Erkka Mykkänen on paitsi kirjailija myös kirjoittamisen opettaja. Hän on opettanut viimeiset kolme vuotta Laajasalon opistossa Helsingissä. Valta/Meri-numeron kummiluokkalaiset olivat kolumnisteja Mykkäsen kirjoituskurssilta.
Erkka Mykkänen on julkaissut yhden romaanin Something not good (WSOY, 2018) sekä novellikokoelman Kolme maailmanloppua (WSOY, 2015). Hän on opettanut Laajasalossa viimeiset kolme vuotta, mutta jatkossa kirjailija aikoo painottaa opetusta omalle toiminimelleen.
”Olen tänä vuonna pitänyt yhden viikonloppukurssin kuussa. Teemoja ovat olleet kirjoittamisen esteistä pääseminen, kootut editointivinkit, toimiva dialogi, kertoja ja näkökulma sekä rakenne ja juoni.”
Mykkänen kehottaa seuraamaan Instagramissa (@erkkamykkanen), jos kurssit ja ajatukset kirjoittamisesta kiinnostavat.
”Laitan sinne usein kirjoittamista koskevaa matskua. Se on myös kurssien päätiedotuskanava. Kiva, jos Lumoojan lukijat löytävät sinne!”
Kirjoituskurssien lisäksi kirjailija työstää tietenkin myös omaa teostaan. Senkin parissa ovat vierähtäneet viimeiset kolme vuotta.
”Se etsii yhä muotoaan esseeteoksen, autofiktiivisen romaanin ja fiktiivisen romaanin välillä.”
Esitimme Mykkäselle kuusi vaikeaa kysymystä, mutta vastaukset tulivat kuin bumerangina takaisin:
1. Mitkä ovat olleet kirjoittamisen opettajana urasi suurimpia haasteita?
”Vaikeinta on löytää selitys sille, miksi toisen teksti ei toimi, jos se ei toimi. Sellainen selitys, että saan siitä itse kiinni ja pystyn kommunikoimaan sen kirjoittajalle niin, että hänkin saa siitä kiinni. Tällöin ongelma voi olla isokin, mutta jos se nähdään yhdessä ja ollaan siitä samaa mieltä, tilannehan on loistava!”
2. Millainen on oma suhteesi kirjoittamiseen?
”Vihaan kirjoittamista. Se johtuu tietysti siitä, että rakastan sitä.”
3. Lumoojan kummiluokka kirjoitti kolumneja. Onko sinulla henkilökohtaista suhdetta tekstilajiin?
”Olen kirjoittanut jonkin verran kolumneja eri julkaisuihin, ehkä kymmenisen kappaletta. Paras kolumnini käsitteli tekovaginan ostamiseen liittyvää häpeää. Tuntuu, että se avasi jotain, eikä jäänyt kädenlämpöiseksi pyörittelyksi. Hyvä kolumni ei ole pelkkä mielipidekirjoitus, vaan lukijasta pitää tuntua, että kirjoittaja on perehtynyt asiaan mutuilua enemmän.”
4. Onko sinulla omia kirjoitusmetodeja, joihin voit olla tyytyväinen?
”Kaksvitoset-tekniikka eli pomodorotekniikka. Kirjaan paperille kuusi kertaa ’25 minuuttia’. Päivän tehtävä on ruksia ne yli. Kun kello käy, ei saa tehdä muuta kuin keskittyä kirjoittamiseen.”
5. Entä milloin olet tyytyväinen omaan tekstiisi?
”Kahdessa tilanteessa. Kun luen sitä, ja teksti elää mielessäni. Se tuntuu siltä, että sanon siinä, mitä tarkoitan, enkä kiertele. Tämä voi päteä ihan luonnostekstiinkin, vaikka se vaatisi viilausta. Toinen tilanne on sellainen, kun teksti on julkaisukunnossa. Luen sitä, eikä mikään tökkää. En muuttaisi mitään. Se on mahtava, harvinainen tunne.”
6. Mikä on mielestäsi paras neuvo, jonka voi tarjota aloittelevalle kirjoittajalle?
”Erota luova ja kriittinen minä toisistaan. Älä kritisoi itseäsi, jos vasta aloittelet kirjoittamista. Ethän juoksuharrastusta aloittaessasikaan ihmettele, jos eka lenkki tuntuu hirveältä. Kokeile tätä: Kirjoita kuukauden ajan joka arkipäivä 500 sanaa tekstiä. Mitä vain, sellaista tekstiä, joka tuntuu tärkeältä. Anna itsellesi lupa lukea ja arvioida kirjoittamiasi tekstejä vasta kuukauden jälkeen. Oli teksti ’hyvää’ tai ’huonoa’, olet kuukauden päätteeksi kirjoittanut tuhansia sanoja tekstiä. Sellaisen prosessin jälkeen olet taatusti oppinut jotain, jopa muuttunut ihmisenä.”
Tutustu myös Mykkäsen kurssilaisten kolumneihin:
Kuva: Emilia Kangasluoma/WSOY
