like This


Kategoriat


Artikkelit

Avainsanat


Add a Comment

Your email address will not be published.Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>