Sanna Pelliccioni
Kerro minulle, Antonio
S&S, 2023
Sanna Pelliccionin kuvakirja Kerro minulle, Antonio osoittaa, että lapsille on tärkeää puhua vaikeista aiheista, kuten vallankaappauksista tai sodista. Tapa, jolla niistä kerrotaan, on kuitenkin mietittävä tarkasti.
Kerro minulle, Antonion keskiössä on chileläissyntyinen isoisä, Antonio. Hän kertoo lapsenlapselleen Sofialle lapsuutensa ja nuoruutensa Chilestä. Antonion muistot loihtivat esiin vuoden 1973 sotilasvallankaappausta edeltäneen rauhallisen ja eloisan maan, jossa sitruunapuut kukoistavat ja salsa raikaa. Sofian pyytäessä Antonio alkaa kertoa myös vallankaappauksesta.
Lukijan eteen vyöryvät sekasorto, puute ja pelko. Antonio joutuu vankilaan, jossa hän onnekseen löytää musiikin ja sen parantavan vaikutuksen.
Lopulta Antonio karkotetaan Suomeen, jossa musisoiminen jatkuu ja entinen kotimaa häilyy muistoissa. Teos on saanut inspiraationsa vuonna 1975 Suomeen karkotetun Alfonso Padillan kertomuksista.
Pelliccioni on kirjoittanut useita lasten kuvakirjoja, joista tunnetuin lienee pienen pojan toimia seuraava Onni-poika-sarja (Etana Editions & Minerva). Kuten Onni-poika-teokset myös Kerro minulle, Antonio käsittelee yhteiskunnallisia aiheita ja perhettä.
Siinä missä Onni-poika-teosten kuvitukset on tehty terävällä viivalla, Kerro minulle, Antoniossa piirtojälki on paksu ja lennokas, jopa luonnosmainen. Viivan epätarkkuus etäännyttää lukijan sopivasti teoksen tapahtumista. Samanlainen epätarkka piirtojälki on myös kahdessa muussa vaikeita asioita käsittelevässä lastenkirjassa: Riina Katajavuoren Oravien sodassa (Tammi, 2021), jonka kuvituksen on tehnyt Martin Baltscheit sekä Larysa Denysenkon Ilmahälytysten lapsissa (Tammi, 2023, suom. Eero Balk), jonka kuvituksesta on vastannut Olena London.
Paksun piirtojäljen ohella Pelliccioni käyttää Kerro minulle, Antoniossa kollaasitekniikkaa. Pääasiallisesti kollaasi toimii ja luo yhteyden fiktion ja reaalimaailman välille. Muutamassa kohdassa kollaasi tekee kuvituksesta kuitenkin miltei pelottavan. Tällainen on esimerkiksi kuva, jossa naisen toinen silmä on korvattu lehdestä leikatulla, todellisen ihmisen silmällä.
Kieli on Sofian puhuessa lapsiystävällistä, mutta Antonion sanavalinnat ovat ajoittain hankalia. Sellaiset sanat kuin ”tasa-arvo”, ”muutoksenhaluaja” ja ”toisinajattelija” eivät välttämättä aukene pienille lukijoille. Termit olisi voinut kiertää tai selittää auki, jotta lukemisen virtaus ei katkeaisi.
Teoksen kielessä on paikoitellen laulumainen poljento. Antonion kertomus rakentuu Sofian jatkuvasti toistuvan toivomuksen ”Kerro minulle, Antonio” ja sen eri variaatioiden varaan. Toivomus on kuin kertosäe, joka liittää tekstin nerokkaasti läpi teoksen esiintyviin laululiikkeen lyriikoihin.
Chilessä 1960-luvulla syntyneen yhteiskunnallisen laululiikkeen tekstien käyttäminen teoksen rakennusaineena alleviivaa musiikin merkitystä Antoniolle. Laululyriikat ovat kirjassa sekä suomeksi että espanjaksi, mikä sitoo teoksen tiukemmin Chileen ja kuvattavaan aikaan. Lyriikat saattavat myös olla tuttuja lukijoille, joilla on kytköksiä Chileen tai Latinalaiseen Amerikkaan. Tällöin tarina voi tulla vielä lähemmäs lukijaa.
Osan lauluista olisi ehkä voinut valita paremmin sopimaan lastenkirjaan. Sanoitukset, kuten ”On siinä laulussa mieltä / joka kiivaana veressä soi / kuolevan laulajan suulla / totuutta soida se voi” voivat kuulostaa lapsista turhan väkivaltaisilta ja mahtipontisilta.
Myös Sofian ja isoisän suhde jää etäiseksi. Kuvituksessa he halailevat, mutta tekstistä ei välity lapsenlapsen ja isoisän välistä lämpöä. Etäisyyttä korostaa se, että Sofia käyttää isoisästään vain tämän nimeä. Teoksessa, joka käsittelee rankkaa aihetta, toivoisi perheen osoittavan toisilleen lämpöä ja tukea.
Vaikean aiheen sekä paikoitellen haastavien sanavalintojen vuoksi teos ei sovi kaikista pienimmille lapsille. Tarkkaa kohdeikää ei kirjassa määritellä, mutta parhaiten se tuntuisi toimivan lukijoille, jotka osaavat paikantaa tapahtumat ja niiden ajan. Teoksen avulla he voivat saada lisää tietoa ja kokea yhteyttä omiin juuriinsa. Kirja saattaa resonoida myös lukijoissa, joilla on omia pakolaisuuden kokemuksia. Kerro minulle, Antonio rikastaa kuvaa Chilestä sekä vallankaappauksesta ja sen seurauksista.
Teksti: Liisa Määttä
