Muutama kilometri Rovaniemen keskustasta pohjoiseen on kyltti, jossa lukee NAPAPIIRI. Karttoihin piirretyn mustan katkoviivan ylittämisestä maalaillaan matkailumainoksissa taianomainen kuva. Viivan toisella puolella alkaa arktinen alue.
Teoksessa Pohjois-Suomen kirjallisuushistoria (SKS, 2010) Liisi Huhtala kertoo, että kirjallinen kiinnostus Lappiin kasvoi 1700-luvulla erityisesti Keski-Euroopassa. Villiä, koskematonta luonnon jylhyyttä haikailevat romantikot kirjoittivat matkakertomuksia yöttömästä yöstä ja koskien kohinasta.
Eksotisoiva sävy säilyi Lappi-kirjallisuudessa pitkään. Esimerkiksi 1900-luvun alkupuolen kirjailijat Arvi Järventaus ja Samuli Paulaharju jatkoivat Veli-Pekka Lehtolan mukaan samaa romanttista perinnettä. “Alkuperäinen” ja “villi” Lappi ja sen mytologia ja kansanperinne tarjosivat pakopaikan sisällissodan ristiriidoista, ja teoksissa korostettiin ihannetta puhtaassa luonnossa elävästä viattomasta ihmisestä.
Saamelaiskirjallisuudessa näkökulma pohjoiseen on usein toisenlainen. Esimerkiksi Rauni Magga Lukkarin runoissa ironisoidaan suomalaisten etnosentrisiä asenteita saamelaisia kohtaan. Saamelaispoliittisten aiheiden lisäksi hän käsittelee myös esimerkiksi naisidentiteettiä. Niillas Holmbergin runoteoksessa Jalkapohja (Gummerus, 2018) taas keskitytään ihmisen ja maan väliseen suhteeseen sekä ristiriitaan nykyaikaisen elämäntavan ja perinteisten luontokäsitysten välillä.
Tutuimpia arktisten alueiden kuvaajia monelle nykylukijalle ovat esimerkiksi Timo K. Mukka ja Rosa Liksom. Mukkaa voi pitää suomalaisen modernismin kärkeen kuuluvana kirjailijana, jonka romaaneissa ja novelleissa käsitellään muun muassa länsimaisen yhteiskunnan kriisiä. Liksom taas tunnetaan erityisesti Lapin murteesta, vahvoista naishahmoista ja rujojen ja väkivaltaistenkin kohtaloiden kuvauksista.
Tässä lehdessä sarjakuvataiteilija Sunna Kitti kertoo saamelaiseen mytologiaan perustuvasta albumistaan Jiehtanasa iđit (Čálliid Lágádus, 2020). Vielä kauemmas pohjoiseen taas johdattelee Liisa Määtän essee, jossa matkataan naparetkeilijä Adolf Erik Nordenskiöldin jäljillä Huippuvuorille.
Nykyään napapiiri tuo yhä useammin mieleen sulavat jäätiköt, jäälautoilla seilaavien eksyneiden jääkarhujen ahdingon ja sukupuuton partaalla olevat naalit. Ilmastonmuutos näkyy pohjoisen äärioloissa nopeammin kuin muualla. Lapin yliopiston Arktisen keskuksen sivuilla kerrotaan, että jos arktinen alue määritellään lämpötilan, metsänrajan, ikiroudan tai jääpeitteen mukaan, se kutistuu ilmaston lämmetessä.
Tutkijan kammiosta -palstalla kirjallisuudentutkija Elsi Hyttinen kertoo, miten jään ja lumen kuvaukset ovat muuttuneet suomalaisessa kirjallisuudessa. Hän pohtii uudenlaista kieltä, jota tulemme tarvitsemaan kuvatessamme yhä harvinaisemmaksi käyvää talvea. Lumoojan verkkolehden esseessä Hanna Väätäinen puolestaan lukee kymmenvuotiaan lapsensa kanssa Laura Ertimon ja Mari Ahokoivun kirjaa Aika matka! Lotta, Kasper ja luontokadon arvoitus (Into, 2021) ja pohtii, miten puhua luontokadosta lapsen kanssa.
Abstraktimpana teemana napapiiri on ristiriitainen. Sanassa yhdistyvät oma napa ja yhteinen piiri. Oletimme, että napateema innostaisi kirjoittamaan autofiktiosta ja omakohtaisesta kirjoittamisesta. Omakohtaisuutta suositummaksi aiheeksi nousivat kuitenkin piirit. Monissa tämän lehden jutuissa pohditaan yhteisöllisyyttä ja toisaalta piirien ulkopuolelle jäämistä.
Kulttuuri kuuluu kaikille – tai ainakin sen pitäisi kuulua. Joskus piirien ulkopuolelle jääminen on sidoksissa maantieteellisiin aspekteihin, onhan kulttuuritoiminta aktiivisempaa suuremmissa kaupungeissa. Kirjatyöläisen päivä -palstalla Marja Alatalo kuvaa työpäiväänsä yhteispohjoismaisen kirjastoauton kyydissä. Pohjois-Suomessa kiertävä kirjastoauto vie kirjallisuutta asukkaille, joilla on lähimpään kivijaljakirjastoon satoja kilometrejä.
Tämän numeron kummiluokkana toimii Revontuliopiston runokurssi. Lehden alku- ja loppusointu ovat kummiluokkalaisen Tiinaliisa Multamäen käsialaa. Lisäksi lehdessä on runoja Anna Tapolalta ja Terho Aallolta. Tunnelmalliset kannet on tehnyt rovaniemeläinen kuvataiteilija Juha Mytkäniemi.
Mukavia lukuhetkiä!
Teksti: Rosa Aphalo & Niina Leino
Atro Niiniluoto
Asiallinen kirjoitus Pohjois-Suomesta.