Käännöskirjallisuus avaa suomalaiselle lukijalle oven toiseen kulttuuriin. Keskeistä on kohtaaminen: kotimaisen kirjallisuuden maailma näyttäisi todennäköisesti toisenlaiselta ilman vuorovaikutusta maailmankirjallisuuden kanssa.
Siksi on sääli, että käännöskirjallisuuden kentässä korostuvat yhä voimakkaammin anglosaksinen kulttuuri, viihde ja varmat bestsellerit. Tässä jutussa neljä kaunokirjallisuuden kääntäjää nostaa esiin teoksia, jotka heidän mielestään kannattaisi saattaa myös suomalaisten lukijoiden ulottuville.
***
Kiina
Virossa asuva Rauno Sainio on suomentanut kiinankielistä nykykirjallisuutta vuodesta 2014. Hän jakaa työnsä arkea ja kirjavinkkejä myös Instagramissa (@rauno_sainio).
Wu Ming-yi: 複眼人 (2011, engl. The Man with the Compound Eyes)
Wu Ming-yi (s. 1971, Taiwan) lukeutuu Taiwanissa sukupolvensa johtaviin kirjailijoihin. The Man with the Compound Eyes on spekulatiivisilla elementeillä ryyditetty kertomus ihmisen kyltymättömyydestä, muovijätteestä, ilmastonmuutoksesta ja luonnosta, joka ei enää koskaan palaa ennalleen. Romaanin ekologinen viesti on pysäyttävä ja kipeästi tarpeen aikana, jolloin kukaan ei enää voi kiistää ihmisen toiminnan vaikutuksia planeettamme hyvinvoinnille.
Cao Wenxuan: 青铜葵花 (2005, engl. Bronze and Sunflower)
Cao Wenxuan (s. 1954, Yancheng) on Kiinan tunnetuimpia lanu-kirjailijoita. Vuonna 2016 hän voitti Hans Christian Andersen -palkinnon, joka tunnetaan myös lastenkirjallisuuden Nobelina. Kiinan maaseudulle kulttuurivallankumouksen vuosiin sijoittuva teos on riipaisevan kaunis nuortenromaani, jota on vaikea lukea itkemättä. Romaanissa mykästä pojasta ja orvoksi jäävästä tytöstä tulee sisarukset, kun pojan köyhä perhe päättää adoptoida tytön.
Qiu Miaojin: 蒙馬特遺書 (1996, engl. Last Words from Montmartre)
Taiwanin LGBT-liikkeen ikoni, 26-vuotiaana itsemurhan tehnyt Qiu Miaojin (s. 1969, Taiwan, k. 1995, Pariisi) ehti ennen kuolemaansa kirjoittaa kaksi kiitettyä teosta. Postuumisti julkaistu Last Words from Montmartre kertoo kahden naisen välisen rakkaustarinan kahdenkymmenen kirjeen kautta. Pariisin, Taipein ja Tokion välillä hyppivä teos on yhtä aikaa rakkaustarina, psykologinen trilleri ja nuoren kirjailijan itsemurhaviesti.
Chi Ta-wei: 膜 (1995, engl. The Membranes)
The Membranes on kiehtova ja koskettava, vuoteen 2100 sijoittuva tieteisromaani. Chi Ta-wei (s. 1972, Taiwan) kirjoitti tämän sateenkaarikirjallisuuden klassikon unelmoidessaan 1990-luvun Taiwanissa queer-ystävällisemmästä tulevaisuudesta. Kirjailija oli aikaansa edellä ja käsitteli muun muassa identiteettiin ja teknologiasuhteeseemme liittyviä teemoja tavoilla, jotka 27 vuotta alkuteoksen ilmestymisen jälkeen ovat relevantimpia kuin koskaan.
Yu Hua: 兄弟 (2005, engl. Brothers)
Sainio on suomentanut Yu Hualta (s. 1960, Hangzhou) aikaisemmin kaksi romaania ja esseekokoelman. Brothers on kirjailijan kunnianhimoisin teos, lähes 1 000-sivuinen tiiliskivi, joka piirtää kuvan Kiinan räjähdysmäisestä kehityksestä kulttuurivallankumouksen vuosista 2000-luvun kapitalistiseksi jättiläiseksi. Kahden veljeksen elämää ja edesottamuksia seuraava tragikoominen kertomus on yhtä villi ja absurdi kuin Kiinan huima muodonmuutos.
***
Portugali
Jarna Piippo opettaa ja kääntää iberoromaanisia kieliä ja kirjallisuutta. Hän on suomentanut muun muassa angolalaista nykyproosaa.
Lídia Jorge: A Costa dos Murmúrios (1988)
Lídia Jorge (s. 1946, Boliqueime) on yksi Portugalin kansainvälisesti tunnetuimmista kirjailijoista. Hänen läpimurtoteoksensa kuvaa Portugalin siirtomaavallan viimeisiä aikoja 1970-luvulla, ja sitä pidetään yhtenä portugalilaisen nykyproosan ja historiografisen metafiktion keskeisistä teoksista. Jorge on tallentanut teokseen oman, sodankäyneen sukupolvensa kokemukset aistivoimaisella kielellä, itseään pohtivalla kerronnalla ja väkevällä symboliikalla.
