Kolumni: Leikki paljastaa henkilöhahmon maailman

Leikistä ei kannata kirjoittaa, sillä leikin kuvaukset ovat tylsää luettavaa, sanovat jotkut. Minulle on opetettu myös, että aikuisen on lähes mahdoton kirjoittaa leikistä uskottavasti. Ihmettelen ajattelua, jossa leikki on jotakin mystifioitua ja saavuttamatonta, joka sijoitetaan kauas viattoman lapsuuden ideaaliin. Kirjoittava aikuinen ymmärtää omasta kokemuksestaan, mitä tarkoittaa, kun luominen on merkityksellistä sen itsensä vuoksi. Leikin tutkijat vahvistavat, että leikki on olennainen osa niin ihmisten kuin eläintenkin elämää, lapsilla ja aikuisilla.

Ajattelen, että leikistä kirjoittaminen on yksi tapa kuvata lapsen tai aikuisen sisäistä kokemusmaailmaa ja heijastuksia ympäröivästä maailmasta. Leikistä kannattaa kirjoittaa. Esimerkiksi varhaiskasvatuksen tutkija Marjatta Kallialan teoksen Paras leikkini – Muumiohipasta vakoojaoraviin (Gaudeamus, 2022) leikkikokemukset kertovat, millaiset asiat ovat tehneet leikkijöihin lähtemättömän vaikutuksen. Kokemus voi olla oopperalaulajan esiintyminen tai televisiosta katsottu seikkailuelokuva, se voi olla henkinen yhteys eläimen kanssa, rakas harrastus, hellittämätön kaipaus tai pienen pesän rakentaminen itselleen. Leikki on vapauttava vastapaino tavoitteellista kurinalaisuutta vaativalle työlle tai harrastukselle. Leikki tarjoaa mahdollisuuden käsitellä vaikeita asioita, joita ei pysty sanallistamaan. Leikki on myös emotionaalinen pakopaikka ja vapauttaa hetkeksi mieltä painavista ajatuksista. Miten mainioita henkilöhahmon rakennuspalikoita kirjoittajalle!

”Se, miltä leikki tuntuu, on itse asiassa parhaan leikin luovuttamattomin kriteeri. Jos leikki ei tunnu miltään, se on yhdentekevä”, leikin asiantuntija Katriina Heljakka lainaa Kallialaa blogikirjoituksessaan. Kallialan mukaan leikki on tunnetta ja sellainen leikki on hyvä, joka tuntuu joltain.

Teoksessaan Kalliala luettelee hengästyttävän määrän tunteita, joita hän on tunnistanut vuosien varrella keräämistään leikkikokemuksista. Sellaisia ovat esimerkiksi: haaveellisuus, ilo, jännitys, kiitollisuus, luottamus, myötäelämisen tunne, osallisuus, pätevyys, rohkeus, sääli, toiveikkuus, uteliaisuus, vapaus ja yhteenkuuluvuus.

Kirjoittajana kiinnostun: tunne! Sosiaalipsykologi Jaana Venkulan (Taiteen välttämättömyydestä, Kirjapaja, 2003) teoriasta on tullut minulle tärkeä. Sen mukaan ymmärtämiseen tarvitaan viiden tekijän kohtaaminen: tieto, tunne, kokemus, eettisyys ja estetiikka. Tunne on siis yksi tekijä hitaan ymmärtämisen, oivalluksen ja taiteen synnyssä. Kun leikki tuntuu, jotain merkittävää on tapahtumassa.

Koko Suomi leikkii -hankkeessa mukana olleen taiteilija Meiju Niskalan mukaan leikissä ja taiteessa kaikki on mahdollista. ”Taide ja leikki ovat hetkistä ja oivalluksista syntyviä prosesseja, joiden lopputulosta ei voi koskaan ennalta arvata.” Niskalan mukaan niin taide kuin leikkikin ovat syvää pohdintaa. ”Keksiessämme uusia leikkejä keksimme uusia maailmoja. Tehdessämme taidetta luomme uusia maailmoja. Emme ryhdy kumpaankaan välttämättä siksi, että se on kivaa, vaan myös siksi, että pyrimme sitä kautta löytämään mieltä tyydyttäviä ratkaisuja suuriin kysymyksiin.” Miten ihanasti sanottu!

Mietin, mitä kaikkea voikaan kertoa leikin ja luomisen kuvauksilla: mitkä kysymykset henkilöä askarruttavat, millaisena hän näkee maailman, mitä kokemuksia hän käsittelee, mitä hän tuntee leikkiessään ja luodessaan. Leikin kuvaamisella voi tavoittaa jotain hyvin olennaista henkilöhahmoistaan ja heille merkityksellisistä asioista.

Haljakan mukaan niin ihmiset kuin eläimetkin tarvitsevat leikkiä voidakseen hyvin ja kehittyäkseen luoviksi ja yhteistyökykyisiksi. Hän viittaa Lastenkulttuurikeskusten liiton Maarit Mäkiseen, jonka mukaan ilman leikkiä meillä tuskin olisi elinvoimaista ja kiinnostavaa kulttuuria tai tieteen mullistavimpia innovaatioita. Ajattelu, suunnittelu ja tulevaisuuden ennakointi ovat aikuisten tapoja leikkiä ja luoda.

Riemuitsen mielessäni asiantuntijoiden ajatuksista: leikki ei ole aikuiselle vieras olotila. Tärkeimpien harrastustensa parissa tai inspiroivassa työssä aikuinenkin voi kokea leikin, joka vastaa luomisen flow-tilaa. Kallialan mukaan leikin yleisimpiä tunnusmerkkejä ovat vapaaehtoisuus, sisäinen motivaatio, tyydytys, ilo ja jännitys sekä prosessin ensisijaisuus tuotokseen nähden. Hän kirjoittaa, että hyvinkin monenlainen toiminta voi olla leikkiä tai ei-leikkiä: ”Työn ja leikin raja on usein pikemminkin häilyvä kuin selvä, ja äärimmäinen sitoutuminen johtaa flow-tilaan niin työssä kuin leikissäkin.”

Henkilöhahmoja luodessaan kirjoittaja voi tutkia, millä tavoin, missä ja kenen kanssa kukin heistä leikkii, mistä heille syntyy leikin sisäinen motivaatio ja millä tavoin leikki elää ja muuttuu tai miten se loppuu. Kallialan, Haljakan ja Mäkisen kaltaisten asiantuntijoiden tarjoama tieto leikistä tarjoaa käsitteitä ja konkretiaa leikin ulottuvuuksien hahmottamiseen ja hyödyntämiseen kirjoittamisessa. Venkulan ja Niskalan taiteilijuudesta kumpuavat ajatukset luomisen ja ymmärtämisen yhteenkietoutuneisuudesta auttavat puolestaan näkemään yhtäläisyyksiä kirjoittajalle itselleen tutun luovan työn sekä leikin välillä. Leikki ilman muuta päämäärää kuin leikki itse on samaan aikaan radikaalia, peri-inhimillistä ja eläimellistä – ohittamattoman kiehtova näkökulma henkilöhahmoihin ja heidän tarinaansa.

Teksti: Irina Niinivaara
Kuva: Xavi Cabrera (Unsplash)

Lähteet:

Heljakka, Katriina: ”Kestävä leikki luo toivoa.” Mannerheimin Lastensuojeluliiton blogi.

Koko Suomi leikkii -hanke: ”Yhteiseen leikkiin heittäytyminen kannattaa.”

More Like This


Kategoriat


Kolumnit

Avainsanat


Add a Comment

Your email address will not be published.Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

Kategoriat