Luísa Costa Gomes: Ilusão (ou o que quiserem) (2009)
Toisenlaista yhteiskuntakritiikkiä ja ihmiskohtaloita esittää Luísa Costa Gomes (s. 1954, Lissabon), jonka satiirinen teos kuvaa nykyportugalilaisten edesottamuksia projektiluonteisen työ- ja taide-elämän sekä yhä virtuaalisemmiksi käyvien ihmissuhteiden paineessa. Kuten romaanin shakespearelainen nimi Illuusio (tai kuten haluatte) vihjaa, mikään ei ole sitä, miltä näyttää. Ollaanko sittenkin jonkin näytelmän käsikirjoituksessa? Terävä ja monitasoinen aikalaisromaani on raikas ja vauhdikas.
Lília Momplé: Neighbours (1994)
Lília Momplén (s. 1932, Ilha de Moçambique) romaani Neighbours painettiin aikoinaan Suomi–Mosambik-seuran lahjoittamalle paperille. Tositapahtumiin perustuva teos kuvaa toukokuista myöhäisiltaa maputolaisessa naapurustossa vuonna 1985. Miten käy tarinan tavallisille ihmisille, jotka haluaisivat vain elää rauhassa, kun Etelä-Afrikka kohdistaa siviiliväestöön iskuja tarkoituksenaan levittää kaaosta ja horjuttaa naapurimaan hallitusta? Mosambikin lähihistoriaa valottava teos on yhteiskunnallinen trilleri, jonka syvän inhimillinen näkökulma ylittää ajan ja paikan rajat.
Beatriz Bracheri: António (2007)
Beatriz Bracherin (s. 1961, São Paulo) värikylläinen sukusaaga kuvaa raadollisesti perhesuhteita, vanhenemista, sairastumista ja kuolemaa. Samalla se on tarina Brasilian yhteiskunnan murroksesta 1900-luvun diktatuureista vuosituhannen vaihteen demokratiaan, jossa ongelmat ovat yhä vaikeampia eikä niille löydy yksiselitteisiä vastauksia. Onneksi aina syntyy uusia vahvoja naisia kantamaan elämää eteenpäin ja täyttämään sen kauneudella.
Adriana Lisboa: Azul Corvo (2013)
Yhdysvalloissa asuvan Adriana Lisboan (s. 1970, Rio de Janeiro) romaani kertoo teini-ikäisen Vanjan kautta maasta toiseen muuttavien nykyihmisten ulkopuolisuuden tunteesta ja toisaalta sopeutumisesta uusiin paikkoihin ja sosiaalisiin yhteisöihin. Lisboan kerronta on niukkaa, vähät sanat on tarkkaan valittu, ja ne näyttävät lukijalle todellisuuden uudessa valossa. Niinpä suomalainen lukija saattaa hämmästyä, miltä esimerkiksi pakkasilma ja lumi tuntuvat riolaisesta tytöstä.
***
Saksa
Anne Kilpi on suomentaja ja kustantaja, joka toivoo, että saksankielisen nykykirjallisuuden merkkiteokset löytävät myös suomalaisia lukijoita.
Sasha Marianna Salzmann: Außer sich (2018)
Neuvostoliitossa syntyneen dramaturgin Sasha Marianna Salzmannin (s. 1985, Volgograd) esikoisromaani on väkevä, ilmaisuvoimainen kertomus juurettomuuden ja ulkopuolisuuden tunteesta sekä oman paikan etsimisestä aikamme Euroopassa. Se on poliittinen ja ajankohtainen. Useita merkittäviä kirjallisuuspalkintoja saanut teos oli myös lyhyellä listalla Saksan kirjallisuuspalkintoehdokkaana. Außer sich on käännetty 15 eri kielelle.
Arno Camenisch: Der letzte Schnee (2018)
Arno Camenisch (s. 1978, Tavanasa) on palkittu ja erittäin suosittu sveitsiläiskirjailija ja taitava ajankohtaisten ilmiöiden kuvaaja, jonka teoksia on käännetty yli 20 kielelle. Teoksen kärkiteema on ilmastonmuutos: kaksi Alpeilla ikänsä elänyttä sveitsiläismiestä käy vuorenrinteellä filosofista keskustelua siitä, mitä tapahtuu, kun lumi hiljalleen katoaa. Samalla ruoditaan myös muita ihmiselon suuria kysymyksiä. Camenisch valloittaa lukijansa omaperäisellä tyylillään ja lakonisen lämminhenkisellä huumorillaan.
Christina Viragh: Eine dieser Nächte (2018)
Pitkällä lennolla Bangkokista Zürichiin amerikkalainen Bill raastaa kanssamatkustajien hermoja kertomalla kovaan ääneen tarinoita omasta elämästään. Hiljalleen yksi toisensa jälkeen huomaa kuitenkin löytävänsä kertomuksista yhtymäkohtia omaan elämäänsä. Romaanin asetelma ja Christina Viraghin (1953, Budapest) kerronta muodostavat vangitsevan kokonaisuuden, jossa näkökulma vaihtuu jatkuvasti ja lopputulos on hyvin elokuvallinen. Romaani on palkittu muun muassa Sveitsin kirjallisuuspalkinnolla.
Alena Schröder: Junge Frau, am Fenster stehend, Abendlicht, blaues Kleid (2021)
Alena Schröderin (s. 1979) kriitikoiden ylistämä ja moderniksi klassikoksikin jo nostettu, autofiktiivisiä elementtejä sisältävä romaani on kiehtova, useassa aikatasossa kulkeva sukutarina naisista ja naiseudesta sekä menneisyyden haavoista, jotka joskus pysyvät auki yli sukupolvien. Euroopan tämänhetkinen murros tekee siitä myös hyvin ajankohtaisen.
Gabriele Tergit: Effingers (1951, uusi editoitu laitos 2019)
Effingers on järkälemäinen sukutarina, joka seuraa juutalaisen perheen vaiheita vuosina 1878−1948. Gabriele Tergitillä (oikealta nimeltään Elise Hirschmann, s. 1894, Berliini, k. 1982, Lontoo) oli sotien jälkeen vaikeuksia löytää romaanilleen kustantajaa, ja teos jäi ilmestyttyään vaille huomiota. Postuumisti julkaistu uusintalaitos sen sijaan nousi suureen suosioon, ja tarkkanäköistä, vahvaa henkilökuvausta ja teräviä huomioita sisältävä teos on rinnastettu Thomas Mannin Buddenbrookeihin.
***
Viro
Annina Ljokkoi on suomentaja ja tietokirjailija. Hän asuu perheineen Virossa ja toimittaa vironrunokartta.fi-sivustoa.
Joonas Sildre: Kahe heli vahel (2018)
Joonas Sildren (s. 1980, Tallinna) teos kertoo sarjakuvan keinoin Viron kuuluisimman säveltäjän Arvo Pärtin lapsuudesta, nuoruudesta ja oman sävellystyylin löytämisestä. Se on visuaalisesti kiehtova ja tapahtumiltaan jännittävä teos, joka tarjoaa suomalaislukijalle helposti lähestyttävän mutta syvällisen näkymän kuuluisan säveltäjän tuotantoon, elämänvaiheisiin ja Viron lähihistoriaan.
Maarja Pärtna: Elav linn (2022)
Elav linn on Maarja Pärtnan (s. 1986) viides runokokoelma. Hänen teostensa toistuvia teemoja ovat ihmisen paikkasuhde, ympäristön muuttuminen, ilmastokriisi ja lähihistorian traumojen periytyminen paikkojen ja perhesuhteiden kautta. Tässä kokoelmassa nousevat voimakkaasti esiin ilmasto- ja ympäristöongelmat: Pärtna hahmottelee proosarunoissa sukupolvensa suhdetta luontoon ja kaupunkiympäristöön, paikallisiin juuriin ja ihmisen eläinsuhteeseen.
Eia Uus: Tüdrukune (2019)
Eia Uusin (s. 1985, Haapsalu) Nyky-Viroon sijoittuva romaani kertoo, millaista on elää yhteiskunnallisesti aktiivisena ja tiedostavana naisena Tallinnassa juuri nyt. Uus käsittelee romaanissaan teemoja, joista ei ole Virossa juuri aiemmin puhuttu. Esiin nousevat muun muassa naisen seksuaalisuus ja kehollisuus sekä #metoo-liike ja tasa-arvo. Kirjaa on Virossa kuvailtu provokatiiviseksi, ja se on herättänyt runsaasti keskustelua perinteisessä ja sosiaalisessa mediassa sekä kirjallisuusilloissa. Tekeillä on myös elokuva.
Vahur Afanasjev: Serafima ja Bogdan (2017)
Peipsin vanhauskoisista kertova romaani oli kirjailija Vahur Afanasjevin (s. 1979, Tartto, k. 2021) läpimurtoteos Virossa. Se sai useita palkintoja, ja siitä otettiin useita painoksia. Romaanin päähenkilöt Serafima ja Bogdan ovat sisaruksia, ja romaani seuraa heidän vaiheitaan neuvostojoukkojen miehittämässä Virossa. Teoksen juoni on jännittävä, ja kyläyhteisön kulttuuri tulee esiin monien värikkäiden yksityiskohtien kautta.
Elin Toona Gottshalk: Into Exile. A Life Story of War and Peace (2013)
Elin Toona Gottshalk (s. 1937, Tallinna) pakeni lapsena Haapsalusta toista maailmansotaa ja neuvostomiehitystä äitinsä ja isoäitinsä kanssa Puolan ja Saksan kautta Englantiin ja päätyi lopulta Yhdysvaltoihin. Nyt hän asuu jälleen Virossa. Hän on kirjoittanut proosaa ja runoutta sekä viroksi että englanniksi. Into Exile on omaelämäkerrallinen romaani, joka kertoo pakolaisen tarinan lapsen silmin. Se on paitsi jännittävä ja koskettava myös surullisen ajankohtainen teos juuri nyt.
Koonnut: Annamari Typpö
